Temeläiset työskentelevät monenlaisissa tehtävissä kulttuurin ja esittävän taiteen kentällä. Liiton edunvalvonnassa on helppo havaita se, kuinka jäsenemme kamppailevat silppuisen freelance-työn mukanaan tuoman puutteellisen työturvallisuuden ja matalan toimeentulon kanssa, usein jaksamisensa äärirajoilla.
Monissa asioissa mennään eteenpäin ja usein työsuhde, määräaikainenkin, tarkoittaa kohtuullisen vakaita oloja ja työehtosopimuksen mukanaan tuomaa turvaa. Edes sen lyhyen ajan, jonka työsuhde sillä erää kestää.
Tv- ja elokuva-alalla ollaan monissa asioissa takamatkalla, kuten julkiseen keskusteluun nostetut tilanteet kertovat Tuotantoyhtiö Yellow Filmin kulisseissa kuohuu, Työntekijät avautuvat karuista kokemuksistaan HS:lle – Kulttuuri | HS.fi Myös liiton tietoon tulleet tapaukset kertovat, että epäasiallinen kohtelu on varsin tavallista. Me too-liike toi esiin ja paransi monilta osin häirinnän kulttuuria. Muunlainen epäasiallinen kohtelu ja erityisesti henkiseen hyvinvointiin liittyvät kysymykset ovat yhä rempallaan.
Työturvallisuutta tukemaan tarvittaisiin konkreettisia toimia ja alan sisäistä yhtenäisyyttä. Kyse ei ole yksilöiden ongelmasta. Alalla tulisi vallita turvallinen ja avoin työilmapiiri, jossa ongelmista voidaan puhua ääneen. Tällä hetkellä valitettavan usein aliresurssoidut tuotannot puristetaan kasaan ylitöitä kaihtamatta ja psyykkinen työturvallisuus sivuuttaen.
Mitä alan epäterveet käytännöt sitten ovat ja mistä ne johtuvat?
Epävarmuus siitä, saako töitä tulevaisuudessa, ei ole omiaan kannustamaan epäkohdista puhumiseen. Monet venyvät ja uhraavat hyvinvointinsa sen vuoksi, että kyseessä on määräaikainen projekti, joka loppuu joka tapauksessa pian.
Monet työaikoihin liittyvät käytännöt ovat nousset julkisen keskusteluun viime vuosina. Alalla on yleisesti tiedossa, että sovittuja töitä ei useinkaan pysty tekemään työehtosopimuksen mukaisen säännöllisen työajan puitteissa. Näihin asioihin on jonkin verran pystytty puuttumaan.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, kuinka raaka ala on henkisen hyvinvoinnin kannalta. Luovassa työssä on aina oma persoona mukana ja alalla ammattimaisesti toimivilla paineet ovat kovat. Ala on hyvin hierarkinen ja sillä tavalla pieni, että epäkohtien nostaminen esiin ei useinkaan houkuttele. Tavoitteena jokaisella on kuitenkin päästä mukaan myös seuraavaan projektiin.
Luottamushenkilöiden puuttuminen on osa ongelmaa. Luottamushenkilön valitseminen on vaikeaa, koska työt tehdään projektikohtaisesti, sama porukka on koossa vain hetken ja seuraavassa produktiossa tekijät vaihtuvat. Ammattiliiton kyselyn mukaan luottamushenkilöksi ei haluta lähteä erityisesti, koska työsuhteet ovat määräaikaisia. Koetaan myös, että isosta työmäärästä johtuva ajanpuute estää luottamushenkilön tehtävän hoitamisen ja että tietämys ja koulutus on puutteellista. Alalle ei ole syntynyt sellaista kulttuuria, että luottamushenkilöt automaattisesti valittaisiin produktioihin, vaan se vaatii aina yksilöltä paljon asian selvittämiseksi ja eteenpäin viemiseksi.
Ala ei myöskään ole järjestäytynyt riittävän kattavasti, jolloin kollektiivinen edunvalvonta vaikeutuu.
Alan työehtosopimus, elokuva- ja tv-tuotantoja koskeva työehtosopimus, vahvistettiin yleissitovaksi viime kesänä. Tämä oli alalla merkittävä läpimurto työntekijöiden oikeudenmukaisten työehtojen näkökulmasta. Alan sisällä olemme käyneet keskustelua, että yleissitovuus on hyvä asia epävarmalla ja produktioihin pohjaavalla alalla myös työnantajien näkökulmasta. On kaikkien etu, että yritykset toimivat reiluilla säännöillä.
Yleissitovuudesta huolimatta moni asia vaatii vielä kehittämistä. Työn tilaajien, rahoittajien, tuotantoyhtiöiden ja alan ammattilaisten pitäisi yhdessä pyrkiä kohti terveempää työskentelykulttuuria. Toivottavaa olisi, että tilaajat aidosti kiinnittäisivät huomiota siihen, millaiset työolot ja millainen työkulttuuri tuotantoyhtiössä on.
Vastuulliseen toimintakulttuuriin tulee kiinnittää erityishuomiota
Apurahoja myönnettäessä sosiaalinen vastuullisuus jää edelleen vaille huomiota. Hakemuksissa pyydetään kiinnittämään huomiota ekologiseen vastuullisuuteen, mikä on hieno edistysaskel. Myös sosiaalisen ja taloudellisen vastuullisuuden pitäisi olla kriteeristössä mukana. On pidettävä huolta siitä, että työ teetetään kestävällä tavalla. Tämän perään ei tunnu kukaan kyselevän. On oltava riittävät taloudelliset resurssit, kun hankkeita lähdetään toteuttamaan.
Pelkkä visio ja taiteellinen näkemyksellisyys eivät riitä, kestävästi toteutetussa hankkeessa on varattuna riittävä määrä euroja, jotta palkat voidaan maksaa työehtosopimuksen mukaisina, ylityöt korvata rahana ja esimerkiksi sairastapauksessa on varaa tuuraajaan. On pakko todeta, että kulttuurin kentälle tällä hallituskaudella kohdistettavat leikkaukset tarkoittavat kaiken kaikkiaan sitä, että resursseja on vähemmän ja tilanne uhkaa eskaloitua entisestään.
Suomessa tehdään ja täällä kuvataan paljon kansainvälisiä elokuvia. Laatu on hyvää ja alalla toimivien ihmisten työmoraali korkealla tasolla. Pieni voitto saavutettiin, kun av-kannustimeen kohdistuvat leikkauspaineet viime keväänä saatiin torjuttua. Alalle ei varmastikaan tee hyvää julkisuus, jossa epäterveet käytännöt ja puutteet työturvallisuudessa nousevat julkisuuteen.
Ammattiliitossa autetaan alalla toimivia heidän ottaessa yhteyttä liittoon. Usein väärin maksettuja palkkoja tai maksamatta jääneitä ylityökorvauksia haetaan juristien toimesta produktion päättymisen jälkeen. Tätä tärkeämpää olisi saada alalla pesiytyneet epäterveet käytännöt lopetettua.
Teme on mukana hankkeessa, jossa nostetaan esiin freelancereiden mielen hyvinvointiin ja psyykkiseen työturvallisuuteen liittyvät haasteet sekä pyritään korjaamaan rakenteita niiden takana. Tämä on yksi keino ratkoa alan ongelmia. Yhteistä keskustelua tarvitaan ja Teme tarjoaa oman osaamisensa alan neuvotteluosapuolena jäsentensä ja koko alan käyttöön.
Elokuva- ja tv-alan ammattilainen, muistathan liittoon kuulumisen tärkeyden!
Karoliina Huovila
Temen toiminnanjohtaja