Elokuvatyö on monin tavoin kuluttavaa. Rahoitusprosessit ovat paineisia ja kuvausjaksot intensiivisiä. Jossain vaiheessa elämää sitkeäkin sissi huomaa, että aamuyöllä kahvin voimalla pilkkihaalareissa peltikatolla alkaa väsyttää ja kolottaa. Käsikirjoitus- ja leikkausvaiheessa selkä köyristyy näppäimistön ympärille ja niskat jumahtavat. Epävarmuus seuraavasta työstä alkaa ahdistaa jo ennen edellisen päättymistä ja elämän mielekkyyskin alkaa olla kateissa, kun jokaisen projektin jälkeen kaikki alkaa aina nollasta uudestaan. Siinä sivussa aika ja kroppa kuluvat.
Koko uransa epätyypillisissä työsuhteissa toiminut elokuvatyöläinen ilahtuu Temen avauksesta: Nyt myös minulle tarjotaan kuntoutus- ja hyvinvointijaksoa! Jakso on räätälöity ihmisille, jotka ovat vakituisen ja kokoaikaisen palkkatyösuhteen ulkopuolella ilman säännöllistä työterveyshuollon tukea. Yleensä teatteri- ja media-alan friikku saa kateuden sekaisin tuntein kuunnella oikeissa töissä olevien legendoja etukäteen sovitusta työajasta, palkallisesta kesälomasta, lounasseteleistä, muinaisista Pekkaspäivistä, vuorotteluvapaista ja työterveyden omalääkäreistä.
Pakokauhu iskee
Hyvinvointijaksolle ilmoittautumisen jälkeen iskee normaali pakokauhu. Siellähän on muita, ihan vieraita ihmisiä! Oma rapakunto paljastuu ja rasvaprosentistahan joutuu häpeäpaaluun! Entäs jos siellä pakotetaan juoksemaan maraton tai osallistumaan Teräsmieskisaan jo ennen kesää? Lasketaan taannehtivasti elämän aikana nautitut alkoholiannokset ja muistutetaan mieleen ravintoympyrästä yleensä pois jääneet terveelliset osat? Entäpä ryhmäliikunta? Karmaisevat koulumuistot jumppatunneilta neljänkymmenen vuoden takaa nousevat mieleen.
Tervetuloinfossa Karjaan Kisakeskuksessa pelot alkavat hälvetä. Leppoisa savolainen liikunnanohjaaja ohjeistaa asiaankuuluvalla huumorilla, pyytää meitä olemaan avoimia ja tekemään havaintoja itsestämme tulevissa harjoitteissa. Vetäjä kehottaa unohtamaan ennakkoluulot ja ottamaan rennosti. Yksinkertaiset tehtävät ryhmäyttävät sekalaista joukkoamme, ja muutama tuttu kasvokin löytyy. Illalla pelaillaan kaikille uusia hupaisia joukkuepelejä, Kinballia ja sisäcurlingia. Ohjelma on tiivis, muttei ahdistava.
Ensimmäinen täysi päivä alkaa ankarasti lihaskuntotestillä, kehon koostumusmittauksella ja kahden kilometrin kävelytestillä. Innokkaat ja hyväkuntoiset pyyhältävät tuhatta ja sataa juoksuradalla, me perinteisemmällä ruumiinrakenteella varustetut kiiruhdamme hitaammin ja vakaammin. Sitten porukka jakaantuu. Osa kiertää luontopolkua, toiset pelaavat frisbeegolfia. Lumihangessa temuaminen imee mehut mukavasti ja iltasella on ylevöitynyt olo.
Opettelemme havainnoivaa syömistä ja asetamme tulevaisuuden tavoitteita kuntoon liittyen.
Oma kroppa tutuksi
Kisakeskus eli Kisis sijaitsee Raaseporissa, entisessä Pohjan pitäjässä ja on ollut aikoinaan Työväen Urheiluliiton urheiluopisto. Nyttemmin Kisis on profiloitunut enemmän leirikoulutoimintaan ja työhyvinvointikursseihin. Ryhmämme on suurehko verrattuna heidän tavanomaisiin ryhmiinsä, mutta mainiot vetäjät selviävät haasteesta. Normaaliin ohjelmaan kuuluvaa henkilökohtaista konsultaatioita ei näin suuressa ryhmässä pystytä järjestämään, mikä on sääli. Ryhmätyöt ja pariharjoitteet eivät ihan aja samaa asiaa. Omia vammojaan ei oikein halua lähteä isossa ryhmässä avaamaan.
Meitä liikutetaan pallojen avulla, venytetään, tarkkaillaan ja taivutellaan. Opettelemme havainnoivaa syömistä ja asetamme tulevaisuuden tavoitteita kuntoon liittyen. Tuntuu hyvältä tutustua taas kroppaansa ja sen ominaisuuksiin. Tehtävät ovat mukavasti haastavia mutta pakottoman tuntuisia. Ryhmä osallistuu innokkaasti. Ammumme jousella ja kiipeilemme seinällä, rentoutusharjoituksessa osa porukasta nukahtaa. Iltaa vietetään rantasaunan takkahuoneessa makkaraa ja soijanakkia paistaen, ja joku sanoo ääneen olevansa kiitollinen kurssista. Kyllä friikullakin täytyy olla oikeus välillä mitata, missä kohden elämänkaarta mennään.
Viimeisenä päivänä toinen vetäjä venyttää meidät, pitää kuntopiirin ja paketoi sitten koko jakson voimavarapajassa. Pisteytämme itsellemme tärkeitä asioita arjessa, jonne kohta palaamme. On mielenkiintoista miettiä kerrankin, mitä itse pitää tärkeänä ja miten tuo tärkeä loppujen lopuksi toteutuu. Pakko myöntää, hyvinvointijakso on oikeasti lisännyt hyvinvointia ja antanut uusia näkökulmia terveyteen ja arkeen. Epäsäännöllisesti elävä friikku huomasi ainakin säännöllisen ruokailun edut.
Kyllä friikullakin täytyy olla oikeus välillä mitata, missä kohden elämänkaarta mennään.
Kurssi ei ole ohitse, se jatkuu vielä kesäkuussa. Yllättävän paljon jäi mietittävää ja odotettavaa. Friikku on kuin metsästäjä-keräilijä maanviljelijöiden yhteiskunnassa etsiskellessään keikkoja ja elantoa epävarmalla kulttuurialalla, joka on monenlaisten kohtuuttomien säästötoimien kohteena. Hienoa, että meillekin on tarjottu mahdollisuus mitata, mitä ammattimme ja uramme on ruumiillemme tehnyt.
Maaliskuussa 2018 järjestettiin Temeläisille räätälöity edullinen hyvinvointijakso. Järjestäjänä toimi Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry. Kyseessä oli ensimmäinen taide- ja kulttuurialoilla työtä tekeville suunnattu hyvinvointijakso, jonka ensisijainen kohderyhmä oli henkilöt, jotka ovat vakituisen ja kokoaikaisen palkkatyösuhteen ulkopuolella ilman säännöllistä työterveyshuollon tukea.
Temen jäsenet voivat hakea myös muille PHT:n avoimille hyvinvointijaksoille, joista lisätietoa löydät täältä.
