Itsensätyöllistäjät ja yrittäjät

Itsensätyöllistäjä tekee työtään yksin, ilman palkattua työvoimaa yrittäjänä tai yrittäjämäisesti. Itsensätyöllistäjät eivät ole yhtenäinen joukko, vaan heihin lukeutuu yksinyrittäjiä, ammatinharjoittajia, freelancereita sekä apurahalla työskenteleviä. Tutkijat Hanna Sutela ja Anna Pärnänen määrittelevät itsensätyöllistäjiin kuuluviksi yksinyrittäjät, pakkoyrittäjät, ammatinharjoittajat, freelancerit ja apurahansaajat – Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013, Tilastokeskus.

Itsensätyöllistäjä työllistää itsensä vaihtelevin tavoin. Vastentahtoinen yrittäjyys ja laskuttaminen eivät ole hyväksyttäviä. Syy siihen on usein se, että työsuhteita ei ole tarjolla tai työnantajat edellyttävät laskuttamista, koska he välttävät näin eläke- ja muut työnantajakulut. Itsensätyöllistäjät eivät valitettavasti ole lainsäädännössä yhdenvertaisessa asemassa työntekijöiden kanssa. Teme on esittänyt, että ainakin julkinen sektori olisi velvoitettava teettämään taiteen ja kulttuurin alan työt palkkatyönä tai vaihtoehtoisesti tilaamaan ne Y-tunnukselliselta yritykseltä.

Moni kokee, että freelancer ja itsensätyöllistäjä ovat synonyymejä. Termit eivät kerro mitään työn muodosta ja juridisesta asemasta: siitä laskuttaako tekijä laskutuspalvelun vai oman yrityksen kautta vai työskenteleekö hän työsuhteessa vai ilman työsuhdetta. Tässä on oltava tarkka, koska työntekemisen muoto vaikuttaa sosiaaliturvaan ja vakuuttamisvelvollisuuteen.

Itsensätyöllistäjät on kasvava joukko. Heitä on Suomessa noin 200 000. Teme on osa ITSET-ryhmää, joka on ammattiliittojen yhteistyöryhmä. Siihen kuuluu Temen lisäksi mm. Muusikkojen liitto, Näyttelijäliitto, Journalistiliitto, PAM ja STTK. ITSET-ryhmä pyrkii parantamaan itsensätyöllistäjien asemaa, ottaa kantaa lainsäädäntöön, tekee kannanottoja sekä pitää yllä yhteiskunnallista keskustelua itsensätyöllistäjien asemasta.

Työ on vakuutettava, kun tuloraja ylittyy

Työsuhteisen työn vakuuttaa aina työnantaja. Se kuuluu työnantajan lakisääteisiin velvollisuuksiin.

Itsensätyöllistäjä ja yrittäjä hoitavat itse vakuuttamisen. Työtulo on vakuutettava, kun 8 261,71 euron tuloraja vuonna 2022 ylittyy. Tällöin YEL-vakuutus on pakollinen ja Eläketurvakeskus valvoo vakuuttamista. Lisätietoa Työeläke.fi

Apurahan saaneet vakuuttavat työnsä Melassa, jos työ kestää vähintään neljä kuukautta ja työskentelyapuraha on vuotuiseksi työtuloksi muunnettuna 4 130,86 euroa tai enemmän vuonna 2022.

Mitä on laskuttaminen?

Laskutuspalvelun kautta laskuttamista markkinoidaan kevytyrittäjyytenä, jolla viitataan siihen, että työn suorittaja voi laskuttaa ilman yritystä tai Y-tunnusta. Siinä työn suorittaja ei ole työsuhteessa eikä yrittäjä.

Se, miten vastike tehdystä työstä maksetaan, kertoo myös työn suorittajan juridisesta asemasta:
– PALKKA maksetaan työsuhteessa
– TYÖKORVAUS maksetaan ei-työsuhteisesta työstä kuten kirjoituspalkkio, kokouspalkkio, korvaus oman laitteen käytöstä tai lunastusmaksu
– YRITTÄJÄN LASKU, jolloin yritys laskuttaa Y-tunnusta käyttäen
– LASKUTUSPALVELUN kautta laskuttaminen, joka ei ole yrittäjyyttä eikä työsuhteista työtä, vaan ”siltä väliltä”

Temeläisen itsensätyöllistäjän profiili

Itsensätyöllistäjiä/freelancereita on Temen jäsenkunnasta noin 40 prosenttia. Enemmistö Temen freelancer-jäsenistä on työsuhteisia, jolloin he työskentelevät määräaikaisissa työsuhteissa. Työt ovat keikkoja, pätkätöitä, tuntitöitä tai lyhyitä  työrupeamia. Nämä ovat kuitenkin työsuhteita, joissa on työnantaja. Työnantaja maksaa palkkaa, myös sairausajalta. Sosiaaliturvaa, palkallista vuosilomaa ja työssäoloehtoa kertyy.

Freelancer saattaa olla myös yrittäjä. Temeläiset ovat lähinnä yksinyrittäjiä, jolloin yritys on pantu pystyyn työllistymistarpeiden takia. Yrittäjä huolehtii itse sosiaaliturvastaan.

Kolmas kategoria on työsuhteen ja yrittäjyyden välimaastossa. Kyse on ei-työsuhteisesta työstä. Nämä ihmiset laskuttavat käyttäen laskutuspalveluita, tekevät toimeksiantoja tai ovat ammatinharjoittajia ilman yrittäjän Y-tunnusta. He voivat olla myös apurahatyötä tekeviä. Tällaisissa töissä ei ole työsuhdetta eikä työnantajaa, joka maksaisi esim. sairausajan palkkaa. Freelancer voi saada työstään työkorvausta, jota joskus nimitetään myös palkkioksi, tilausmaksuksi tai lunastusmaksuksi. Mutta se ei ole palkkaa, koska kyseessä ei ole työsuhde.

Temeläisillä itsensätyöllistäjillä/freelancereilla saattaa hyvinkin olla 30 erilaista työkeikkaa vuodessa ja/tai toistakymmentä  työnantajaa. Tällöin oman työelämän asioiden hoitaminen on vaativaa.

Kolme esimerkkiä käsikirjoittajasta

Olennaista on, että sosiaaliturva kertyy eri tavoilla työtavoilla 1-3.

1. Käsikirjoittaja työskentelee puoli vuotta käsikirjoittajaryhmässä tuotantoyhtiössä, jossa hänellä on työhuone ja määrätyt työajat. Välillä hän työskentelee kotonakin. Hän on solminut työsopimuksen ja hänelle maksetaan kuukausipalkkaa.
Työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät ja työlainsäädäntöä noudatetaan. Hänelle maksetaan palkkaa, hän ansaitsee vuosilomaa ja työttömyysturvaa, työnantaja hoitaa lakisääteiset työnantajavelvoitteet, kuten tapaturma- ja eläkevakuutukset.

2. Käsikirjoittajalta tilataan käsikirjoitus, jonka luovutus sovitaan neljän kuukauden päähän. Hän on solminut tilaussopimuksen ja hän työskentelee kotonaan.
Tässä tilanteessa käsikirjoittajalle ei kerry työsuhde-etuja, koska kyseessä ei ole työsuhde. Hän on itsensätyöllistäjä tai ei-työsuhteinen freelancer. Työstä ei kerry mm. työttömyysturvaa.

3. Apurahalla työskentelevä käsikirjoittaja on sosiaaliturvansa kannalta eri asemassa riippuen apurahan kestosta.
Apurahatyö ei kerrytä työttömyysturvaa. Yli neljän kuukauden apurahatyö on pakko vakuuttaa Melassa. Tämä Myel-vakuutus kerryttää mm. eläkettä. Lyhyemmästä apurahatyöstä ei kerry sosiaaliturvaa.