Helmikuun 2018 pääkirjoitus, Anne Saveljeff
”Häpeähän on sitä hyväksyvän vuorovaikutuksen puutetta”. Näin sanoo Runeberg-palkittu kirjailija Marjo Niemi HS:n haastattelussa puhuessaan kirjastaan Kaikkien menetysten äiti. Marjo Niemelle häpeä liittyy yhteiskunnassa siihen, mitä halutaan nähdä ja mitä ei. Esimerkkinä hän mainitsee aktiivimallin sekä köyhät: ”Mitä muuta aktiivimalli on kuin häpeärangaistus? Sellainen sivistynyt muoto jalkapuusta.” (HS 6.2.2018)
Yksittäiselle ihmiselle työttömyys aiheuttaa epävarmuutta, huolta ja pelkoa. Aktiivimalli lisää tätä. Tämä näkyy Temessä. Jotkut jäsenet harkitsevat menevänsä ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi töihin päästäkseen työttömyydestä, tullakseen paremmiksi kansalaisiksi.
Miksi maan hallitus tieten tahtoen haluaa säätää huonoja lakeja? Siis lain, joka lähtökohtaisesti on ongelmallinen ja ennen voimaantuloa jo tiedetään korjaustarpeet. Onko kyse kunniasta ja peräytymisen mahdottomuudesta? Pakko viedä loppuun, kun tuli aloitettua?
Marjo Niemen mukaan häpeässä on myönteinenkin puoli. Häpeä osoittaa, että toisen ihmisen tunteilla ja mielipiteillä on merkitystä. Pitää toivoa, että Suomen hallitus ymmärtää hävetä aktiivimallia, pakkolakeja, kyykyttämistä ja nöyryyttämistä.
Ilahduin suunnattomasti, kun nuori mies tuuletti Ääni työttömälle -mielenilmauksen puolesta (2.2.2018). Hän totesi, että ensimmäistä kertaa hän saa kokea näin kovan jutun, että työssäkäyvät ovat lakossa työttömien puolesta.
Skeptikot kysyvät, miten mielenosoitus ja lakko muutti maailmaa. Se muutti paljon. Ihmisten päiden sisällä asiat ja arvojärjestykset muuttuivat. Jyvät erotettiin akanoista. Katsottiin peiliin ja annettiin ääni työttömälle. Toivottavasti vaikutukset näkyvät myös 14.4.2019 eduskuntavaaleissa.
Teme myös jatkaa keskustelua aktiviimallista ystävänpäivänä 14.2.
Huutia hyssyttelylle
Myös #metoo-kampanja ravistelee arvoja ja asenteita. Seksuaalista häirintää on paljon ja erityisen inhottavaksi sen tekee vallankäyttö. Se, joka kiusaa ja kähmii, koittaa hallita häpeällä, pelolla ja uhkailemalla. Seksisti ei myönnä tätä eikä ehkä tunnista olevansa ongelma. Hän kertoo kahvipöydässä myötähäpeää herättäviä, limaisia vitsejä tai hän saattaa ripustaa taukohuoneen seinälle alastonkalenterin, jossa oman tyttären ikäiset naiset poseeraavat ilkosillaan.
Seksismi, epäasiallinen käytös ja häirintä ei ole leikkiä, se on laitonta. Siihen pitää puuttua. Työkaverille saa huomauttaa, jos toisen käytös tuntuu pahalta. Työpaikoilla ei voi suvaita tai hyssytellä lauri törhösten touhuja. Luottamusmiehen, esimiehen tai työnantajan puoleen pitää voida kääntyä. Heidän kuuluu selvittää onko työpaikan seksuaaliseen häirintään liittyvissä huhuissa perää.
Kuunnellaan toisiamme. Keinoja puuttumiseen on, konstit eivät lopu. Kaikkea ei pidä hyväksyä edes sananvapauden nimissä.
Tässä tuore ohjeistus seksuaaliseen häirintään puuttumisesta elokuva- ja av-alalla
