Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry (STST) on huolissaan Helsingin kaupunginteatterin sisällä toimivan Helsinki Dance Companyn tulevaisuudesta ja ihmettelee teatterinjohtaja Kari Arffmanin Ylelle antamaa lausuntoa koskien tanssiryhmän ”nykyistä tilaa”.
Jonni Aromaan kirjoittamassa uutisessa Ylen sivuilla 27.2. Arffman toteaa, ettei tanssiryhmä ole enää entisessä loistossaan ja peräänkuuluttaa syksyllä valittavalta uudelta johtajalta uusia linjauksia. Kirjoittajan mukaan Arffman viittaa tanssiryhmän kokoonpanoon todetessaan, että tanssiryhmän uudelta johtajalta vaaditaan ”vaikeitakin päätöksiä”. Lukija voisi tästä tulkita, että teatterinjohtajan mielestä tanssijat eivät ole suoriutuneet tehtävistään tarpeeksi korkeatasoisesti, ja tulevaisuus voisi tuoda jopa irtisanomisia.
Julkinen ammattitaidon vähättely koskien tanssijoita, jotka edustavat maamme kirkkainta kärkeä, on epäasiallista ja osoittaa huonoa esimiesosaamista. Arffman siirtää vastuun tanssiryhmästä kahdelle entiselle johtajalle, häntä ennen kaupunginteatteria johtaneelle Asko Sarkolalle ja tanssiryhmän johtamisen virallisesti jo vuonna 2017 lopettaneelle koreografi Jyrki Karttuselle. Lisäksi jää epäselväksi, kumpi artikkelin osapuolista – toimittaja Aromaa vai teatterinjohtaja Arffman (vai kumpikin) – on jättänyt kotiläksynsä lukematta koskien tanssiryhmän historiaa. Tanssiryhmä on koko olemassaolonsa ajan ollut kuuluisa erittäin monipuolisesta osaamisestaan ja siitä, että se on esittänyt tyylilajeiltaan monenlaista ohjelmistoa. Lisäksi tanssiryhmän johtaja on tehnyt ryhmälle omia teoksiaan. Viittaaminen Karttusen johtajakauden ”tanssiteatterillisuuteen” ja siihen, että tämä olisi aikaansaanut ryhmän ”loistokkuuden laskun” perustaessaan ohjelmiston vain omille teoksilleen perustuu väärään tietoon Karttusen kaudesta (Karttusen lisäksi ryhmälle teki teoksia viisi muutakin nykytanssikoreografia) ja huonoon tietämykseen ryhmän historiasta, sen toimintatavoista ja ”tanssiteatterillisuudesta”. Tässä tilanteessa Arffmanin olisi asiallista kysyä itseltään, mitä hän on itse tehnyt tanssiryhmän hyväksi.
Taide on toki aina myös mielipideasia, mutta STST haluaa korostaa, että sekä toimittajilla että esimiehillä on vastuunsa. Keskustelun tulisi nojata aina paikkansapitäviin faktoihin. Maamme suurinta nykytanssijoiden työpaikkaa ja yleisön rakastamaa tanssiryhmää ei tule mustamaalata epäasiallisen vihjailun valossa. Helsinki Dance Company on erittäin tärkeä ryhmä koko Suomen tanssitaidekentälle. Ryhmän tuleva johtaja ja sen tanssijat ansaitsevat toimintaedellytykset, jotka ryhmä hyvin toimiakseen tarvitsee.
Arffman haikailee tanssiryhmälle vahvaa johtajaa, joka pystyy tekemään vaikeitakin päätöksiä, mutta johtaja-sana on hänen mukaansa ”ylimitoitettu”. STST on erittäin huolissaan Helsinki Dance Companyn tulevaisuudesta ja sen mahdollisesta alasajosta, mikäli ryhmää johtamaan palkataan taiteellisen johtajan sijaan Arffmanin esittelemä ”vetäjä”. Ryhmän tulevaisuus on turvattava asiallisella rahoituksella, johtajalla ja kohtelulla.
