Työ, tulevaisuus ja hinnoittelu

Eduskunnassa käsitellään parhaillaan työn tulevaisuutta. Käsittelyn pohjalla on valtioneuvoston tulevaisuusselonteon 1. osa: Jaettu ymmärrys työn murroksesta. Sen keskeinen viesti on, kuinka työn murros kyseenalaistaa perinteisen työn ja toimeentulon yhteyden.  Selonteon toinen osa annetaan eduskunnalle kesällä 2018. Toisen osan tavoitteena on muodostaa näkemys ratkaisuista ja politiikkatoimista, joita tarvitaan, jotta Suomi ja suomalainen työ voivat hyvin ja menestyvät tulevaisuudessa. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta kutsui minut asiantuntijakuultavaksi ja pyysi myös kirjallisen lausuntoni yhteen työn murroksen keskeisestä trendistä, itsensätyöllistämisestä.

Itsensätyöllistäjyyden suojelemiseksi ja työyhteiskunnan tuottaman eriarvoisuuden poistamiseksi tarvitaan politiikkatoimia, josta keskeisin on työsopimuslain työsuhdetta määrittelevä laajennus

Olin Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kuultavana 15.11.2017. Kutsuttuina asiantuntijoina olivat minun lisäkseni paikalla:

Co-founder & Chief Design Officer Matias Mäkitalo, Treamer Oy,

professori Juha Siltala, Helsingin yliopisto,

tohtorikandidaatti Ville-Veikko Pulkka, Helsingin yliopisto.

Selonteon toisen vaiheen asiantuntijakuulemiset jatkuvat, jolloin tulevaisuusvaliokunnassa on kuultavina mm. johtajia ja professoreita Kaupan liitosta, Työterveyslaitoksesta ja eri yliopistoista.

Eduskunnalle antamani kirjallinen lausunto on julkinen ja luettavissa kokonaisuudessaan, kun asian käsittely tulevaisuusvaliokunnassa on päättynyt.  Lausuntoni  ydin on, että itsensätyöllistämistä on tarkasteltavana sisältönä, seurauksina ja työelämän käytäntöinä, joissa työllistytään palkkatyösuhteen ulkopuolelle.

Työ ja toimeentulo usein irtautuvat toisistaan ja toimeentuloa täydennetään sosiaaliturvalla

Nostin keskeisinä kohtina esiin:

1.

Itsensätyöllistämisen monet tavat ja yhteiskunnan lisääntyneen tiedontarpeen tästä työllistymisen tavasta. Erityisesti nostin esiin, että työn tilastoinnin tavat eivät pysty seuraamaan työllisiä esimerkiksi kulttuuriammateissa, koska näissä ammateissa toimivat liikkuvat tiheästi työmarkkinapositiosta toiseen, työllistyvät vuosi- ja työuransa tasolla hyvin vaihtelevasti palkalla, palkkiolla, työkorvauksilla, y-tunnuksella, laskuttaen ja apurahatyöskentelyssä.

2.

Yhteiskunnassa uutta työtä on syntynyt nimenomaan työsuhteen ulkopuolelle erilaisiin itsensätyöllistämisen muotoihin ja mm. kulttuurialoilla tulevaisuusselonteon kaavailema työelämän murros on jo monille arkista nykyisyyttä.

Viime vuosien työpaikkojen synnytystalkoiden paradoksaalisena seurauksena onkin se, että pysyvien työpaikkojen runsaan syntymisen sijaan on nähtävissä, että on syntynyt eri aloille keikkoja, työtilaisuuksia tai työsuorituksia. Lisäksi on nähtävissä työnantajan muuttumista tilaajaksi, markkinapaikaksi, työelämän Tinderiksi.

3.

Itsensätyöllistäminen läpäisee kaikki ammatit: melkein mikä tahansa ammatti voidaan siirtää palkkatyösuhteen ulkopuolelle.

4.

Kun itsensätyöllistäjä joutuu hinnoittelemaan työnsä yksin, niin seurauksena onkin yksilön kannalta sirpaleinen, matala ja ennakoimaton tulotaso sekä vaihteleva ja vaikeasti saavutettava sosiaali- ja eläkevakuuttaminen. Keskeistä on myös se, että tehty työ ja toimeentulo usein irtautuvat toisistaan ja toimeentuloa täydennetään sosiaaliturvalla.

Itsensätyöllistämisestä seuraa myös sukupuolivaikutuksia, naisten matalampaa tulotasoa ja vanhuusiän köyhyyttä. Yhteiskunnan näkökulmasta itsensätyöllistäjien matala tulotaso näkyy mm. vähäisenä verokertymänä ja samalla yhteiskunnassa on syytä kysyä, minne työnantajariski on yhteiskunnassa liikkumassa, kun työtä siirtyy palkkatyösuhteen ulkopuolelle.

Itsensätyöllistäjien tulo ja vakiintuminen osaksi työmarkkinoita on usein nähty vain sosiaaliturvaan liittyvien ongelmien kautta.  Näistä tunnetumpia ovat työttömyysturvan ja itsensätyöllistämisen yhteensopimattomuus. Oleellista on kuitenkin tunnistaa myös työelämän suhteiden pohjoismaisen mallin keskeisen periaatteen hämärtyminen, kun työntekijän asemaa työnteon heikompana osapuolena ei tunnistu, tai sitä yritetään tietoisesti häivyttää ja siirtää työnantajalle kuuluvia riskejä ja maksuja työntekijälle.

5.

Itsensätyöllistäjät on asetettu työelämän- ja sosiaalisten oikeuksien ulkoringille. Nykyiset vakituisesta ja kokoaikaisesta palkkatyöstä johdetut työ- ja sosiaalioikeudet johtavat työmarkkinoilla hierarkiaan, jossa palkkatyösuhteen ulkopuolella itsensätyöllistäjinä työtä tekevät asetetaan yhteiskunnan turvan- ja oikeuksien laidalle tai ulkopuolelle. Tämä näkyy itsensätyöllistäjien palkansaajista erilaisina oikeuksina hinnoitella työtä, sopia kollektiivisesti työehdoista, sekä siinä, että itsensätyöllistäjät eivät sovi sosiaaliturvajärjestelemään. Itsensätyöllistäjänä tehdyn työn ei voi nykyisessä sääntelyn tavassa väittää vastaavan iskulausetta ”Työ on parasta sosiaaliturvaa”.

Itsensätyöllistäjän asema heijastuu säröinä, epäoikeudenmukaisuuden ja legitimiteettivajeen kokemuksina työn- ja turvan yhteiskuntaan. Omasta työllistymisen tavasta syntyy konflikteja, kun oma työ ja siinä olevat katkokset tuottavat jatkuvia lisäselvityksiä ja ongelmia eri viranomaisten, kuten esim. työhallinnon tai verottajan kanssa asioitaessa.

6.

Totean lausunnossani, että itsensätyöllistäminen, työsuhteen ulkopuolella työllistyminen, on hallitsemattomana suurempi työmarkkinamallin ja sosiaalisten oikeuksien järjestelmän ja oikeutuksen muutos kuin määräaikaisen työn eli pätkätyön ”tulo” 20 vuotta sitten. Pätkätyössä työllistytään katkonaisesti, mutta kuitenkin palkkatyösuhteessa. Itsensätyöllistämisessä työ teetetään ja tehdään työsuhteen ulkopuolella. Työsuhteen ulkopuolella työn tekemisestä seuraa se, että työ- ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat vajaasti tai jäävät kokonaan toteutumatta.

Itsensätyöllistäjyyden suojelemiseksi ja työyhteiskunnan tuottaman eriarvoisuuden poistamiseksi tarvitaan politiikkatoimia, josta keskeisin on työsopimuslain työsuhdetta määrittelevä laajennus. Itsensätyöllistäjät tulisi rinnastaa palkansaajiin. Tästä seuraisi itsensätyöllistäjille:

  • Kollektiivinen neuvotteluoikeus ja sitä kautta työn hinnoittelusta sopiminen
  • Palkansaajien kanssa yhdenvertainen sosiaalivakuuttaminen
  • Työturvallisuus- ja yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolainsäädäntö
  • Keskinäinen vastuu sekä sosiaalivakuuttamisen saajana että maksajana

Tarvitaan myös yhteiskunnallisen tiedontuotannon lisäämistä alakohtaisesti itsensätyöllistämisestä, määrästä ja työoloista. Tämä tarkoittaa resurssien lisäämistä Tilastokeskukseen ja työelämän tutkimukseen.

Kulttuurialoilla voi rakentaa ”muuttuneen työelämän turvaamisen laboratoriokokeilun”, jossa jo muuttuneen työn teettämisen tapoja järjestetään turvalliseen, ennakoitavaan muotoon. Esimerkkejä voi hakea esimerkiksi Ruotsin teatteriallianssista.

Valtionneuvoston tulevaisuusselonteko, osa 1…

https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/tulevaisuusvaliokunta/Sivut/default.aspx

Anu Suoranta

Kirjoittaja on valtiotieteiden tohtori ja Temen järjestötoimitsija.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..