Kuva: istock.com/googibga

Työelämän haasteet 40 vuotta sitten. Osa 3

Miltä työelämä näytti, mistä Temessä puhuttiin? Tämä juttusarja käy läpi Meteli-lehtiä 70 – 90 -luvuilta. Osa 1, osa 2 ja osa 4 ovat luettavissa näiltä sivuilta.

Lehden jutut keskittyvät 70- ja 80-luvun alussa yksistään teatteriin, mutta lehdistä avautuu silti hämmentävän sirpaleinen ja ohut kuva ajasta, alasta, työstä ja työntekijöistä. Lehden jutut ovat lyhyitä, toteavia ja raportinomaisia. Taustoittaminen puuttuu. Siksi tämän artikkelisarjan kunnianhimoinen tavoite hahmottaa työelämän murroksia taitaa onnistua vain hyvin pinnallisesti. On kuitenkin hauskaa ja opettavaista kurkkia vuosikymmenten taakse.

Kahdessa viime Metelissä on käsitelty 70-luvun lehdet. Vuodet 1973–1979 olivat valtavan aktiivista aikaa. Temessä (tuolloin STY) ammattimaistuttiin, opiskeltiin ay- ja työmarkkinatoimintaa, tutkittiin eri alojen TESia, otettiin teatterialaa haltuun, värvättiin uusia jäseniä, opeteltiin vaikuttajaviestintää, vastustettiin kulttuurin virkamiehistymistä ja järjestettiin kokouksia ja seminaareja tolkuttomat määrät. Se oli aikaa ennen internettiä, jolloin kopiokone oli ylellisyyttä ja asiat hoidettiin ”naamatusten puhumalla”.

Huomionarvoista on se, miten vähän lehdessä oli mitään poliittista – edes liittojen kannanottoja. Yllättävän vähän jäsenistölle on tiedotettu työlainsäädännöstä, lain turvasta ja oikeuksista tai lakimuutoksista.

Huomionarvoista on se, miten vähän lehdessä oli mitään poliittista – edes liittojen kannanottoja. Yllättävän vähän jäsenistölle on tiedotettu työlainsäädännöstä, lain turvasta ja oikeuksista tai lakimuutoksista. Mistäköhän ihmiset ovat hankkineet tietonsa esim. synnytyslomista tai työaikalaista, kun internetiä ei ollut? Todennäköisesti puhelin, seminaarit ja luottamusmiehet sekä liiton aktivistit ovat olleet tiedonsaannin väyliä.

Vuonna 1980 Meteli (tuolloin STYöläinen) on edelleen hyvin jäsenkirjeenomainen monistenippu, visuaalisesti niukka ja joissakin kohdissa teksti on tuhruista ja lukukelvotonta. Sisällössä toistuvat kutsut jäsenliittojen koulutuksiin ja vuosikokouksiin. Näistä tilaisuuksista myös raportoidaan lehdessä ahkerasti.

Jo vuonna 1980 STY/Temessä käytetään sanaa freelancer aivan arkisesti. STY:llä on myös freelancer-jäsenmaksu 300 markkaa.

Vuoden 1980 lehdissä on kansainvälinen yhteistyö vahvasti esillä: puhutaan ITI:stä ja Pohjoismaiden Teatterikomiteasta sekä Teatteriunionista. Myös kv-asioissa pääasiallinen työtapa ovat seminaarit. Oli tarve vertailla suomalaisia käytäntöjä ulkomaisiin. Seminaariraporteissa kerrottiinkin esim. pohjoismaisista teattereiden hallintomalleista ja sopimus- sekä palkkakulttuurista, mutta analyysi ja vertailu on vähäistä.

Teatteripoliittista keskustelua käydään ”Lähetettyjä kirjoituksia” -palstalla. Lavastaja Lars-Henrik Schönberg ihmettelee, ettei STY ota kantaa Teatterikeskuksen teatterien piittaamattomuuteen työehtosopimuksista (STYöläinen 1/1980, sivu 13): ”Ajatellaanpa mitä rakennustyöläiset ajattelisivat seuraavasta tilanteesta: kadun tällä puolen rakennetaan TES:jä noudattaen, kadun toisella puolella rakentaa ”vapaa” rakennusryhmä taloa rakennustyöläisten kuuluessa alan ammattiliittoon aivan kuten kadun tälläkin puolella, kuitenkin noudattaen sisäisiä, osittain aivan poikkeavia sopimuksia ilman eläketurvaa, menettäen tulevia ikälisiä jne. Mitä te, arvoisat lukijat, arvelette Rakennustyöläisten Liiton suhtautuvan tällaiseen tilanteeseen?”

STY/Temen puheenjohtaja Heikki Mäkelä ja ohjaaja Reima Jokinen jatkavat kipakasti keskustelua ja toteavat, että valtakunnalliset TES:it eivät sovi Teatterikeskuksen teattereille. Mäkelä jopa syyttää Schönbergiä mekaanisesta ajattelusta, mutta myöntää, että Teatterikeskuksen jäsenteattereihin tulee kiinnittää jatkossa enemmän huomiota.

Jo vuonna 1980 STY/Temessä käytetään sanaa freelancer aivan arkisesti. STY:llä on myös freelancer-jäsenmaksu 300 markkaa. Vuonna 1982 STY/Teme alkaa julkaista verovähennysohjetta freelancerjäsenille.

Vuonna 1985 ohjaaja Ritva Siikala kirjoittaa freelancerien ahdingosta: ”Hurjimmat epäoikeudenmukaisuudet ovat friilanserin päivärahojen veronalaisuus ja ylimääräisistä lämmitys- ja paikkausharjoituksista maksettavat korvaukset.

Jotkut pikku-uutiset ovat sykähdyttäviä, koska niihin on saatu pakattua muutamaan lauseeseen ajankuvaa ja aavistus muutoksesta, jonka voi nähdä vasta näin jälkikäteen. Lehdessä 3/1980 STY jäsenliittoineen osoittaa solidaarisuutta kuvaussihteerien neljä viikkoa kestäneelle lakolle ja kehottaa jäsenistöä osoittamaan tukisumman lakkolaisten solidaarisuustilille. Elokuvatyöntekijöitä tuettiin lakkoponnisteluissa, vaikka SET hyväksytäänkin STY:n jäseneksi vasta toisella yrittämällä vuonna 1988. Lehdessä 5/1980 iloitaan siitä, että opetusministeriö on myöntänyt ensimmäisen kerran taiteilijaeläkkeen valaistusmestarille, TTT:ssä pitkään toimineelle Niilo Ahlsténille.

Vuonna 1981 tehostetaan STY/Temen järjestönä, sillä päällekkäistä työtä on tarve karsia. Myös ristiriidoista puhutaan (STYöläinen 5/80, s. 1, 6):

”Ristiriidat taiteenharjoittajien ja byrokratian välillä ovat ensisijaisesti teatterin ulkopuolella eikä sisällä,” sanotaan STYöläisen/Metelin pääkirjoituksessa. Säälittävä, vaikka sympaattinen ammattikunta, oli Jouko Turkka todennut Pohjoismaisessa toimihenkilöseminaarissa pitämässään alustuksessa teatterin markkinoijista. He joutuvat elämään täyttöasteen kanssa, ”…mistä aiheutuu se, että väärät ihmiset tulevat teatteriin, eli täysi katsomo ei välttämättä ole hyvä yleisö – taiteilijan kannalta.”

Osa lehden teksteistä näyttäytyy koomisina ja yhteyksistään irrotetuilta ”nooteilta”. Vaikka 80-luvusta on ”vain” reilu 30 vuotta aikaa, tuntuu se useamman sukupolven takaiselta ajalta. Kokemukseen vaikuttaa viimeisten 10 vuoden aikana tapahtunut viestintäteknologian ja -kulttuurin murros, joka tuntuu myös muuttaneen aikakäsityksemme, suhteemme aikaan ja ajankäyttöön.

Monet asiat ovat kuitenkin edelleen järkyttävän ajankohtaisia! Monet samat ongelmat toistuvat ja niitä yritetään korjata edelleen tänä päivänä. Näitä ovat mm. työehtojen ja tekijänoikeuksien polkeminen, julkisen tuen riittämättömyys sekä freelancerin toimeentulo-ongelmat.

STYöläisessä iloittiin vuonna 1985, että freelancerit saavat vihdoinkin seuraavana vuonna eläkelain (Raimo Söder STYöläinen 3/85, s. 3):

”Lailla on korjattu yksi keskeisimpiä puutteita Suomen eläkelainsäädännössä, sillä freelancerit ovat olleet noin 10 000 hengen ryhmä, jolla suuri osa työsuhteista on saattanut jäädä kaiken normaalin työeläketurvan ulkopuolelle…. Uuden lain piiriin kuuluvat STY-läisistä työntekijäryhmistä ohjaajat, dramaturgit, skenografit, koreografit ja tanssijat.”

Vuonna 1985 ohjaaja Ritva Siikala kirjoittaa freelancerien ahdingosta: ”Hurjimmat epäoikeudenmukaisuudet ovat friilanserin päivärahojen veronalaisuus ja ylimääräisistä lämmitys- ja paikkausharjoituksista maksettavat korvaukset. Päivärahajärjettömyys on niin tuttu juttu, ettei siitä tässä enempää, MUTTA KORJATKAA SE!”

Siikala jatkaa (Ritva Siikala, Friilanserin iloja ja suruja, STYöläinen 3/1985, s. 13): ”Neuvotellen työsuunnitelmat ja sopimukset syntyvät, selvä se. Onneksi friilanserina on noissa neuvotteluissa melko vahvoilla. Jos ei löydy näytelmää, näyttelijöitä, lavastajaa ja muita, joista syntyisi kiihottava yhdistelmä, ei vierailijaa juuri voi painostaa. Työn voi aina jättää tekemättä. Tietenkin sillä riskillä, ettei seuraavaa koskaan tule. Mutta sillä riskillähän sitä friilansaa koko ajan: jos en tee työtä kunnolla saan luvan vaihtaa ammattia. Ja sehän on hyvä perusta taiteentekemiselle. Vaikka aika kova.”

STYöläinen uudistui merkittävästi vuonna 1985. Nyt voi puhua aikakauslehdestä, jossa sivuja on 24, kannet ovat neliväriset, paperi kiiltävää ja lehdessä on valokuvia. Tämä ulkoasu säilyi 90-luvun lopulle asti, jolloin tehtiin seuraava iso lehtiuudistus. Seuraavassa lehdessä luodaan katsaus 80-luvun lopun vuosiin, jolloin Suomi-rock eli kultakauttaan, glitter kimalsi ja discossa siemailtiin sinisiä enkeleitä viikonloppuisin.

STYöläisen perusteella voi sanoa, että 80-luku oli koulutuksen vuosikymmen.

 

Teme 1980-1985

Teme oli nimeltään Suomen Teatterityöntekijäin Yhteisjärjestö STY ja Meteli oli STYöläinen. STY/Teme perustettiin marraskuussa 1973 ja ensimmäinen STYöläinen/Meteli ilmestyi toukokuussa 1975. STY:n jäseniä olivat vuonna 1985 Suomen Lavastustaiteilijain Liitto, Suomen Tanssitaiteilijain Liitto, Suomen Teatteritekninen Liitto, Suomen Teatteriohjaajien Liitto ja Suomen Teatterialan Toimihenkilöliitto. Jäseniä näissä liitoissa oli lähes 1900.

Lähteet

STYöläisen vuosikerrat 1980–1985.

Olli Vesalan Temen historiikki Leipää ja kulttuuripolitiikkaa. Se löytyy Temen nettisivuilta.

Anne Saveljeff

Kirjoittaja on Metelin päätoimittaja ja Temen tiedottaja.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..