Meteli on Temen verkkolehti

Tanssijat Ima Iduozee, Laura Koistinen, Elina Häyrynen ja Olle Söderström teoksessa Kaikki vaikuttaa - All Matters - No Escape! 2011. Kor./ ohj. Arja Tiili. Ohj. Teemu Mäki. Kuva: Maria Baranova

Niina Juutilainen: Hankkeista työhyvinvointia

Kulttuurituottaja Niina Juutilainen toivottaa hyvää työhyvinvointihuomenta temeläisille. Juutilainen työskenteli tuottajana vapaan kentän taideorganisaatiossa 7 vuoden ajan. Hän kirjoittaa Metelille juttusarjaa työn ja taiteen resursseista vapaalla kentällä. Tässä jutussa hän kertoo kentän työhyvinvointikuulumisista ja esittelee hankeidean, joka voisi toimia tuottajien työhyvinvointimuutoksen käynnistäjänä. Juttusarjan aiemmat osat ovat luettavissa täällä: osa 1 ja  osa 2 ja osa 3.

Työhyvinvointitaidot ovat opittuja emmekä osaa niitä automaattisesti. Pelkkä tietäminenkään ei riitä, sanoo Niina Juutilainen.

Pohtiessani työhyvinvoinnin moniulotteisia näkökulmia, olen tullut siihen johtopäätökseen, että työhyvinvointitaidot ovat oppimistaitoja, jotka puuttuvat ilman niihin liittyvää tietoa ja koulutusta. Emmehän me voi automaattisesti osata jotain, mitä emme osaa, vai mitä? Pelkkä tietokaan ei itseasiassa yksinään riitä, vaan tieto täytyy muuntaa konkretiaksi ja juurruttaa työhyvinvointitaidot osaksi omaa työarkea. Yksin se voi tuntua haastavalta, ilman vertaistukea ja ohjausta voidaan jäädä ajatusten tasolle.

Olen tuntenut suurta iloa ja helpotusta siitä, että tuottajien työhyvinvointi näyttää opinnäytetyöni myötä nousseen vapaalla kentällä tapetille ja siitä on ainakin keskusteltu. Ilman asian jatkuvaa esiin nostamista, se valitettavasti hautautuu herkästi monien akuutimpien asioiden alle, papukaijaefektiä eli toistoa siis tarvitaan.

Tällä hetkellä meille kaikille akuutti asia on tietysti korona, joka aiheuttaa Suomen Teatterit ry:n ja Teatterikeskus ry:n arvion mukaan vapaan kentän teatteri-, tanssi- ja sirkusryhmille lipputulojen menetyksiä noin 1,6 miljoonan euron verran. Tällä on järjestöjen mukaan väistämättömiä seurauksia monien jo valmiiksi taloudellisesti tiukoilla toimivien ryhmien valmiuksiin ylläpitää toimintaansa.

Kuolevatko kentän pienimmät toimijat koronakriisin myötä? Aika näyttää. Entä työhyvinvointimuutokset? Hautautuvatko työhyvinvointiasiat kriisin tai jatkuvasti vallitsevan kiireen ja taloudellisen epävarmuuden alle vai olisiko tarpeen ottaa askeleita konkretiaa kohti ihan koko kentän laajuisesti? Ilahduttavaa on, että yksittäisissä taideorganisaatioissa konkretiaa on jo olemassakin.

Keväällä 2014 julkaistu, teatterin, tanssin ja sirkuksen tiedotuskeskusten yhteistyössä vuonna 2012 – 2013 toteuttaman TAIVEX²-hankkeen yhteydessä syntynyt artikkelikokoelma: Hyvää työpäivää tuottaja! – Ajatuksia esittävien taiteiden tuottajien työolosuhteista ja työhyvinvoinnista taitaa olla ensimmäinen suoranaisesti vapaan kentän tuottajien työhyvinvointihaasteita tutkinut ja esiin nostava julkaisu. Tuolloinkin kyseisen ammattikunnan työhyvinvoinnissa ja työolosuhteissa oli paljon kehitettävää ja esiin nousseissa työhyvinvointia heikentävissä tekijöissä oli kyse sekä yksittäisten työpaikkojen sisäisistä haasteista että koko vapaan kentän käytännöistä ja rakenteellisista ongelmista.

Ollaksesi hyvä tuottaja, sulla täytyy olla koko ajan kiire, stressi ja ainakin kolme prokkista päällekkäin -tyyppinen ihannoitu meininki on tuottajamyytille tyypillistä

Hankkeeseen osallistuneen vapaan kentän ammattilaisen mukaan julkaisun tulokset eivät valitettavasti ole vanhentuneita tänäänkään. Samankaltaiselle hankkeelle olisi tarvetta myös nykyhetkessä. Julkaisu tuo esiin myös edelleen ajankohtaisen näkökulman, jonka mukaan: ”resurssipuheen taakse on helppo piiloutua sellaistenkin ongelmien kanssa, joiden ratkaisemisessa on lähinnä kyse uskalluksesta tarttua toimeen – ja pyytää tarvittaessa apua.”

Toimeen tarttuminen tuottajien työhyvinvointimuutoksen käynnistämiseksi voisi tarkoittaa lähitulevaisuudessa esimerkiksi hankerahoituksen hakemista, työhyvinvointia parantavan hankkeen käynnistämiseksi. Tiedustelin opinnäytetyöprosessini aikana sähköpostitse työhyvinvointikyselyyni vastanneilta tuottajilta löytyisikö kentältä kiinnostusta osallistua ja sitoutua hanketyöskentelyyn tulevaisuudessa. Kuten arvata saattaa – kiinnostus sekä tarve on todistetusti olemassa.

Kuulumisia kentältä

Olen päässyt alkuvuoden aikana esittelemään opinnäytetyöni tuloksia ja keskustelemaan työhyvinvoinnista Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituottajaopiskelijoille, Teatterikeskuksen ja Suomen Teattereiden tuottajapäiville sekä Sirkuksen tiedotuskeskuksen etäaamukahveille.

Sirkuksen tiedotuskeskuksen  järjestämät perinteiset aamukahvitapaamiset ovat oiva keino vähentää työn yksinäisyyttä ja tarjota vertaistukikohtaamisia matalalla kynnyksellä. Tilaisuudet ovat olleet lämminhenkisiä ja niissä on ollut vahva työhyvinvoinnin puolesta puhuva henki. Astelin niihin sellaisella ”näkymätön lapsi” -mentaliteetilla, jossa hieman pyytelen anteeksi paikallaoloani ja esittelyni aihetta, mutta se on karissut minusta nopeasti. Osallistujat ovat toimineet minulle peileinä, jotka vahvistivat näkemystä, että taide- ja kulttuurialoilla työskentelyyn on saatava mukaan työlainsäädännöllinen näkökulma, jossa työhyvinvoinnilla on iso osa. Työhyvinvointia edistävän työskentelyn ei tarvitse kuopata taiteen erityisyyttä (muuta kuin ehkä ääritapauksissa). Sen ei tarvitse olla ”joko tai”, se voi olla ”sekä että”.

Esittävän taiteen tuottajille, toiminnanjohtajille sekä muille vastaavia töitä tekeville suunnatuilla tuottajapäivillä helmikuussa keskusteltiin työhyvinvoinnista vilkkaasti. Vaikka opinnäytetyöni tulokset eivät olleet yllätys näille ammattilaisille, esiin nousi muun muassa helpottuneisuutta siitä, että yksin ei olla työn henkisen kuormituksen ja uupumusoireiden kanssa.

Olen tuntenut suurta iloa ja helpotusta siitä, että tuottajien työhyvinvointi näyttää opinnäytetyöni myötä nousseen vapaalla kentällä tapetille

Vertaistuki ja työyhteisö olivat päivän sanoja. Vertaistuen merkitystä kentällä toimivien kollegoiden kesken ei voi hehkuttaa liikaa ja toiveita säännöllisestä vertaistuesta sekä kiitosta tuottajapäivien järjestämisestä ilmaistiin. Huolimatta siitä, että esittävä taide on useimmiten ryhmätyötä, työn yksinäisyys on valitettavan usein osa vapaan kentän tuottajan työarkea. Jatkuva yksin työskentely on Työterveyslaitoksen mukaan pitkään jatkuneena työhyvinvointiin alentavasti vaikuttava kuormitustekijä.

– Työhyvinvointi on lisääntynyt sen myötä, kun kollegoita sekä esimies on ilmestynyt kuvaan. Se on työnohjauksellinen asia, että on joku kokeneempi henkilö, jonka puoleen voi kääntyä, totesi puheenvuorossaan Pragma Helsingillä kolmen tuottajan tiimissä työskentelevä Sanja Kulomaa.

Pragma Helsinki on esittävän taiteen tuotanto-, hallinto- ja agentuuripalveluita tarjoava organisaatio, joka syntyi Sirkuksen ja Tanssin tiedotuskeskusten välittäjäportaan kehittämishankkeesta. Kaksivuotista hanketta rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Hankkeessa muodostetaan kestäviä tuotantomalleja kentälle, otetaan käyttöön uudenlaisia tehokkaampia työtapoja ja prosesseja, joiden avulla voidaan tarjota taiteilijoille palveluita, joita he oikeasti tarvitsevat. Samalla selkeytetään tuottajan työn sirpaleisuutta ja vahvuuksien tunnistamista.

Tuottajapäivillä vapaan kentän ryhmien ammattimaisen johtamisen puute nousi jälleen esiin. Ammattimaisia hallituksia sekä tukea ja painetta työnantajapuolelle peräänkuulutettiin. Tuottajien työhyvinvointihaasteiden esiin tuomista suoraan johdoille toivottiin. Keskusteluissa todettiin myös, että työuupumuksen ennaltaehkäisyyn tulisi kiinnittää huomiota enemmän. Työuupumuksen vaikutukset, kun ulottuvat huomattavasti yksilötasoa syvemmälle esimerkiksi organisaatioiden toiminnan hidastumiseen, jos uupumus ehtii työkyvyn lamaannuttavalle tasolle saakka. Teatterikeskus yhteistyökumppaneineen on järjestämässä tulevaisuudessa vapaan kentän työnantajana toimimiseen liittyvää seminaaria, jossa työnantajuutta, vastuineen ja velvollisuuksineen käsitellään.  Toivottavasti osallistujissa on myös hallitusten puheenjohtajia ja teatterinjohtajia eikä vain tuottajia.

Työhyvinvoinnin tulisi muodostua kiinteäksi osaksi taideorganisaatioiden arjen toimintoja.

Suomen Teatterit ry on edistänyt ammattimaisen johtamisen toteutumista jo useamman vuoden järjestämällä esittävän taiteen johtotehtävissä toimiville henkilöille suunnattua 1,5 vuotta kestävää johtajuusvalmennusta. Se on kerännyt suuren määrän positiivista palautetta räätälöidyn sisältönsä ansiosta sekä käytännönläheisten johtamistyökalujen ansiosta. Koulutus on mahdollinen myös vapaan kentän organisaatioiden johtajille.

Tuottajapäiville osallistuneen Arja Tiili Dance Companyn taiteellinen johtaja Arja Tiili kannustaa vapaan kentän toimijoita hakemaan rahoitusta työhyvinvoinnin kehittämiseen. Heillä työhyvinvointivalmennusta on sisällytetty kolmivuotisen Break the Fight! BTF – Mahdollisuus kuulua -hankkeen toimintoihin. Tiilen mukaan myös työhyvinvointiin kiinteästi liittyvät taidot, kuten vuorovaikutus- ja tunnetaidot, ovat osa hankkeen arvopohjaa. Ytimessä on koulukiusaamisen ehkäiseminen taidekasvatuksellisten keinojen kautta.

– Saimme työntekijöiltä palautetta, jossa nousi esiin toive työhyvinvointiin panostaminen. Siihen tartuttiin, kun tilaisuus tuli. Työhyvinvointivalmennuksessa on käsitelty muun muassa viestintää, vuorovaikutusta, työyhteisötaitoja, tunnetaitoja ja itsetuntemustaitoja. Hyötyjä on ilmennyt, meillä on näkynyt avoimempaa vuorovaikutusta ja keskusteluyhteyttä. Opetellun itsereflektoinnin avulla me voidaan harjoitella yhdessä näitä taitoja, Tiili kertoo.

Vapaalla kentällä vallitsevat työhyvinvointihaasteet eivät näytä suuresti muuttuvan sen mukaan, keskusteleeko aiheesta sirkuksen, tanssin vai teatterin parissa toimivien ammattilaisten kanssa. Muun muassa johtamisosaamisen puute sekä työn paljous pienillä resursseilla on tuttua.

Tuottajamyytistä keskustelu sai minussa aikaan syviä ja kipeitäkin tuntemuksia, aihe nousi esiin myös Metropolian ensimmäisen vuoden kulttuurituottajaopiskelijoiden keskuudessa, joka on mielestäni melko hälyttävää. ”Ollaksesi hyvä tuottaja, sulla täytyy olla koko ajan kiire, stressi ja ainakin kolme prokkista päällekkäin” -tyyppinen ihannoitu meininki on tuottajamyytille tyypillistä ja monelle tuottajalle arkipäivää. Tuon myytin mukainen itseään piiskaavaa työskentelymalli ja uupumisen kova hinta ovat oikeastaan syyt siihen, että kirjoitan näitä työhyvinvointimonologeja. Toivon, että monologini auttaa luomaan uudenlaisen myytin, jossa itsestään ja työhyvinvoinnistaan huolta pitävä tuottaja on se ihannoitu versio.

Ilahduttavaa oli kuulla, että pienin taloudellisin resurssein toimivissakin organisaatioissa on jo huomattu työhyvinvoinnin merkitys. Taiteen tekemisen mahdollisuuksia Lapissa edistävän Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry:n toiminnanjohtaja Joonas Martikainen kertoo yhdistyksen suuntaavaan rahaa työnohjaukseen, koska se koetaan tärkeäksi kokonaistoiminnan kannalta. Tämä on mielestäni oikea suunta. Työhyvinvoinnin tulisi muodostua kiinteäksi osaksi taideorganisaatioiden arjen toimintoja.

Kuormituksen vähentäminen ja voimavaratekijöiden vahvistaminen koko vapaalla kentällä on mahdollista – ei ainoastaan yksilötasolla.

Tuota tyhystä käsin! -hanke voi vähentää tuottajien työn kuormittavuutta

Osana opinnäytetyötäni syntyi Tuota tyhystä käsin! -hankeidea, jonka avulla on mahdollista vaikuttaa tuottajien työn kuormitustekijöihin. Kuormituksen vähentäminen ja voimavaratekijöiden vahvistaminen koko vapaalla kentällä on mahdollista – ei ainoastaan yksilötasolla. Hankkeen tavoitteena on kouluttaa ja juurruttaa esittävien taiteiden vapaan kentän tuottajien työhön uudenlaisia työskentelytapoja, joissa työskentely ohjautuu työhyvinvointinäkökulmaisesta toiminnasta käsin. Tavoitteena on myös voimauttaa tuottajia, tasapainottaa työn voimavara- ja kuormitustekijöitä sekä ennaltaehkäistä työuupumuksen syntymistä. Hankkeen kautta voidaan vaikuttaa myös muiden ammattiryhmien työhyvinvoinnin parantamiseen, kun tuottajat jakavat tietoa ja uudenlaisia toimintatapoja koko työyhteisön käyttöön.

Hanketoimijoiksi pitäisi saada sekä työnantajapuolta edustavia tahoja että työntekijäpuolta edustavia tahoja. Mahdollisten hanketoimijoiden johdolla olisi tarpeellista muodostaa hanketyöryhmä, jossa tätä ideaa kehitetään kohti rahoitushakua.

Hankkeen toimenpiteisiin olisi kannattavaa sisällyttää ainakin seuraavat kolme aihealuetta, joista hankesuunnittelussa rakentuu yksi yhteinen kokonaisuus:

  1. Työhyvinvointiin liittyvien taitojen koulutus ja käyttöönotto.
  2. Tuottajien ammattitaidon ja osaamisen vahvistaminen sekä päivittäminen.
  3. Voimauttavan vertaistuen tarjoaminen.

Hankkeen rahoitus ja -tarveperusteluina toimivat muun muassa opinnäytetyöni tulokset. Uudenlaista ja kestävää työhyvinvointikulttuuria kehittävälle ja rakentavalle hankkeelle löytyy useampia mahdollisia rahoitustahoja, kuten esimerkiksi Työ- ja elinkeinoministeriö, Työsuojelurahasto, Sitra sekä EU:n rakennerahastoihin kuuluva Euroopan sosiaalirahasto (ESR). Rahoitusta olisi mielestäni tärkeää hakea taide- ja kulttuuribudjettien ulkopuolelta. Hankkeen budjetoinnissa olisi järkevää varata hankkeelle noin kahden vuoden toteutusaika, jossa koulutuskokonaisuus kestäisi vähintään vuoden.

Hankeidea löytyy opinnäytetyöni liitteistä  ja on vapaasti hyödynnettävissä ja jalostettavissa vapaan kentän käyttöön. Olisiko tästä ideasta rakennettavissa konkretiaa kohti työhyvinvoinnista käsin ohjautuvaa uudenlaista työkulttuuria kentälle? Ja kuka ottaisi ideasta kopin?

Niina Juutilainen

Kirjoittaja on kulttuurituottaja ja Hengittävää elämää etsimässä -blogin kirjoittaja. ©Hengittävää elämää etsimässä

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..