Freelancer, itsensätyöllistäjä, yrittäjä, ilman työsuhdetta vai työsuhteessa työskentelevä? Vaihtelevissa työnteon muodoissa on monia käsitteitä, jotka voivat aiheuttaa väärinkäsityksiä ja virhetulkintoja esim. työttömyysturvassa.
Temeläisen freelancerin profiili
Temen jäsenistä 40 % on freelancereita. Enemmistö Temen freelancereista on työsuhteisia. He työskentelevät yleensä lyhyissä, määräaikaisissa työsuhteissa. Vuodessa saattaa olla 30 työsuhdetta ja parikymmentä eri työnantajaa. Työ on kuitenkin yleisesti työsuhteista: työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja työntekijä ansaitsee mm. palkkaa, vuosilomaa/lomakorvausta sekä sairausajan palkkaa.
On tärkeää ymmärtää ero työsuhteisen työn ja ei-työsuhteisen työn välillä!
Freelancer-käsite on vakiintuneesti yleiskielessä ja esim. verottajan ohjeissa kattanut työsuhteisen työn sekä myös ei-työsuhteisen työn, joka tehdään itsensätyöllistäjänä. TE-toimistoissa on kuitenkin virheellisesti tulkittu työsuhteinen freelancer itsensätyöllistäjäksi, jolla ei ole oikeutettu työttömyysturvaan.
Nämä väärinymmärrykset ja virhetulkinnat ovat korjattavissa, kun jäsen täsmentää sitä, onko freelancetyö ollut työsuhteista vai ei.
Freelancer voi saada työstään työkorvausta, jota nimitetään usein palkkioksi, tilausmaksuksi tai lunastusmaksuksi. Mikäli työsuorituksesta saa pelkästään työkorvausta eikä lainkaan palkkaa, viittaa tämä siihen, että kyseessä ei ole työsuhde. Tällöin ei saa työsuhteisen palkansaajan sosiaaliturvaa, kuten työttömyysturvaa.
Freelancer-käsitettä voi käyttää ilman väärinymmärryksen vaaraa silloin, kun työskentelee EI-työsuhteisessa työssä – esim. käyttää laskutuspalvelua tai työskentelee apurahalla. Näissä ei ole kyse työsuhteesta, sillä työnantajaa ei ole eivätkä työsuhteen tunnusmerkit täyty.
Itsensätyöllistäjät on kasvava joukko
Itsensätyöllistäjiä on Suomessa noin 200 000. He tekevät työtään vaihtelevin tavoin yrittäjinä tai yrittäjämäisesti. Itsensätyöllistäjät eivät ole yhtenäinen joukko, vaan heihin lukeutuu yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita ja apurahalla työskenteleviä.
Viranomaiset saattavat tulkita freelancerin ja itsensätyöllistäjän olevan synonyymejä. Termit eivät kuitenkaan kerro riitävän selkeästi työn muodosta ja juridisesta asemasta: siitä laskuttaako tekijä laskutuspalvelun vai oman yrityksen kautta, onko hän pää- vai sivutoiminen yrittäjä, työskenteleekö hän työsuhteessa vai ilman työsuhdetta. Tässä on oltava tarkka, koska työntekemisen muoto vaikuttaa sosiaaliturvaan ja vakuuttamisvelvollisuuteen.
Teme on esittänyt, että ainakin julkinen sektori olisi velvoitettava teettämään taiteen ja kulttuurin alan työt palkkatyönä tai vaihtoehtoisesti tilaamaan ne Y-tunnukselliselta yritykseltä.
Vastentahtoinen yrittäjyys ei ole hyväksyttävää. Siihen ajaudutaan usein siksi, että työsuhteita ei ole tarjolla. Toisinaan työnantajat edellyttävät laskuttamista, koska he välttävät näin eläke- ja muut työnantajakulut.
Työ on vakuutettava, kun tuloraja ylittyy
Työsuhteisen työn vakuuttaa aina työnantaja. Se kuuluu työnantajan lakisääteisiin velvollisuuksiin.
Itsensätyöllistäjä ja yrittäjä hoitavat itse vakuuttamisensa. Työtulo on vakuutettava, kun tuloraja 9208,43 euroa (v. 2025). Tällöin YEL-vakuutus on pakollinen ja Eläketurvakeskus valvoo vakuuttamista. Lisätietoa Työeläke.fi
Apurahan saaneet vakuuttavat työnsä Melassa, jos työ kestää vähintään neljä kuukautta ja muut kriteerit täyttyvät.
Laskuttaminen
Laskutuspalvelun kautta laskuttamista markkinoidaan kevytyrittäjyytenä, jolla viitataan itsensätyöllistäjän asemaan. Työn suorittaja voi laskuttaa ilman yritystä ja Y-tunnusta, jolloin hän ei ole työsuhteessa eikä yrittäjä.
Se, miten vastike tehdystä työstä maksetaan, kertoo työn suorittajan juridisesta asemasta:
– PALKKA maksetaan työsuhteessa
– TYÖKORVAUS maksetaan ei-työsuhteisesta työstä, kuten kirjoituspalkkio, korvaus oman laitteen käytöstä tai lunastusmaksu
– YRITTÄJÄN LASKU, jolloin yritys laskuttaa Y-tunnusta käyttäen
– LASKUTUSPALVELUN kautta laskuttaminen ei ole yrittäjyyttä eikä työsuhteista työtä, vaan itsensätyöllistämistä
Ole tarkka työntekemisen muodosta, sillä se vaikuttaa sosiaaliturvaan ja vakuuttamisvelvollisuuteen. Katso 3 esimerkkiä alla.
Kolme esimerkkiä työntekemisen muodoista
Esim 1. Työsuhde
Käsikirjoittaja työskentelee puoli vuotta käsikirjoittajaryhmässä tuotantoyhtiössä, jossa hänellä on määrätyt työajat. Hän on solminut työsopimuksen ja hänelle maksetaan kuukausipalkkaa. Hän käyttää itsestään nimitystä freelancer-käsikirjoittaja.
– Työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja työlainsäädäntöä noudatetaan. Käsikirjoittaja saa palkkaa, ansaitsee vuosilomaa ja työttömyysturvaa. Työnantaja hoitaa lakisääteiset työnantajavelvoitteet, kuten tapaturma- ja eläkevakuutukset.
Esim 2. Tilaustyö eli ei-työsuhteinen työ
Käsikirjoittajalta tilataan käsikirjoitus, jonka luovutus sovitaan neljän kuukauden päähän. Hän on solminut tilaussopimuksen ja hän määrittelee itse mm. työntekemisen ajan ja paikan.
– Tässä tilanteessa käsikirjoittajalla ei ole työsuhdetta. Hän on itsensätyöllistäjä tai ei-työsuhteinen käsikirjoittaja, freelancer. Työstä ei kerry palkansaajan työttömyysturvaa.
Esim 3. Apurahatyö
Apurahalla työskentelevä käsikirjoittaja ei ole työsuhteessa, koska työnantajaa ei ole. Hän on sosiaaliturvansa kannalta eri asemassa riippuen apurahan kestosta.
– Apurahatyö ei esim. kerrytä työttömyysturvaa. Yli neljän kuukauden apurahatyö on pakko vakuuttaa Melassa, jolloin MYEL-vakuutus kerryttää mm. eläkettä. Lyhyemmästä apurahatyöstä ei kerry sosiaaliturvaa.