Kuva: istock.com/MangoStar Studio

Työelämän haasteet 40 vuotta sitten. Osa 4

Miltä työelämä näytti, mistä Temessä puhuttiin? Tässä juttusarjassa tarkastellaan Meteli-lehtiä vuosilta 1986–1990. Juttusarja alkaa 1970-luvulta (osa 1).

Osa 1, osa 2 ja osa 3 on julkaistu painetuissa Meteli-lehdissä ja nyt ne on siirretty tänne Metelin verkkosivuille.

Tämän juttusarjan tekeminen opetti, että työelämän muutos on itse asiassa aika hidas prosessi, joka etenee pieninä nykäyksinä. Muutos on hallittavampi ja ymmärrettävämpi, kun sitä peilaa historiaan.

Vuonna 1986 odotetaan valtionapua koskevaa Teatterilakia ja iloitaan uudesta eläkelaista, joka vihdoin takaa eläketurvan myös lyhyille, alle kuukauden kestoisille, työsuhteille (STYöläinen 4/1985, s. 4): ”Useat freelancetyösuhteet ovat jääneet eläketurvan ulkopuolelle. Teatterialalla näitä väliinputoamisia on ollut eniten Yleisradion ja Mainos-TV:n palveluksessa tehdyissä töissä. Eläkelaissa ollutta aukkoa on yritetty paikata jo pitkään.”

Vuosi 1986 alkoi lakkotunnelmissa. STY/Teme julisti maaliskuussa työtaisteluita ja huhtikuussa tanssittiin lakkotanssit Vanhalla YO-talolla Helsingissä. Työtaistelutoimia oli Helsingin Kaupunginteatterissa, jossa tekninen henkilökunta oli lyhyissä parin päivän lakoissa maaliskuussa. Muissa teattereissa oli työnseisauksia ja ylityökielto.

Toiminnanjohtaja ja pääneuvottelija Raimo Söder kirjoittaa pääkirjoituksessa (STYöläinen 1/1986, s. 3): ”Työtaistelutoimin pyrimme siis paitsi vauhdittamaan neuvotteluja myös suuntaamaan mahdollisen ratkaisun keskeisimpiin tavoitteisiimme, joita ovat:

  • palkkaratkaisu, erityisesti matalapalkat sekä nimikkeitten ja tehtävänkuvausten ajanmukaistaminen ja puuttuvien saaminen sopimukseen
  • tuntipalkkaisten sopimuksen korjaaminen (mm. lomaraha, arkipyhäkorvaus ja yötyölisä)
  • lauantai-iltayön sunnuntaikorvaus
  • alueteatterilisät
  • lomanpidennys ja muut työajan lyhennyskysymykset.”

Laiha sopu heikoilla tuloksilla syntyy kesän kynnyksellä. Lakko oli raskas ja aiheutti monia sisäisiä ristiriitoja STY/Temessä liittojen välille. Loppuvuosi kului sovitellen ja yhtenäisyyttä vahvistaen.

Kunnallisten teatterien tilanne ja ns. Kunnallisen sopimusvaltuuskunnan toiminta jurppivat STY/Temeä koko 80-luvun. Kunnalliset työehdot ja toimintatavat sopivat huonosti ammattiteattereihin, joissa kaikissa pitäisi STY/Temen mielestä noudattaa Teatterialan työehtosopimusta. Juuri muuta etua ei STY/Teme näe teatterin kunnallistamisessa kuin vankemman taloudellisen perustan. Kunnan talous on hyvä tuki ja turva, jos teatterin talous horjahtelee.

Työntekijä Olli Vesala jalkautuu teattereihin ja raportoi työpaikkojen ilmapiiristä ja johtamisesta mm. näin (STYöläinen 2/1986, s. 11): ”Teatterisarjassamme on vuorossa talo, joka on vahvasti omantapaisensa maineessa. Joidenkin mielestä vähän sivussa, toisten mielestä kaiken keskipiste. Huhujen mukaan rautaisella otteella johdettu, mutta myös aktiivisella työntekijäkunnalla siunattu. No, Porin Teatterihan se.”

Uuden vuosikymmenen kynnyksellä STYöläinen/Meteli vetää yhteen teatterityön muutoksia Teatteritilastoista (STYöläinen 4/1989, s. 5): ”Suhteellisesti laskettuna taiteellisen henkilökunnan määrä on kuitenkin vuodesta 1978 tasaisesti laskenut.

Lokakuussa 1986 järjestetään ensimmäinen teatterialan työsuojelukurssi Keuruulla. Sen järjestävät Työturvallisuuskeskus yhdessä alan ammattiliittojen kanssa. STYöläinen/Meteli kirjoittaa vuoden aikana melkein joka lehdessä työsuojelusta. Jutuissa puhutaan rohkeasti mm. burnout-ilmiöstä, ”sairaslomista henkisistä syistä” sekä alkoholisoitumisesta.

Teatteriväki ilmestyy

Vuonna 1987 alkaa ilmestyä Teatteriväki-niminen aikakauslehti. STY/Teme, Näyttelijäliitto ja Työväen Näyttämöiden Liitto TNL lyövät julkaisijoina hynttyyt yhteen. Liitot haluavat kehittää julkaisutoimintaansa ja yhdistää niukat resurssinsa (Teatteriväki 1/1987, Arto Polson pääkirjoitus):

”Teatteriväki on näiden kolmen järjestön yhteinen julkaisu, jonka ensimmäisenä ja ensisijaisena tavoitteena on vain teatterin tekemisen edellytysten parantaminen…. Mitä edellytyksiä teatterissa sitten pitää parantaa? Tässä lehdessä on pääministeri Kalevi Sorsan haastattelu, jossa puututaan teattereiden valtionosuuslakiin, asia, johon teatteriväki ja me kaikki kolme tämän lehden julkaisijajärjestöä olemme kiinnittäneet valtiovallan huomiota jo vuosikausien ajan.”

Teatteriväki on iso satsaus liitoilta, sivuja on noin 36–42, on mainoksia, kuvituskuvia ja esityskuvia. Levikki on laaja verrattuna kunkin liiton omaan lehteen. Teatteriväki ilmestyy neljästi vuodessa kahden vuoden ajan, vuosina 1987–1988. Lehti keskustelee rahoituksesta, arvioi esityksiä, esittelee julkaisijaliittoja sekä mm. neuvostoliittolaista, katalonialaista ja unkarilaista teatteria sekä brechtiläistä teatteria ja metodia. STYöläinen/Meteli ilmestyy kahden vuoden aikana vain kahdesti.

Tärkein saavutus on ollut ehkä se, että järjestö perustettiin. Sen jälkeen on edetty pienin askelin.

Teatteriväki tekee kuuden sivun esittelyjutun STY/Temestä ja siinä kysytään mm. STY:n tärkeimpiä saavutuksia (Teatteriväki 3–4/1987, s. 7): ”Tärkein saavutus on ollut ehkä se, että järjestö perustettiin. Sen jälkeen on edetty pienin askelin. STY oli mukana perustamassa Kulttuurialojen neuvottelukuntaa, joka ajoi freelancereiden eläkelain. Järjestö yhteensovitti teatterialan työehtosopimuksen ja sai mm. teatterialan toimihenkilöt teatterialan työehtosopimuksen piiriin. Yhtenä saavutuksena voidaan pitää STY:n laajaa toimintakenttää: järjestö neuvottelee teatteritessin lisäksi radion ja television sopimuksia. Alan tekijänoikeusasioita hoidetaan, samoin jäsenistön koulutusta hyvin monella tavalla…”, kertoo Raimo Söder.

Puheenjohtaja Veli-Pekka Niiranen vastaa kysymykseen lähiajan tärkeimmistä tehtävistä ja tavoitteista näin (Teatteriväki 3–4/1987, s. 7): ”Tärkein tehtävä on seurata teatterilain etenemistä ja vaikuttaa siihen. Laista tulee suomalaiselle teatterielämälle elämän ja kuoleman kysymys. Lakipaketti museoita, teattereita ja musiikkia varten tulee olemaan tämän vuosikymmenen tärkein. Toinen tärkeä tehtävä liittyy työelämän uudistamisiin. Meidän on itse haettava uudistamismallit teatterityötä varten.”

Ajankohtaista tekstiä juuri nyt, kun teatterin rahoitusta ja VOSia uudistetaan.

Vuonna 1989 STYöläinen/Meteli alkaa taas ilmestyä. Teatteriväki jäi lehtikokeiluksi. Se koettiin vieraaksi, koska työnantajaliitto oli yksi julkaisijoista ja liittojen oma tiedotus jäi artikkelimaisten teatterijuttujen jalkoihin. Näin kävi esimerkiksi SETin jäseneksi liittymiselle. SET tuli STY/Temen jäseneksi vuoden 1988 alussa, mutta Teatteriväki kuittasi asian pikku-uutisella eikä kirjoittanut elokuva- ja av-alasta lehdessä. Myös tanssista kirjoittaminen oli lehdessä vähäistä. Näyttelijäliitto vetäytyi julkaisuyhteistyöstä, minkä jälkeen STY/Teme ja TNL eivät kyenneet lehteä julkaisemaan. Paluun tehnyt STYöläinen 1/1989 keskittyi paikallistoiminnan aktivointiin, työttömyysturva- ja verotusneuvontaan. Sivuja on 16 ja ulkoasu säästeliäs.

Uuden vuosikymmenen kynnyksellä STYöläinen/Meteli vetää yhteen teatterityön muutoksia Teatteritilastoista (STYöläinen 4/1989, s. 5): ”Suhteellisesti laskettuna taiteellisen henkilökunnan määrä on kuitenkin vuodesta 1978 tasaisesti laskenut. Käännekohtana voidaan pitää vuotta 1985, josta alkaen tekniikka on ollut suurin ammattiryhmä. Tällä hetkellä teknistä henkilöstöä on 46% (1077), taiteellista 39% (913), hallinnollista 12% (275) ja johtoa 3% (84).”

Taiteellisen henkilöstön määrä kasvaa 25 %:lla eli 182:lla henkilöllä, joista näyttelijöitä on 99. Loput 83 ovat lähinnä ohjaajia, dramaturgeja ja skenografeja. (STYöläinen 4/1989, s. 5): ”Yksi mielenkiintoisimmista uuden tilastokirjan paljastamista asioista on vierailut. Vuodesta 1987 vuoteen 1988 tapahtui teattereiden vakinaisen henkilöstön määrässä laskua 115 työntekijää, mutta samaan aikaan vierailujen määrä lähes kaksinkertaistui, vuonna 1987 528 vierailua ja 1988 1045 vierailua.

Eli paljon puhuttu freelanceroituminen ei ole uusi ilmiö, vaan se on ollut käynnissä vuosikymmenet. Tämän juttusarjan tekeminen opetti, että työelämän muutos on itse asiassa aika hidas prosessi, joka etenee pieninä nykäyksinä. Muutos on hallittavampi ja ymmärrettävämpi, kun sitä peilaa historiaan. Työelämä ja toimialat muuttuvat, mutta suuret murrokset ovat harvinaisia. Moni on sitä mieltä, että paljon puhuttu digitalisaatio ei ole muuttanut suomalaista yhteiskuntaa läheskään niin paljon kuin vaikkapa traktori. Se aiheutti valtavan rakennemuutoksen. Tuhannet joutuivat laittamaan pellot pakettiin ja muuttamaan kaupunkiin, kun traktorit tekivät miehistä ja hevosista työttömiä. Maaseudut tyhjenivät ja tehtaanpiiput valtasivat taivasnäkymät. Nyt on suunta toinen, taas kerran. Muuttunut muuttuu.

Anne Saveljeff

Lähteet: STYöläisen vuosikerrat 1986–1990.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..