Jopa 10 miljoonaa työpaikkaa voidaan katsoa kadonneen luovilta aloilta pandemian takia. Taiteella ja kulttuurilla on kuitenkin merkittävä vaikutus myös kansantalouteen ja työllisyyteen. Unescon vuoden 2022 raportissa todetaan, että kulttuuriala kattaa 3,1 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta ja 6,2 prosenttia koko maailman työpaikoista.
– Siksikin valtioiden tulisi tukea luovia aloja, toteaa Temen Freet2030-hankkeen asiantuntija, terveystieteiden maisteri Milla Lähdeniemi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta.
Euroopassa vuonna 2018 kulttuurialoilla työskentelevistä jopa joka kolmas oli itsensätyöllistäjä eli toimii palkansaaja- ja yrittäjästatuksen välimaastossa freelancermaisesti. Eurostatin tilastojen mukaan vuonna 2019 Ruotsissa, Saksassa, Ranskassa ja Alankomaissa kulttuurialojen itsensätyöllistäjien osuus oli yli 2,5-kertainen verrattuna muihin aloihin. Näissä maissa myös tuetaan kulttuurialoja.
Temen Freet2030-hankkeen tavoitteena on tuottaa tilannekuvaa kulttuurialojen työn tekemisen ja teettämisen tapojen moninaisuuteen. Hankkeessa kehitetään tulevaisuuden freelancer-työn tekemiseen ja teettämiseen toimivampia malleja, jolloin on hyvä muistaa kansainvälisten mallien hyvät ja huonot puolet. Erityisesti tärkeää on suunnata katseet siihen, minkälaista tukea yksittäiselle taiteilijalle on tarjolla.
Ruotsissa ja Norjassa allianssit työllistävät
Ruotsissa ja Norjassa on taiteen alan alliansseja. Allianssi on valtion rahoittama osakeyhtiö, joka tarjoaa turvaverkon työsuhteen muodossa taiteen alan pätkätöitä tekeville, kuten näyttelijöille, tanssijoille ja muusikoille. Järjestelmä ei kytkeydy työttömyysturvajärjestelmään, mutta taiteilijat saavat allianssin kautta samanlaisen sosiaaliturvan kuin työsuhteessa oleva työntekijäkin.
Allianssiin palkattu on määräaikaisessa työsuhteessa ja voi ottaa allianssista työvapaata. Työvapaa voi kestää pidemmän sopimuksen, kiertueen tai vaikka yhden päivän keikan ajan, mutta suhde allianssitöiden ja ulkopuolisen työnantajan tarjoamien töiden välillä tulisi olla noin 50/50. Allianssi työllistää vain rajatun määrän taiteilijoita, joiden on ensin täytettävä määrättynä ajanjaksona riittävä työllistymisaste oman alan töistään.
Molemmissa maissa allianssin toiminta on vakiintunutta. Ruotsissa toimii yhteensä kolme eri allianssia: vuonna 2021 Teatteriallianssissa oli 166 näyttelijää, Tanssija-allianssissa 80 tanssijaa ja Muusikkoallianssissa 150 muusikkoa. Norjassa toimii esittävien taiteiden alalla tanssijoiden ja näyttelijöiden yhteinen allianssi, jossa on yhteensä 56 taiteilijaa.
Allianssi freekentän apuna
Allianssimalli helpottaa alan tekijöiden verkostoitumista. Allianssityö suunnitellaan yksilöllisesti, mutta käytännössä kyseessä on työntekijän henkilökohtainen kehittämisprosessi, joka sisältää työpajoja, koulutusta, seminaareja ja muuta oman osaamisen kehittämiseen liittyvää työtä, jonka tavoitteena on nostaa taiteilijoiden markkina-arvoa ja helpottaa heidän työllistymistään.
Monet näistä allianssin tarjoamista palveluista ovat avoimia myös muille freelance-ammattilaisille, jotka eivät ole allianssin palkkalistoilla. Allianssityö on ehdollista työtä, jossa allianssiyhtiö tarjoaa raamit työn tekemiselle ja samalla velvoittaa taiteilijaa ylläpitämään ja kehittämään omaa ammattitaitoaan. Allianssityö mahdollistaa osallistumisen alan rekrytointitilaisuuksiin, nuorempien tekijöiden mentorointiin sekä työn ja apurahojen hakemisen omiin produktioihin.
Allianssimalli ei tarjoa puuttuvaa sosiaaliturvaa kaikille luovien alojen freelancereille. Ei edes suurimmalle osalle heistä. Malli kuitenkin mahdollistaa edes rajatun ryhmän osaamisen kehittämisen ja samalla heidän markkina-arvonsa paranemisen ja näin ollen toivottavasti myös työllistymisen, mahdollisesti jopa vakituisiin töihin. Mitä paremmin allianssi toimii, sitä enemmän tekijöitä voidaan yhtiössä kierrättää ja näin yhä useampi saa mahdollisuuden omalle henkilökohtaiselle kehitysprojektilleen.
Künstlersozialkasse vakuuttaa saksalaisen taiteilijan
Saksassa taiteilijoiden sosiaalivakuutuslain mukaan niillä taiteilijoilla ja toimittajilla, jotka eivät ole palkkasuhteessa, mutta harjoittavat toimintaansa ansiotyönään, on oltava samanlainen sosiaalivakuutus kuin palkansaajilla. Valtion tukeman taiteilijoiden sosiaaliturvarahaston eli Künstlersozialkassen (KSK) kautta 190 000 itsenäistä taiteilijaa ja toimittajaa ovat lakisääteisesti vakuutettuina.
KSK ei itsessään ole sairaus-, sairaanhoito- tai eläkevakuutusten palveluntarjoaja eikä se tarjoa työttömyys- tai tapaturmavakuutusta, vaan se toimii eräänlaisena välittäjänä tekijöiden ja järjestelmien välillä. KSK:n tehtävänä on rekisteröidä ja raportoida vakuutetut sairaus- ja sairaanhoitovakuutusjärjestelmään sekä eläkevakuutusjärjestelmään ja välittää heidän maksunsa niistä vastaaville tahoille.
Oikeus työttömyyspäivärahaan ei poissulje kuulumista KSK:hon. Työttömyyspäivärahan sijaan taiteilijat voivat myös hakea melko jäykkää saksalaista toimeentulorahaa, joka tunnetaan nimellä Hartz IV. Tällöin on otettava vastaan kaikki työnvälityskeskuksen tarjoamat työt, myös sellaiset, jotka eivät ole taiteilijan oman alan töitä.
Sosiaaliturvarahasto vähentää korkeita sosiaaliturvakustannuksia, mutta saattaa luoda näennäistä turvallisuutta, sillä järjestelmästä huolimatta Saksassakin tehdään lyhyitä sopimuksia, töiden saaminen on epävarmaa ja kilpailu on kovaa.
Vuositulot arvioidaan etukäteen
KSK:hon kuuluminen edellyttää vähintään 3 900 euron vuosituloja. Taiteilijoiden sosiaaliturvalaki suojelee uransa alkutaipaleella olevia ja he kuuluvat sosiaaliturvan piiriin, vaikkeivat saavuttaisikaan vähimmäisvuosituloa uransa ensimmäisen kolmen vuoden aikana. Muissa uran vaiheissa voi jäädä- kahdesti alle vähimmäisvuositulon kuuden vuoden sisällä.
Taiteilijat arvioivat etukäteen vuositulonsa. Yritystuloiksi lasketaan esim. palkkiot, rojaltit, palkat ja tekijänoikeusmaksut. Vuosituloarvion pohjalta maksetaan kuukausimaksu, joka vastaa palkkatyössä olevan lakisääteisten sosiaalivakuutusmaksujen määrää. Vuonna 2022 veroprosentti on 4,2 prosenttia.
Taiteilijan maksettua oman osuutensa sosiaaliturvamaksusta KSK lisää toisen maksuosuuden: 20 prosenttia katetaan valtion tuilla ja loput 30 prosenttia tulee niiltä organisaatiolta, jotka säännöllisesti toimivat taiteellisen työn tilaajina ja maksavat ”käyttäjämaksun” taiteilijoiden sosiaaliturvamaksusta.
Ranskako pätkätyöläisen unelmamaa?
Ranska on luonut sosiaaliturvajärjestelmän nimeltään Intermittens du Spectacle (IDS), johon kuuluvat teknikot, elokuvantekijät, ääniteknikot, audiovisuaaliala sekä esiintyjät ja esittävien taiteen teknikot. Järjestelmän myötä pätkätöitä tekevät taiteilijat ovat oikeutettuja työttömyysvakuutusjärjestelmään. IDS takaa taidealan työntekijöille korkeamman työttömyyskorvauksen muihin aloihin verrattuna.
Vuonna 2018 tehdyn selvityksen mukaan monet yritykset ovat mukauttaneet työvoimajohtamistaan, sillä järjestelmän ansiosta yritys voi palkata saman tekijän moneen lyhyeen jaksoon yhden pitkän jakson sijaan. Viihdeyritysten yleensä kovin rajoitetut tuotannot voivat tehdä määräaikaisia sopimuksia jopa yhden päivän ajalle. Silti taiteilijat puolustavat järjestelmää voimakkaasti.
Työtarjoukset otettava vastaan
Työttömyysetuuden saamiseksi IDS-järjestelmään kuuluvan taiteilijan on täytettävä työssäolovaatimus eli tehtävä 507 tuntia tai 43 (12 tunnin) työpäivää viimeisten 319 päivän ajalta ja teknikon 304 päivän ajalta.
Työssäolovaatimuksen täyttämiseksi myös pienipalkkaisia työtarjouksia täytyy ottaa vastaan, sillä työssäolovaatimus lasketaan tehtyjen työtuntien mukaan. Tämä mahdollistaa hintojen polkemisen.
Vaikka järjestelmä toisaalta kannustaa työntekoon, se ei kuitenkaan kannusta tekemään töitä yli työssäolovaatimuksen (507 tuntia/8 kuukautta). Työssäolovaatimuksen täytyttyä voi kieltäytyä työtarjouksista ja palata töihin vasta kun oikeus työttömyyskorvaukseen on päättynyt.
Järjestelmä vahvistaa itsellisyyttä ja taiteellista vapautta, sillä työtarjouksien pituuksien sijaan taiteilija voi valita työtarjouksista taiteellisia tavoitteitaan lähimpänä olevan.
Alankomaiden taiteilijoiden työ- ja tulolaki lakkautettiin
Alankomaissa oli käytössä kulttuurialalla oma työ- ja tulolaki (WWIK), jonka tarkoituksena oli tarjota lisätuloa uransa alkuvaiheilla ja jo uransa vakiinnuttaneille taiteilijoille. Laki koski sekä luovia taiteilijoita, että esittävien alojen taiteilijoita. Vuonna 2010 sitä käytti 3 500 luovien alojen ammattilaista.
WWIK tarjosi perustuloa, jonka määrä oli 70 prosenttia toimeentulotuesta. Edunsaaja sai ansaita tuloja enintään 125 prosenttia toimeentulotuen tasosta. Saavuttaakseen WWIK:n tarjoamat edut taiteilijoiden oli osoitettava ansaitsevansa joka vuosi enemmän kuin edellisenä vuonna.
Työ- ja tulolaki lakkautettiin sen epätasa-arvoistavan luonteensa takia. Alankomaiden hallitus katsoi, ettei taiteilijoilla ollut oikeutta muista aloista poikkeaviin sääntöihin. Pätkätöitä tekevät itsensätyöllistäjät voivat kuitenkin edelleen tietyin edellytyksin hakea taloudellista tukea itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalitukiohjelmasta.
Alankomaa tukee tanssijoita
Alankomaissa tuetaan erityisesti tanssijoita. Tanssijoiden uudelleenkoulutusohjelma SOD – Stichting Omscholingsregeling Dansers antaa uraneuvontaa ja taloudellista tukea tanssiuransa lopussa oleville. Ohjelmaa rahoitetaan julkisin varoin sekä aktiivisten tanssijoiden ja heitä työllistävien tanssiryhmien maksuin.
Uudelleenkoulutusohjelmaan kuuluvat valtiontukia saavien yritysten tanssijat, jotka kuuluvat työehtosopimuksen piiriin ja maksavat automaattisen kuukausimaksun. Yritykset maksavat kuukausimaksusta 3 prosenttia ja vähentävät prosentin tanssijan bruttokuukausipalkasta.
Muissa yrityksissä työskentelevät tanssijat voivat liittyä ohjelmaan vapaaehtoisesti, mutta maksavat tällöin koko maksunsa itse. Uraneuvontaa annetaan maksutta kaikille ammattitanssijoille, mutta ollakseen oikeutettu taloudelliseen tukeen, tanssijoiden on täytynyt uransa aikana maksaa kuukausimaksuja vaadittava määrä.
SOD-järjestelmä tukee ammatissa toimivia tanssijoita sekä tanssijoita uransa jälkeen.
Opintokulujen takaisinmaksuun – enintään 10 000 euroon saakka – ovat oikeutetut ne tanssijat, jotka ovat maksaneet vähintään 48 kuukausimaksua viiden vuoden aikana.
Tanssijoilla on mahdollisuus saada tukea tanssiuran jälkeen täydentävään toimeentulotukeen ja osuuteen uudelleenkoulutuksen kustannuksista. Tarvittaessa tanssija saa myös korvauksen oman yrityksen perustamiseen liittyvistä kuluista, mutta siihen häneltä vaaditaan 72 kuukausimaksua 10 vuoden aikana. Korvaussummat ovat yhteydessä siihen, kuinka monta vuotta tanssija on osallistunut ohjelmaan.
Vuonna 2012 SOD:n taloudellisella tuella opiskelleita tanssijoita oli yhteensä 107: heistä 64 käytti opinto- ja toimeentulotukea ja loput 43 opiskeli tanssiuransa ohessa.
Suomi kaipaa rohkeampia kokeiluja
Suomessa on vuosien mittaan tehty monia parannusehdotuksia ja selvityksiä kulttuurialan työntekijöiden ongelmien parantamiseksi, mutta varsinaiset toimet ovat jääneet vähäisemmiksi. Esimerkiksi vuonna 2019 tehty Ruotsin ja Norjan allianssimalleihin pohjautuva OKM:n selvityshenkilö Seppo Koskisen ehdotus allianssipilotista vaikuttaa lausuntokierroksen jälkeen tyystin hautautuneen. Rohkeampi pilotointi ja kokeilu antaisivatkin selkeitä kokemuksia ja oppeja siitä, mikä toimisi Suomessa. Jos pystyisimme keräämään kirsikat Ruotsin, Saksan, Ranskan ja Alankomaiden järjestelmäkakkujen päältä, mitä ottaisimme osaksi omaa järjestelmäämme.
Teme toteuttaa Freet2030-hankkeen yhdessä Humanistisen ammattikorkeakoulu Humakin työyhteisöjen kehittäjien koulutuksesta vastaavan tiimin kanssa. Tiimiä johtaa projektijohtaja Anna Anttila (anna.anttila@teme.fi).
Temen ja Humakin lisäksi toimijoina Freet2030-hankkeessa ovat Muusikkojen liitto, Suomen Teatterit ry, Audiovisual Producers Finland – Apfi ry ja Teatterikeskus ry. Hanke kestää vuoden 2022 loppuun asti ja sitä rahoittaa TYÖ2030-ohjelma. Lisärahoitusta ns. freeneuvolan perustamiseksi on saatu tammikuun 2023 loppuun.
Freet-hankkeesta lisätietoa ja julkaisuja täällä https://www.teme.fi/fi/freet2030/
Lähteet:
- Buchsbaum, J. 2015 The Exceptional Intermittents Du Spectacle: Hyperflexibility as the Avant-Garde of Labor Security in France. Teoksessa Maxwell, R. The Routledge companion to labor and media, 154-169. New York: Routledge.
- Bundesminister für Arbeit und Soziales 2018. Künstlersozialversicherung. Artikkelinumero a298.
- Cahuc, P. 2018. France: Social protection for the self-employed. Teoksessa OECD. The Future of Social Protection What Works for Non-standard Workers?,99-122.
- Castle, E. & Feijóo, C. 2021. Study on the Artists in the Digital Music Marketplace: economic and legal considerations. Word intellectuel property organization julkaisu SCCR/41/3.
- Eurostat – Your key to European staticstics. 2019.
- Galian, C., Licata, M., & Stern-Plaza, M. 2021. Social protection in the cultural and creative sector country practices and innovations. No. 995124793402676. International Labour Organization.
- Knauft, R., & Schaar, R. 2009. Künstlersozialkasse. In Besteuerung von Medienberufen. Gabler.
- Koskinen, S 2019. Taiteilija-allianssi Suomeen. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:2,
- Künstlersozialkasse. 2022. Die Künstlersozialkasse.
- Skjoldager-Nielsen, D., & Hoogland, R. 2018. The Development of the Swedish Theatre System.
- Unesco 2022. Reshaping policias for creativity. Adressing culture as a global public good (e-kirja.) Ranska: United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization
- Van Assche, A., & Laermans, R. 2017. Contemporary Dance Artists in Berlin: a descriptive report on their socio-economic position.
- Van Assche, A., & Laermans, R. 2022. Living up to a bohemian work ethic. Balancing autonomy and risk in the symbolic economy of the performing arts. Poetics, 101683.
- Van Liemt, G. 2014. Employment relationships in arts and culture. ILO.
