Temen lausunto hallituksen esityksestä eduskunnalle työttömyysturvan yhdistelmävakuutusta koskevaksi lainsäädännöksi
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto, Teme, kannattaa lähtökohtaisesti yhdistelmävakuutusta, joka mahdollistaa monimuotoisesti työskenteleville sekä palkka-, apuraha- että yrittäjätulojen vakuuttamisen työttömyyden varalle ja voi näin parantaa työttömyysturvan tasoa.
Yhdistelmävakuutus voi tuoda oikeuden ansiosidonnaiseen työttömyyspäivärahaan osalle niistä henkilöistä, jotka eivät tällä hetkellä täytä palkansaajan tai yrittäjän työssäoloehtoon liittyviä tulorajoja erikseen. Huomionarvioista kuitenkin on, että kulttuurialoilla työskentelevillä palkka ja yritystulo yhdessä jäävät usein alhaisiksi, jolloin myös työttömyyspäivärahan taso jää matalaksi.
Valitettavasti esitys perustuu oletukseen, että palkkatyön ja yrittäjyyden yhdistäminen on yksilön oma valinta. Kulttuuri- ja taidealoilla työnteko ilman työsuhdetta on harvoin yksilön oma valinta, käytännössä palkkatyötä ei useinkaan ole tarjolla. Esityksessä ei oteta riittävästi huomioon työmarkkinoiden rakenteellista epätasapainoa, jossa palkkatyötä järjestetään yhä useammin kevytyrittäjyyden tai muun yrittäjämäisen muodon kautta. Työsuhteiden ja rakenteiden luoma suoja kuuluu myös kulttuurialan ammattilaisille.
Työttömyysturva ei voi kannustaa käyttämään sellaisia järjestelyjä, joissa tosiasialliset työnantajavelvoitteet siirretään yksilön kannettavaksi ja on huolehdittava, ettei uudistus lisää kannustimia työllistää alan ammattilaisia ilman työsuhdetta. Kulttuurialalla on käytännössä lähes aina mahdotonta hinnoitella sosiaalivakuutusmaksut omaan työhön sisään. Jatkossa onkin syytä miettiä, miten työn tilaaja osallistuu vakuutusmaksuihin, kun työ teetetään työsuhteen ulkopuolella.
Vakuutuksen kohde
Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton näkökulmasta yhdistelmävakuutuksen kannalta keskeisin ryhmä, jota yhdistelmä vakuutus koskisi ovat apurahansaajat. Monet apurahalla työskentelevät kokevat nykyjärjestelmän ongelmalliseksi erityisesti siksi, ettei apurahatyö kartuta työttömyysturvan työssäoloehtoa. Apurahatyön huomioiminen ja sen tuominen sosiaalivakuuttamisen piiriin onkin esityksen paras puoli.
Lakiesityksen taustalla on hallitusohjelman tavoite uudistaa sosiaaliturvaa siten, että järjestelmä on yksinkertaisempi ja työhön kannustavampi, ja ratkaisee kulttuurialan ja luovien alojen tekijöiden sosiaali- ja työttömyysturvaan liittyviä ongelmia osana sosiaaliturvauudistusta. Hallituksen esityksen mukaan uudistuksella parannetaan toimeentulon turvaa erityisesti luovilla aloilla. Tätä tavoitetta hallituksen esitys yhdistelmävakuutuksesta ei saavuta, eikä esitys ratkaise kulttuurialojen työttömyysturvaan liittyviä ongelmia.
On tärkeää tunnistaa luovien alojen erityispiirteet. Monimuotoisesti työllistyville kulttuuri- ja taidealan ammattilaisille tulisi luoda mahdollisuus vakuuttaa itsensä siten, että tulot voidaan huomioida nykyistä paremmin kokonaisuutena. Yhdistelmävakuutus ei saa jäädä vakuuttamismuodoksi, joka tuo vain marginaaliselle ryhmälle mahdollisuuden ansioidensa kattavampaan vakuuttamiseen. Yhdistelmävakuutusta tulee kehittää heidän näkökulmastaan, jotka jäävät nykyisin ansioturvan ulkopuolelle, koska heidän tulonsa ovat pienet, epäsäännölliset ja jakautuvat useisiin työnteon muotoihin siten, etteivät he käytännössä voi vakuuttaa itseään tarkoituksenmukaisesti palkansaaja- tai yrittäjäkassassa. Nykyisessä esityksessä painopiste on niiden henkilöiden turvan parantamisessa, jotka ovat jo vakuutettuja.
Työ voitaisiin vakuuttaa yhdistelmävakuutuksella, kun työ on moninaista. Tällä hetkellä työskentelyapurahakaudet ovat esittävät taiteen ammattilaisille aikaa, joka vapauttaa keskittymään taiteen tekemiseen. Samalla apurahakausi pidentää työssäoloehdon tarkastelujaksoa. Jatkossa, kun yhdistelmävakuutus edellyttäisi työn moninaisuutta, pelkkä apurahatyö ei mahdollistaisi yhdistelmävakuuttamista. Tällöin apurahan saajan vastuulle jää hankkia itselleen jostain palkkatuloa, jotta hän on oikeutettu yhdistelmävakuutukseen. Pelkona on, että tällaista palkkasuhteista työtä ei löydy ja pelkkä apurahatyön vakuuttaminen ei riitä kerryttämään työttömyysturvaa, sillä taiteen apurahojen taso on varsin matala.
Tällä hetkellä apurahakausi pidentää työssäoloehdon tarkastelujaksoa, jolloin työssäoloehto ja ansiosidonnainen päiväraha voidaan edelleen perustaa apurahajaksoa edeltävään, työsuhteessa kertyneeseen työhistoriaan. Työskentelyapurahojen muuttuminen vakuutettavaksi tuloksi johtaa esityksen mukaan siihen, ettei apurahakausi enää pidentäisi työssäoloehdon tarkastelujaksoa ja apurahat huomioitaisiin ansiopäivärahassa soviteltavana tulona. Muutokset koskisivat myös niitä apurahansaajia, jotka eivät ottaisi yhdistelmävakuutusta.
Työttömyysturvaan liittyvät muutokset heikentäisivät erityisesti niiden apurahansaajien työttömyysturvaa, jotka eivät ottaisi yrittäjien työttömyysturvavakuutusta tai yhdistelmävakuutusta. Muutoksen arvioidaan esityksessä vaikuttavan todennäköisesti hyvin harvaan apurahan saajaan. Teme toteaa, että tämä arvio jää erittäin epämääräiselle tasolle. Tarkastelujaksoon liittyvän muutoksen vaikutus kaipaisi myös tarkempaa arvioita.
Vakuutuksen vapaaehtoisuus
Yhdistelmävakuutuksen vapaaehtoisuuden tosiasiallinen toimivuus edellyttää, että vakuutuksen ehdot, vaikutukset ja soveltamisala ovat vakuutetuille riittävän selkeitä ja ennakoitavia. Muuten tilanne voi johtaa informaatioloukkuun, alivakuuttamiseen tai virheellisiin käsityksiin omasta vakuuttamistarpeesta. Kulttuuri- ja taideammateissa syntyy usein tilanteita, joissa on epäselvää, tehdäänkö työ työ- vai toimeksiantosuhteisena. Tällöin on vaikea ymmärtää yhdistelmävakuutuksen merkitystä oman työttömyysturvan kannalta.
Yrittäjyyden haasteet ja apuraha
Työskentelyapurahat voisi esityksen mukaan jatkossa vakuuttaa erikseen yritystulona yrittäjävakuutusta tarjoavissa työttömyyskassoissa. Myös yhdistelmävakuutuksessa nämä tulot huomioitaisiin yrittäjätulona. Kulttuurialoilla apurahansaajat ovat kuuluneet palkansaajakassoihin ja apurahakausi on pidentänyt nimenomaisesti palkansaajan työssäoloehdon tarkastelujaksoa.
Vaikka on sinänsä myönteistä, että myös pelkkä apurahatyö voitaisiin vakuuttaa, syntyy tästä kulttuurialan ammattilaisille merkittävä käytännön ongelma: työuran aikana jouduttaisiin toistuvasti vaihtamaan työttömyysvakuutuksen muotoa ja mahdollisesti myös työttömyyskassaa työtilanteen vaihdellessa.
Temen jäsenille ajatus yrittäjäkassaan liittymisestä on lähtökohtaisesti vieras. Taiteilijan identiteetti on ensisijaisesti työntekijän, ei yrittäjän. Yrittäjyys on yleensä välttämätön pakko, koska työtä tarjotaan vain toimeksiantosuhteessa. Tästä syystä on vaikea nähdä taiteilijan vakuuttavan työskentelyapurahakautta yrittäjäkassassa. Myöskään työssäoloehdon kertyminen yrittäjäkassan jäsenenä ei ole todennäköistä, sillä valtaosa apurahalla tehdystä työstä on lyhytaikaista, vain muutaman kuukauden mittaista.
Apurahat ovat aina määräaikaisia ja usein suhteellisen lyhyitä. Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liiton jäsenen tyypillinen työskentelyapurahakausi kestää alle 12 kuukautta. Suurin osa apurahoista jää alle kuuden kuukauden. Tämä tarkoittaa, ettei yksittäinen apurahajakso riitä kerryttämään yrittäjän työssäoloehtoa. Esityksen mukaan pelkkään apurahatyöhön sovellettaisiin yrittäjän työttömyysvakuutuksen ehtoja, jolloin työssäoloehto olisi 15 kuukautta. Kulttuurialan ammattilaisilla ei yrittäjäkassaan siirtyminen apurahakauden ajaksi ole edellä mainituista syistä perusteltua.
On tärkeää, että kaikki työskentelyapuraha tulee voida vakuuttaa apurahan kestosta huolimatta. Apurahansaajan tulee voida vakuuttaa pituudeltaan alle Myel-rajan oleva tulo. Vakuuttaminen tulee voida tehdä tavalla, joka palvelee vakuutuksen ottajaa ja ei edellytä kassojen välillä hyppimistä.
Vaihtelevat työn muodot
Taiteilijoiden ja kulttuurialan ammattilaisten työn muodot vaihtelevat jatkuvasti. Järjestelmän jäykkyys ja eri vakuutusmuotojen erilaiset ehdot eivät palvele taiteilijoita ja kulttuurialan ammattilaisia, joiden urat rakentuvat usein hyvin vaihtelevista työn muodoista – työsuhteesta, apurahatyöstä tai näiden yhdistelmistä. Koska työurat muodostuvat usein rinnakkaisista ja peräkkäisistä työskentelytavoista, yksilö voi joutua päivittämään vakuutustaan jatkuvasti kulloisenkin tilanteen mukaan.
Esitetty malli edellyttää vaativaa perehtymistä ja ymmärtämistä erilaisista vakuuttamismahdollisuuksista ja niiden kulloisestakin tarkoituksenmukaisuudesta. Tällainen rakenne pahimmillaan horjuttaa uskoa koko työttömyysturvajärjestelmään. Tällaisessa tilanteessa esitetty järjestelmä näyttäytyy yksilön kannalta monimutkaisena ja vaikeasti ennakoitavana ja hahmotettavana.
Esitys ei poista epäselvyyttä ja ennakoitavuutta siitä, arvioidaanko henkilö palkkatyön päättyessä pää- tai sivutoimiseksi yrittäjäksi tai itsensä työllistäjäksi tilanteessa, jossa hänellä on sekä palkka- että yrittäjätuloa. Työttömyysturvan työvoimapoliittisen arvioinnin tulee lähtökohtaisesti olla yhdistelmävakuutuksessa samanlaista kuin palkansaajien tai yrittäjien työttömyysvakuutuksessa. Yrittäjyyden pää- ja sivutoimisuuteen liittyvät arvioinnit ovat jo nyt epäselviä. Nykyjärjestelmä kohtelee taide- ja kulttuurialaa usein epäjohdonmukaisesti, sillä pelkkä työn hakeminen ilman tuloja saatetaan tulkita yrittämiseksi, vaikka muilla aloilla vastaava toiminta ei vaikuta etuuksiin. Tämä vaikeuttaa taiteilijoiden asemaa, joiden on työllistyäkseen välttämätöntä ylläpitää aktiivista työnhakua ja erityisosaamistaan. Yhdistelmävakuutuksen tulisi tunnistaa taidetyön erityispiirteet ja määritellä selkeästi, mitä pidetään ansiotarkoituksessa tehtynä työnä.
TEM:in tekemän selvityksen mukaan esim. yrittäjyyteen liittyvää työmäärää ei ole KEHAn antamissa lausunnoissa riittävällä tarkkuudella arvioitu. TEM kehottaa samaisessa selvityksessään myös lisäämään työnhakijan ilmoittamiin tietoihin luottamista. Erityisesti taiteilijoiden kohdalla tämä näkökulma on erittäin oleellinen yrittäjyyden pää- ja sivutoimisuutta arvioitaessa, sillä taidetyön erityisluonnetta ei selvästikään riittävästi tunneta, eikä ymmärretä. Tämä lisää epävarmuutta siitä, kannattaako yhdistelmävakuutusta ylipäätään ottaa.
Teme painottaa, ettei yhdistelmävakuutuksen ottanut palkansaaja voi menettää oikeuttaan ansiopäivärahaan, mikäli yhdistelmävakuutuksen työssäoloehto ei täyty, mutta palkansaajan työssäoloehto täyttyisi. Oikeus ansiopäivärahaan tulee mm. näissä tilanteissa sekä vakuutusmuodon tai kassan vaihdon yhteydessä turvata. Esitys kaipaa tästä syystä vielä täsmennystä mm. jälkisuojasäännösten osalta.
Yhdistelmävakuutuksen valmistelussa on mukana myös kassajaon purku palkansaajien ja yrittäjien työttömyyskassojen väliltä. Käytännössä jokainen työttömyyskassa voisi halutessaan tarjota jatkossa palkansaajavakuutusta, yrittäjävakuutusta sekä monimuotoisesti työllistyvien yhdistelmävakuutusta. Kassajaon purun vaikutuksia työttömyyskassojen jäsenyyteen tai tulevaisuuteen ei ole tällä aikataululla riittävällä tavalla kyetty arvioimaan.
Lisätiedot
Temen toiminnanjohtaja Karoliiina Huovila
