Siirry sisältöön

Meteli on Temen verkkolehti

Pelipöydässä pelataan rahasta ja pelaaja kurkkaa korttejaan, jotka ovat kuninkaita.
Kuva Michal Parzuchowski, Unsplash

Piia Peltola: Sukupuolten tasa-arvoisuus on jatkanut kohenemistaan ohjaajien rekrytoinneissa VOS-kentällä

Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n (STOD) huomiota saaneita ”sukupuolitilastoja” on toimitettu vuodesta 2014. Tämä juttu perustuu vuosien 2019 ja 2020 tilastoihin. Tilastointi aloitettiin, kun haluttiin saada lukuja siitä, kuinka moni VOS-taloissa ohjaava on tehtäväänsä pätevä. Tilastot paljastivatkin yllättävän epäsuhdan, kun ohjaajanaisten osuus ensi-illoista oli vain kolmasosan luokkaa. Nyt tietoa on jo seitsemältä vuodelta. Tilastointitavasta lisää kirjoituksen lopussa.

Joissain taloissa voidaan piakkoin juhlia kymmenvuotista sitoutumista miehuuteen ohjaajan annettuna sukupuolena.

Käsittelen tässä kirjoituksessa teattereiden tasa-arvon kehitystä siten, että vertailen aiemmin laskettuja keskiarvoja nykytilanteeseen. Vuonna 2019 Alma Lehmuskallio toimitti tilastoinnin aiempaan tapaan, mutta tilaston pohjalta ei tehty erillistä analyysiä. Käsittelen tässä myös näitä lukuja. Useampien vuosien huomioon ottaminen on reilua teattereita kohtaan: vuosittainen vaihtelu on ymmärrettävää – olletikin, että suuremmissa teattereissa on ohjelmistosuunnittelun puitteissa helpompaa toteuttaa kohtuullisempaa jakoa ihan vuositasollakin.

Tämän vuoden tilastoissa merkillepantavaa on se, että sukupuolten keskiarvoiset osuudet ovat lähentyneet tasajakoa entisestään ja ovat vuoden 2020 osalta VOS-taloissa 54% / 45% ohjaajamiesten hyväksi. STOD on linjannut tavoitetilaksi 60/40 -jaon – ja vielä siten, että enemmistöosuus ohjauksista vaihtelee sukupuolittain. Koronan vaikutuksia on vaikea nähdä tilastossa ainakaan vielä. Oletettavaa on, että peruttujen ensi-iltojen osalta luvut näyttäytyvät yksittäistapauksina, joissa sukupuolen merkitys on vaikeammin tilastoitavissa lukujen avulla. Ensi-iltojen määrä oli viime vuonna 218 kappaletta, mikä on parisenkymmentä vähemmän kuin edellisenä vuonna.

Myös ammattilaisuuden aste on kehittynyt parempaan päin tilastoituina vuosina; 33 prosentista epäpäteviksi laskettavia ollaan edetty 15 prosenttiin. Muutoksesta pieni osa selittyy laskutavan tarkistamisella, joka suoritettiin vuonna 2017.

Kentällä on hajontaa sukupuolten työllistämisessä

Valtionosuusrahoitteisilla toimijoilla on erityinen vastuu, sillä verkosto on rakennettu tarjoamaan kaikille kansalaisille pääsy kulttuuripalvelun pariin asuinpaikasta riippumatta. Jollain ilveellä näiden eri kokoisten ja monella tavalla erilaisten areenoiden tulisi yhä paremmin ilmentää kentän moninaisuutta. Ja kentän työllistää monenlaisia tekijöitä, myös paremmin palkattuihin ”laitostöihin”.

Vaikka kokonaisuudessa osuudet ovat lähentyneet ns. 60/40 -ideaalia, kentällä on tällä haavaa valtiorahoitteisia teattereita, joissa nähdään vuodesta toiseen joko korkea ohjaajamiesten tai -naisten osuus. Korkeana osuutena näissä tilastoissa käsitetään 70/30 tai sen ylittävä jako.

Useimpien korkean miesohjaaja-asteen teattereiden tilanne jatkuu samana vuodesta toiseen 

Kun vertailuun asetetaan aiemmin laskettu viiden vuoden keskiarvo ohjelmistoissa 2014 – 2018 sekä 2019 – 2020 tapahtunut kehitys, voidaan nähdä, että määrätyissä paikoissa korkeaa miesohjaajaosuutta on yhä pidetty yllä, kun taas toisissa vaikuttaisi, että sukupuolta on alettu katsoa tiedostavasti.

Useimpien korkean miesohjaaja-asteen teattereiden tilanne vuonna 2020 on samankaltainen kuin vuonna 2018 todetussa viiden vuoden keskiarvossa. Joissain taloissa voidaan piakkoin juhlia kymmenvuotista sitoutumista miehuuteen ohjaajan annettuna sukupuolena.

Vuosien 2019 ja 2020 valossa ainoastaan KOM-teatteri on päässyt aiemmin todetusta miespainotuksestaan rekrypäätöksissä. Vuonna 2018 todetun viisivuotiskeskiarvon perusteella yhdenvertaisuuden kanssa kamppailevista Vaasan Kaupunginteatteri, Teatteri Imatra ja Turun kaupunginteatteri ovat petranneet vuodeksi 2020. Linnateatteri, Tampereen komedia ja Kuopion kaupunginteatteri ovat palanneet välivuoden jälkeen korkean miesohjaaja-asteen teattereiksi vuonna 2020.

Helsingin Kaupunginteatterin osalta tilanne on jatkunut samana, kun sekä 2019 että 2020 ensi-illoista verraton valtaosa kuuluu ohjaajamiehille. HKT:n ensi-iltojen ohjaajista 73 % on vuonna 2020 ollut miesoletettuja. Viisivuotisvertailuissa näkynyt jako on jatkunut myös kooltaan pienemmissä Porin, Rovaniemen ja Varkauden teattereissa.

Teatterinjohtajilta saamissani vastauksissa toistui eri sanoin sama viesti: sukupuoleen ei kiinnitetä ollenkaan huomiota – johtajat näkevät vain laadun. Kyseessä on todennäköisesti harha; uskomus jonka mukaan ihminen toimii automaattisesti moraalisesti

Tilastoissa näkyy, että korkeaa ohjaajanaisten osuutta ylläpitävät teatterit luovat nykytilanteessa tasapainoa kentälle. Viisivuotiskeskiarvoissa ei ollut yhtäkään sellaista teatteria, jonka ohjelmistossa 70/30 -jako olisi toteutunut ohjaajanaisten hyväksi. Pitkän päälle ei tietenkään ole kenenkään etu, että taloihin syntyy ajan kanssa kehittyviä vahvoja oletuksia ohjaajien totutusta sukupuolesta niin tekijöiden kuin yleisöjenkin mielissä – yhteen tai toiseenkaan suuntaan. Voidaan kysyä: kuinka monta vuotta yleisöä ja tekijöitä voi totuttaa siihen, että ohjaaja on jotakin sukupuolta ennen kuin tämä mielikuva istuu niin tiukassa, että poikkeus totutusta alkaa aiheuttaa epämukavuutta?

Mitä valinnan varaan tulee, teatterin koolla on väliä. Samaan hengenvetoon voi todeta, ettei niin pientä teatteria olekaan, etteikö sen tehtäviin julkisrahoitteisena toimijana kuuluisi sukupuolten yhdenvertaisuuden edistäminen, ja etteikö asiaa kannattaisi käsitellä pientenkin toimijoiden kohdalla – vähintään silloin, kun korkea miesohjaajaosuus on jatkunut vuosikausia.

Yhdenvertaisuus toteutuu muutenkin kuin numeraalisesti

Huomioitavaa oli pari vuotta sitten se, kuinka teatterinjohtajilta saamissani vastauksissa toistui eri sanoin sama viesti: sukupuoleen ei kiinnitetä ollenkaan huomiota – johtajat näkevät vain laadun. Kyseessä on todennäköisesti harha; uskomus jonka mukaan ihminen toimii automaattisesti moraalisesti, mikäli hän ei ole tietoinen eri valintojen kantamista merkityksistä. Samaa argumentaatiota soveltavat poliitikot, jotka väistävät ”politikointia”, ja pyrkivät perustelemaan päätöksensä kylmillä luvuilla, aivan kuin mikään mitä hallinnollisesti tehdään, voisi koskaan olla arvoista vapaata, aidosti objektiivista.

Rekryvalintojen poliittisuutta ei voi kuitenkaan väistää nykymaailmassa näin laiskoin perustein. Päätösten sanoittaminen ja kieli, jota käytetään yhdenvertaisuusasioissa, paljastavat vähintään yhtä paljon kuin suhteellisen pienellä ammattikentällä tulkittavat luvut koskaan voivat. Jos tasa-arvo kiinnostaa, kannattaa panna merkille myös diskurssi päätösten takana.

Tilastointitavasta

Kuten aiemminkin, STOD:n hallituksen ulkopuolinen henkilö on toimittanut tilastot tilauksesta. Tuo henkilö on vuoden 2020 osalta ollut dramaturgi-näytelmäkirjailija Ella Kähärä, joka on kerännyt tiedot ensi-illoista teattereiden hallinnolta. Teatterit vastaavat itse oikeiden tietojen toimittamisesta ja STOD tilaston analysoinnista. Alma Lehmuskallio laati analyysin avuksi myös yhteenvedon tilanteen kehittymisestä niiltä vuosilta, kun hän vastasi tietojen keräämisestä.

Ensi-iltoina on huomioitu talon oman ohjelmiston teokset, ja yhteistuotannoista ymv. kohdalla ensi-ilta on merkitty vain ensimmäisenä esityspaikkana toimineeseen teatteriin. Niin ikään on ohitettu uusintaensi-illat, vierailuesitykset ja yksittäiset tapahtumat. Myös VOS-tanssiteatterit, -kesäteatterit ja -nuorisoryhmien ensi-illat on jätetty ottamatta lukuun.

Vuoden 2020 tilaston osalta tilastointitapaa viilattiin hieman ryhmäohjausten kannalta selkeämmäksi, kun luovuttiin sukupuolten ja ryhmäohjausten päällekkäisestä kirjaamisesta. Nyt ryhmäohjauksiksi laskettiin vain sellaiset ensi-illat, joissa ohjaajaksi ei ollut nimetty muita henkilöitä kuin ”työryhmä”. Niiden teosten osalta, joissa ohjaajiksi oli nimetty useampi henkilö, jaettiin ohjaus osiin. Esimerkiksi kolmen pienoisnäytelmän kukin ohjaaja tuotti siis nimen perusteella tehtävän sukupuolioletuksen perusteella 1/3 ohjausosuuden sukupuolelleen. Tällä laskutavalla sekä ohjaajamiesten, -naisten että ryhmäohjausten yhteenlasketut osuudet muodostavat tasan 100%. Ryhmäohjausten osuus on näin laskettuna prosentin suuruinen.

Useammassa teoksessa kuitenkin ohjaajat tekivät yhteistyötä keskenään tai työtavassa sovellettiin matalaa hierarkiaa tms. ryhmätyötyyppiä. Työtapojen suhteen tilastointi vaatii valistuneita arvauksia, mutta ryhmätyötä voidaan laskea sovelletun viiden esityksen valmistamisessa vuonna 2020. Tilastoituina vuosina ryhmäohjausten määrät ovat pysytelleet tasaisen matalina, prosentista kolmen prosentin osuuteen asti. Ohjaajakäsitysten muuttuessa näyttää, että on yhä normatiivista nimetä ja palkata yksi henkilö vastuulliseksi teoksen ensi-iltaan saattamisesta.

Tässä kirjoituksessa käytetty sana ”ohjaajanainen” ja sen binäärinen vastine ovat Lehmuskallion lanseeraamat termit. Pienellä muutoksella merkityslasti kevenee yllättävästi.

***

Peltolan mukaan menneet vuodet ovat näiden analyysien laatijana opettaneet rutkasti kentästä ja sen teattereista, ja tilastojen lukeminen on hellinyt matematiikasta vieraantuneita aivoja. Lue Peltolan aiemmat artikkelit aiheesta:

Ohjaajien välinen tasa-arvo herran vuonna 2018, osa 1

Ohjaajien tasa-arvon edistämisestä puuttuu välineitä, osa 2

Kuka VOS-teattereissa ohjasi vuonna 2017

Piia Peltola

Kirjoittaja on teatteriohjaaja, dramaturgi ja esiintyjä, joka tulee itse pääsääntöisesti kohdatuksi naisen sukupuoliroolissa. Peltolan monivuotinen pesti STOD:n hallituksen jäsenenä päättyi keväällä. Peltola työskentelee kiinnitettynä ohjaajana Joensuun kaupunginteatterissa, jossa naisoletettujen ohjaajien osuus on korkea.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..