Minna Tuuri ja Suttin päähine. Kuva Elina Lajunen

Pukijan työpäivä: tuo tullessas, vie mennessäs

Ohjaaja Elina Lajunen jatkaa ohjaaja Satu Linnapuomin jalanjäljissä ja seuraa temeläisen ammattilaisen yhtä työpäivää minuutti minuutilta toisen ammatin edustajan silmin. Seurattavana on Helsingin kaupunginteatterin pukija/pukuhuoltaja ja ompelija Minna Tuuri.

Aamulla kello soi 6.30, mutta nousen 6.50. Olen opetellut torkuttamisen. Aamupala. Kahvin juon vessassa samalla, kun tällään (en mene koskaan töihin ilman meikkiä) ja kuuntelen iskelmäradiota. Ja tietenkin lauleskelen mukana. (Se jotenkin rauhoittaa minua.)

Klo 8.40. Ulkovaatteet kellarin pukuhuoneeseen ja työkengät jalkaan. Ennen töihin tuloa Minna on vienyt ekaluokkaa käyvän poikansa Eeliksen kouluun. Minna avaa pukuvaraston ovet ja tietokoneelle sovituskalenterin, johon pukusuunnittelijat voivat merkitä sovitusaikoja.

Klo 9.00. Minna hakee näyttelijä Ursula Salon huoneesta alushameen, nyörikengät ja kahdet rintaliivit. Ne ovat olleet sovituksessa marraskuussa ensi-iltaan tulevaa Nukkekoti, osa 2 esitystä varten. Vasen kenkä kaipaa venytystä ja alushameeseen pitää ommella kuminauha, rintaliivit ovat hyvät.

Klo 9.05. Venytyssukkaan suihkautetaan lasolin-vesisekoitetta, sukka sujautetaan venytyslaitteeseen ja kenkä vedetään sen päälle. Minna kertoo olevansa hifistelijä, asioiden pitää olla just eikä melkein. Lämpötilaa kenkien venytykseen laitetaan noin 50 astetta.

Pukijalta vaaditaan ompelutaitoa. Pukusuunnittelija ja ompelija tekevät vaatteiden suunnittelu- ja valmistustyön ja ottavat toki huomioon pukemisen ja vaatteiden vaihdot.

Pukija on kuitenkin näyttämötilanteessa lähimpänä näyttelijää ja suunnittelee vaatteiden vaihdon yhteistyössä näyttelijän kanssa.

Tarpeen mukaan pukija myös muokkaa vaatteiden kiinnityssysteemeitä. On tärkeää, että puvut toimivat ja vaihdot on helppo toteuttaa. Olennaista on tietää, onko kiire pukiessa vai riisuessa. Neppari on hidas pukea, mutta nopea riisua. Tarrat ovat ärsyttäviä. Niistä kuuluu ääni ja ne ovat tarttumapinnan takia hankalia myös pesussa.

Klo 9.15. Minna ompelee kuminauhan Ursulan alushameeseen.

Minna tuli Helsingin kaupunginteatteriin 18 vuotta sitten. Aluksi sopimus oli vuoden vuorotteluvapaan sijaisuus. Vuoden loputtua hän kysyi, että no pakkaako hän nyt pakettiauton valmiiksi ja lähtee takaisin Seinäjoelle. Ei häntä kuitenkaan enää päästetty vaan otettiin taloon vakituiseksi työntekijäksi. Minna kertoo, ettei ole lukuihmisiä ja oli koulun jälkeen mennyt Seinäjoen ammattikouluun opiskelemaan kaavapiirtäjän ja leikkaajan tutkinnon. Valmistumisen jälkeen Minna otti yhteyden Seinäjoen kaupunginteatteriin ja pääsi ompelimoon oppisopimuksella vuonna 1995. Ensimmäinen esitys oli Piukat paikat. Yhdessä näytöksessä silloin pukijana ollut Eeva paikkasi näyttelijän näyttämöllä ja Minnaa pyydettiin paikkaamaan Eeva pukijana. Se oli unohtumaton elämys. Jonkin aikaa hän teki keikkaa pukijan ja ompelijan kiireapulaisena sekä toimi äitiysloman sijaisena pukija/pukuhuoltajana ja varastonhoitajana, kunnes tuli Helsingin kaupunginteatteriin vuonna 2001. Ensimmäinen teos pääkaupungissa oli Vaahteramäen Eemeli.

Kaupunginteatterin remontin jälkeen Minna pyysi päästä pienelle näyttämölle. Siellä on pienempi työmäärä ja lyhyemmät matkat näyttämön laidalta toiselle.

Suurella näyttämöllä matka sululta sululle on noin 70 metriä. Jos vaihtoja on paljon, pukija kulkee matkan useita kertoja näytöksen aikana. Työ tapahtuu pääasiassa seisoen, hyvät kengät ovat tarpeen.

Minna koki myös, ettei suurella näyttämöllä ollut hänelle enää annettavaa. Remontin aikana hän oli ollut Pengerkadun näyttämöllä ja ihastunut intiimiin teatterityöhön. Pienellä näyttämöllä toteutetaan draamaa, kantaesityksiä, hyvin erilaisia teoksia. On kiehtovaa, kun ei tiedä mitä jutusta on tulossa. Minna ei lue plareja. Hänelle tärkeämpää on tietää, kauanko puhutaan kuin se, mitä puhutaan. Tärkeää on myös se, mistä näyttämölle mennään ja mistä tullaan pois.

Minnaa viehättää draama ja erilaiset ihmiskohtalot, synkätkin tarinat. Hyvää näyttelijäntyötä ja hyvää ryhmätyötä on myös hieno seurata.

Usein Minna istuu harjoituksissa neljännen rivin reunassa. Siinä ei häiritse ketään ja siitä on helppo lähteä pois.

Kekkonen ja Kremlin tanssikoulu -näytelmän harjoituksissa hän tuli kuitenkin eturiviin. Työryhmän työskentely oli niin mukaansatempaavaa ja yhteisöllistä, että hänkin oli halunnut olla vahvemmin mukana.

Klo 9.40. Minna hakee Mörköoopperan puhtaat pyykit alakerran pesutiloista. Haalareita ja kainalolappuja, paljon sukkia. Kainalolaput neppareilla kainaloihin ja sukat henkarin koukkuun. Jokaiseen vaatteeseen on merkattu kunkin näyttelijän nimi. Järjestys on hyvin tärkeää. Jos sukkahousut menevät rikki, näyttelijä ei heitä niitä roskikseen. Hän laittaa ne pyykkiin, ne pestään ja vasta tässä vaiheessa, kun pukija laittaa asusteita valmiiksi näyttelijöille seuraavaa näytöstä varten, hän ottaa rikkinäiset sukkahousut pois ja vaihtaa ehjät tilalle. Näin pysytään kartalla siitä, kuka tarvitsee uudet sukkahousut.

Minna merkkaa uudet sukkahousut. Kuva Elina Lajunen

Klo 9.55. Mörköoopperan asut viedään näyttelijöiden pukuhuoneisiin. Kaikki Mörköoopperan asut eivät ole tässä, vain perushaalariasu, jonka päälle tulevat poliisin, karusellin, poliitikkojen ja lumiukon vaatteet. Nämä vaatteet ovat rekeissä käytävällä näyttämön lähellä. Minna jättää kuhunkin kaappiin kaksi tyhjää henkaria. Niihin saavat näyttelijät laittaa omat vaatteensa.

Vuoteen 2005 asti Minna toimi suuren näyttämön naisten pukijana. Hän teki kaikki suuren näyttämön näytökset ja harjoitukset. Ylitöitä oli paljon.

Voimat loppuivat aika nopeasti ja sosiaalinen elämä teatterin ulkopuolella katosi.

Silloin oli vielä käytössä varapukijasysteemi. Varapukija on perinteisesti käynyt opiskelemassa pukijan roolin kolmessa harjoituksessa ja hänet on kutsuttu paikalle tarvittaessa. Vaativassa paljon pukuvaihtoja sisältävässä esityksessä tilanne ei ole helppo kenellekään. Kynnys sairastua oli korkea. Minna ehdotti puvuston silloiselle esimiehelle, että voisiko hän saada työparin jakamaan näytös- ja harjoitustyön. Työpari löytyi heti. Pukuhuollosta Elina Reiman oli halukas ilta- ja viikonlopputöihin ja näin Minnasta tuli pukuhuoltaja.

Tuohon aikaan tehtiin vielä harjoitusaika samalla pukijalla ja näytöksiä/huoltoja vuoroteltiin tasaisesti. Aika nopeasti joukkoon yhdistyi myös suuren näyttämön miesten pukija ja näin suurta näyttämöä alettiin pyörittää kolmella pukija/pukuhuoltajalla. Sama systeemi siirtyi myös pienelle näyttämölle ja näin teatterilla oli enää pukija/pukuhuoltaja nimike käytössä. Remontin jälkeen pienellä oli paikka yhdelle pukijalle. Minnalla oli poika menossa kouluun ja ylityöt oli pakko minimoida. Tarvittiin jälleen työpari kenen kanssa jakaa työ. Pari löytyi taas heti, nyt pukuvarastosta, varastonhoitaja Essi Huovila. Minna ja Essi tekivät yhdessä tarkan selvityksen ja ehdotuksen siitä, miten he työn tekisivät. He alkaisivat tehdä aamu- ja iltavuoroja ja samalla hoitaisivat varastonhoitajan työn yhdessä. Minna ja Essi esittelivät ehdotuksen puvuston päällikölle Nina Virkille ja hän esitteli sen tekniselle johtajalle Antti Rehtijärvelle. Pukija/varastonhoitaja, pukuhuoltaja/ompelija kokeilu on edelleen käynnissä.

Minnalle ideat muutoksiin ovat nousseet omasta elämäntilanteesta ja halusta jatkaa työtä pukijana.

Ompelija-nimikkeen Minna sai Pengerkadun aikaan. Oli tarve säätää työaikoja ja saada myös päivävuoroja. Tämä muutos toi Minnan lähemmäksi koko puvustoa. Erittäin hyvä kehitys kaikkien näiden vuosien jälkeen, Minna toteaa ja korostaa, että onneksi on iso talo missä muutokset ovat mahdollisia. Pomoilla on ollut joustoa ja uskallusta lähteä kokeilemaan uutta. Ainahan voi palata takaisin vanhaan, hän jatkaa, mutta odottaa itse jo innolla, koska kokeilun määräaikaisuus vakinaistetaan. Alussa ideaa epäiltiin ja mietittiin sitä, miten näyttelijät reagoivat pukijoiden vaihtumiseen. Oli myös epäilyksiä siitä, kuinka pukuvaraston toiminta pystytään sisällyttämään vuorotyöhön. Valituksia ei ole tullut ja pukuvarastoonkin tulleet pyynnöt ja kyselyt on voitu hoitaa korkeintaan yhden päivän viiveellä.

Tänään Minna on pukijavuorossa Mörköoopperaan päivänäytöksessä. Työn ohessa hän saattaa tehdä muutaman korjaus- ja ompelutyön, mutta pitää huolta siitä, että tänään tehtävä on olla pukija. Esityksen jälkeen myös pukija on usein niin väsynyt, että ei sen jälkeen jaksa enää aloittaa uutta työtä. On tärkeää pitää huolta itsestä ja rajoistaan, hoitaa myös jaksamistaan.

Klo 10.20. Minna käy näyttämöllä tarkistamassa missä vaiheessa Mörköoopperan lavastusten laitto on.

Minnalla on työminä. Se on avoin, positiivinen ja toimelias. Omassa arjessa hän tykkää olla rauhassa ja hiljaakin, mutta työpaikalla hän nauttii ihmisten seurasta. Pukijan työssä on tärkeää olla sosiaalinen. Työ on asiakaspalvelua, jossa näyttelijät ovat asiakkaita. On tärkeää muistaa, että tehdään teatteriesitystä, eikä asioita pidä ottaa henkilökohtaisesti. Joskus ihmetellään, että eikö näyttelijät itse saa villatakkia päälleen. Totta kai he saavat, kyse ei ole siitä. Mutta näyttelijöiden pitää keskittyä monen muun asian muistamiseen, pukija on paikalla ottamassa heiltä yhden ”murheen” pois, Minna selittää. Usein vaatteiden vaihdot ovat pikavaihtoja, toisia käsiä tarvitaan ja sitä, että vaatteet on aseteltu optimaalisesti. Työ ei ole passaamista. Sitä autetaan, kellä on vaikein ja nopein vaihto. Avoin positiivinen asenne on tärkeä. Pukija on myöskin viestintuoja suunnittelijan ja näyttelijän välillä. Hän kertoo, jos joku asia on puvussa vaihtunut ja miksi se on vaihtunut. Näyttelijän ja pukijan vaihtopenkki muistuttaa formulan huoltopistettä, jossa kaikki tapahtuu tietyn koreografian ja järjestyksen mukaan, nopeasti ja tarkasti.

Hyvin suunnitelluista vaihdoista tulee hyvä mieli. Minnan tavoite on, että vaihto on niin reippaasti tehty, että näyttelijälle jää vielä hetki aikaa ennen näyttämölle menoa.

Työ on näyttelijälähtöistä. Jos näyttelijä puhuu jotain vaihdossa, hän vastaa. Usein näyttelijä saattaa kommentoida edellistä kohtausta ja purkaa sitä, miten se on mennyt. Minna myöntää olevansa pelleilijä ja tykkäävänsä pienistä jekuista. Kekkosen näyttelijän Eero Ahon villasukat hän esimerkiksi silloin tällöin asettelee aivan erityisen hienosti ja huolellisesti. Hän lähtee mielellään mukaan myös näyttelijöiden vitsailuun. Huumorilla on oma paikkansa teatterityössä ja pukijan työ on hauskaa työtä, Minna toteaa. Näyttämötyö on Minnalle olennainen ja tärkeä osa työnkuvaa. Jo lapsena hän oli haaveillut, että saisi olla töissä näyttelijöiden kanssa. Silloin hän oli ajatellut elokuvia, eikä ollut osannut toivoa pääsevänsä teatteriin.

Kekkosen villasukat. Kuva Elina Lajunen

Musiikki on Minnalle tärkeää. Hän laulaa usein mukana näyttämön takana ja onkin saanut kuulla, että lähetin pitäisi olla, niin saataisiin Minnakin taustalauluihin mukaan. Minnalla ei ole harrastuksia. Hän tykkää olla kotona. Joskus hän ompelee, korjaa vaatteita ja kutoo sukkia sukulaisille. Jonkin verran hän käy keikoilla ja teatterissa. Hän on myös hankkinut itselleen personal trainerin ja sen kautta mukaan on tullut kuntoiluharrastus. Kotona odottaa 1-15kg puntti.

Pukijalta vaaditaan organisaatiokykyä ja yhteistyökykyä. Tuo tullessas, vie mennessäs, on hyvä ohje. Minnalla on lista, mistä näkee mitä missäkin vaiheessa pitää tehdä. Ensimmäiset läpimenot ovat kauheita, mutta ihania. Niitä on kiva muistella esityskaudella. Kuinka tässäkin oli kiire silloin ja nyt voisi vaikka kahvit keittää, Minna nauraa. On helppo tehdä työtä, kun näyttelijä on itsekin kartalla mitä tapahtuu ja suunnitelma vaihdosta on tehty yhdessä. Myös tarpeisto, maski ja puvusto ovat apuna. Jos kampaaja laittaa peruukin, hän voi laittaa samalla myös vetoketjun. Vaihtojen suunnittelussa vaatteiden vaihto tulee ensin ja suhteessa siihen suunnitellaan maskin ja peruukkien vaihdot. Pukijan painajainen on se, kun esityksen aikana ei ole paljon vaihtoja, mutta lopussa kaikki riisuvat kaiken ja näyttämö jää kaaokseen. Iso loppusiivous on aina hiukan työläs. Usein voi esityksen aikana jo korjata talteen käytettyjä vaatteita ja viedä niitä myös paikoilleen.

Klo 11.05. Lavasteet ovat paikoillaan ja Minna voi alkaa laittaa tavaroita paikoilleen.

Minna järjestää vaatteet rekkeihin uudestaan aina ennen näytöstä. Näin hän varmistuu, ettei mikään puutu ja että kaikki ovat varmasti oikeilla paikoillaan. Vetoketjut ja hihat on hyvä olla auki ja oikeinpäin. Poliitikkojen takkien taskussa pitää olla silmälasit. Joissain vaatteissa on valkoiset merkit siinä, mihin vetoketju loppuu. Pimeässä näkeminen on haastavaa, merkit auttavat laittamaan vetoketjun kunnolla kiinni. Näihinkin rekkeihin jätetään kaksi tyhjää henkaria valmiiksi riisuttavia vaatteita varten.

Klo 11.10. Kengät ja sukat paikoilleen.

Klo 11.20. Villen ja Kallen puvut paikoilleen, samoin Auto ja Sutti.

Klo 11.30. Lapsen talvihaalaripuku näyttämön alle leikkikentälle. Ulos tullessa kuitataan merkinantonapilla, että pyöröllä on käyty ja sieltä on myös poistuttu.

Pengerkadun näyttämöllä Minna teki töitä yksin. Työhön syntyi oma rytmi. Hän saattoi näytöksen jälkeen jäädä vielä pyörittämään pesukoneellisen pyykkiä. Tämä onnistui, koska lapsi oli silloin päiväkodissa yötä. Työ vaatii joustoa ja sopeutumiskykyä. Mennään aina näytelmän ehdoilla. Joskus Minna on miettinyt pukusuunnittelijaksi ryhtymistä ja varastotyöntekijänkin uraa, kun on iskenyt koti-ikävä Seinäjoelle. Mutta ei oikeastaan enää, Minna viihtyy hyvin työssään varsinkin uuden työaikauudistuksen jälkeen.

Minna työnsä äärellä. Kuva Elina Lajunen

Klo 11.40. Lounas kaupunginteatterin ruokalassa. Salamipitsaa ja salaattia.

Klo 12.10. Minna keittää kahvit ja kun kahvi tippuu, hän käy vaihtamassa työasun. Musta huppari, mustat housut ja työkengät, joissa on kärjessä varpaita suojaava metalliosa.

Klo 12.11. Näyttelijä Kari Mattila huikkaa käytävällä Minnalle, että voisiko hän korjata Karin pipon. Minna ottaa pipon ja vie sen huoltohuoneeseen.

Luottamus on tärkeää teatterityössä. Jos sopii jotain toisen kanssa, pitää pystyä luottamaan, että se tapahtuu. Samoin itse on pidettävä huoli, että pitää lupauksensa ja ottaa vastuun työstään.

Pitkästä työkokemuksesta on se hyöty, että Minna osaa katsoa lavasteita, rekvisiittaa ja esityksiä kokonaisuutena. Hän uskaltaa myös ehdottaa, jos joku tuntuu hänestä siltä, että sen voisi tehdä toisin. Jonkinlainen uusi vaihde työhön on tullut remontin jälkeen. Uudenlainen energia näkyy Minnan mukaan koko talossa ainakin näyttämöhenkilökunnan puolella.

Esityksen rakentumisessa pukijoiden mukaantulo on aina oma virstanpylväänsä. Yleensä pukijat tulevat mukaan 3-4 viikkoa ennen ensi-ilta viikkoa. Silloin aloitetaan tositoimet oikeilla vaatteilla. Monesti heitä jo odotetaan ja on jo kaivattukin. Minnakin pitää siitä hetkestä, kun saa tulla mukaan näyttämölle.

Klo 12.36. Minna laittaa kengänvenytyslaitteen pois päältä. Kenkä jäähtyy laitteessa huomiseen aamuun.

Klo 12.38. Minna korjaa Karin pipon. Palkaksi Kari lupasi jäätelön. Yleensä Minnan palkka on viinipullo. Tarkistan työlleni annetun arvon sitten aina Alkon luettelosta, Minna nauraa. On kiva auttaa työkavereita. Ommella silloin tällöin vetoketju, korjata pipo, tehdä taskut takkiin, lyhentää lahkeet.

Klo 12.44. Minna vie Karin pipon hänen pukuhuoneeseensa.

Klo 12.45. Kampaamon puolella Minna laittaa hiuslakkaa. Ei ole kiva, jos tukka tulee silmille.

Klo 12.48. Minna ottaa kaapista vaihtolistan ja tarkistaa vielä, että kaikki on tehty. Mörköoopperaa on jo tehty niin kauan, ettei listaa oikeastaan enää tarvita, mutta hän pitää sen mukana joka tapauksessa. Nyt ehtii vielä reagoida, jos jotain onkin unohtunut. Sukat ovat saappaissa. Lapsiasu viety pyörölle. Näyttelijä Tiina Peltosen kengissä on mustat sukat. Sutti laitettu penkille.

Klo 12.55. Mörön vetoketju kiinni. Mörkönä näyttelijä Sanna Majuri.

Klo 12.56. Tirriäisille siipiä selkiin, pyllyjä paikoilleen ja vetoketjuja kiinni. Minna vie yhden unohtuneen tirriäisen pyllyn näyttämölle.

Klo 13.00. Esitys alkaa. Minna asettelee ison valkoisen lamppumekon rekin viereen, testaa lampun ja levittää valkoiset sukat lampun laidalle. Näyttelijä Sofia Hillistä tulee pian lamppu, sitten syyslehti ja lopulta koululainen.

Klo 13.08. Minna odottaa valmiina valkoiset sukat kädessään.

Klo 13.10. Sofia riisuu sukat ja kengät ja tulee Minnan luokse. Peruukki pois. Lamppumekko päälle. Toinen peruukki. Sofia kohottaa kädet mekon uumenista kohti Minnaa. Minna laittaa käsiin vesipullon ja Sofia juo. Sofia lähtee näyttämölle. Minna asettelee syksyn valmiiksi penkille. Hanskat, hörselö ja sukat.

Klo 13.12. Minna korjaa Sofian tirriäisvaatteet kokoon. Niitä tarvitaan taas lopussa.

Klo 13.14. Sofia tulee vaihtoon. Lamppumekko pois, sukat pois, uudet sukat jalkaan. Peruukki pois, kengät jalkaan. Syystakki päälle, peruukki päähän, kaulus kaulaan, vihreät lehtihanskat käteen ja näyttämölle. Minnan apuna vaihdossa on maskeeraaja Jutta Kainulainen.

Klo 13.16. Syyslehti pois, koululaisen kolttu päälle, peruukki päähän ja takaisin näyttämölle.

Klo 13.20. Sofian tirriäispylly ja alun roikkumiskohtaukseen tarvittu turvaliivi käytävälle rekkiin.

Klo 13.21. Keltaiset ja pinkit hanskat, tirriäisten sukat ja siivet valmiiksi tirriäisten pyllyjen luokse.

Klo 13.28. Mitähän se mörkö tahtoo…Minna laulaa. Sutin takki on valmiina.

Klo 13.29. Sofia tulee vaihtoon. Peruukki pois. Sutin takki päälle, suttikengät, suttilakki ja näyttämölle. Minna asettaa Sofian vaatteet rekkiin.

Klo 13.32. Suttivaatteet pois. Lokkipuku päälle, kauluri, nokka, kengät, kumisaappaat, peruukki ja pyrstö.

Klo 13.35. Siellä se vasta oli markkinapaikka! Punainen mekko, turkoosi peruukki, vihannes- ja makkaralaari.

Klo 13.36. Minna järjestelee rekkiä ja asettelee valkoisen nahkatakin henkariin.

Klo 13.38. Makkara- ja vihanneskojut riisutaan pois ja laitetaan takaisin rekkiin. Näyttämöllä lokki ja mörkö. Ensimmäisen näytöksen loppu. Minna siistii ja siivoaa. Laittaa tuolille takin, vihreän salkun ja nuijan.

Klo 13.40. Väliaika. Minna jatkaa järjestelyä ja tekee pieniä valmisteluja jo iltaakin varten. Illalla on toinen näytös Mörköoopperasta. Silloin pukijana on tämän viikon iltavuorolainen Essi. Lokki ja tirriäiskuningatar pääsevät takaisin rekkiin. Minna irrottaa kuningattaren puvusta vielä siivekkeen erilleen.

Klo 13.45. Minna rullaa tirriäisten sukkia valmiiksi.

Klo 13.49. Appelsiini, pylly ja hanskat tirriäiselle.

Näyttelijöiden kanssa sovitaan aina mihin aikaan joku erityinen puku laitetaan. Silloin ei kenenkään tarvitse odotella. Viisi minuuttia ennen toisen näytöksen alkua laitetaan Sofialle lumiukkopuku päälle.

Klo 13.50. Minna hakee karusellipuvun käytävältä. Puvussa on paljon hakasia ja vetoketjua. Sen pukemisessa ja riisumisessa on hyvin kiire. Se asetetaan näyttämön taakse käytävälle.

Klo 13.53. Vesitauko. Ohimennen Minna asettelee Mörön hikisen paidan kuivumaan.

Klo 13.55. Sofialle laitetaan lumiukko päälle. Iso pallonmuotoinen valkoinen haalari.

Näyttelijä Leena Rapola pysähtyy kehumaan Minnaa. Minna on ajatustakin nopeampi, vetoketjut on laitettu kiinni ennen, kun niitä edes ehtii ajatella. Hän myös kertoo, että Minna on mielettömän sisällä aina näytelmän tematiikassa, osaa ulkoa kaikki musiikit ja laulaa mukana sanasta sanaan ja nuotista nuottiin.

Minna Tuuri. Kuva Elina Lajunen.

Klo 14.00. Toinen näytös alkaa.

Klo 14.04. Poliisista poliitikko. Vihreä takki, peruukki ja silmälasit. Poliisin asu henkariin.

Klo 14.07. Lumiukosta poliitikko. Punainen kaulus, kengät, punainen takki, peruukki ja rillit. Minna tarkistaa, että kaikki Lumiukon napit ja porkkananenä ovat tallessa. Poliisin puku viedään käytävän rekkiin.

Klo 14.09. Möröltä pääsi paukku…lapset nauravat. Ollaan eduskuntatalolla kristallilamppujen valossa.

Klo 14.10. Poliitikosta tirriäiskuningatar. Pyrstö paikoilleen ja tukka vaihtoon.

Klo 14.11. Vihreästä poliitikosta karuselli ja oranssista poliitikosta punainen mummo.

Klo 14.14. Minna asettelee tirriäisen pyllyn ja siivet tuolille. Ne vaihdetaan pian näyttelijä Heikki Sankarille.

Klo 14.15. Karuselli pois, sen valot sammutetaan.

Klo 14.16. Minna pukee Heikille tirriäispuvun, pyllyn, peruukin ja siivet. Mörkö palaa kotiin, laulaa Minna mukana ja asettelee takkeja.

Klo 14.20. Lapsipuku henkariin käytävälle. Pitää muistaa lehmä, Minna huomauttaa.

Klo 14.27. Minna seisoo näyttämön laidalla lehmän kello käsivarrella. Lehmäpuku on maahan asetettuna. Vaihdon tekevät yhdessä Minna, kampaaja/maskeeraaja Milla Mensonen ja maskeeraaja Jutta Kainulainen. Tirriäinen pois, peruukki, peppu ja lehmäpuku päälle. Hanskat, sarvet ja kello kaulaan.

Klo 14.30. Esitys loppuu. Vielä tirriäiskuningattarelle hame kiitoksiin. Vaihto näytetään yleisölle. Sekin on joskus osa työtä. Ja joskus pukijan rooli on niin näkyvästi osa esitystä, että he saavat myös roolivaatteet.

Klo 14.31. Minnalle ei ole kiire pois näytöksen jälkeen. On mukava antaa näyttelijöiden rauhassa poistua lämpiöstä ja tehdä valmistelu- ja siivoustyöt huolellisesti ja ajan kanssa.

Klo 14.35. Poliitikot ja lehmä pääsevät takaisin rekkiin.

Esityksen luonne näkyy myös vaatteissa ja niiden huollossa. Ei ole välttämättä hyvä, että koko esitys tuoksuu Bio Luvilille ja on viimeiseen asti raikastettu. Huollon puolella tehdään usein mielikuvitusleikkejä siitä, miten vaatteiden pitäisi esityksessä olla. Esimerkiksi yhdessä näytelmässä oli palvelustyttö, joka kovasti halusi miesystävän. Minna ja muut pukuhuoltajat ajattelivat, että eihän hän ehdi vaatteita silittämään, kun on koko ajan metsästämässä miestä itselleen. Hairspray-musikaalissa taas Tracyn äiti Edna piti pesulaa. Pukuhuollon visio oli, että tässä esityksessä kaiken pitää olla viimeisen päälle puhdasta ja prässättyä, sellaista mitä vain Edna voi päästää käsistään läpi.

Klo 14.54. Minna vie vaihtolistan talteen. Meni ilman sitä, hän toteaa.

Klo 14.56. Lisää tyhjiä henkareita näyttämölle. Keltaiset tirriäishanskat Sofian laatikkoon näyttämön taakse.

Klo 15.00. Omien vaatteiden vaihto alakerran pukuhuoneessa.

Olosuhteet ja elämäntilanteet muuttuvat. Tulee lapsia ja ikää, terveyskin on tärkeä ottaa huomioon. On hienoa, että muutoksia voi tehdä omia tarpeita kuunnellen. Sekä Minna että Essi ovat innoissaan ja motivaatiota työhön riittää. Isoin pelko Minnalle oli se, että pystyykö tekemään samoin kuin toinen, pysyykö työn laatu. Siihen on auttanut kokemus ja muistiinpanot. Pukijoiden käsialassa on sävyeroja, toinen saattaa asettaa näyttelijää odottavan pyyhkeen lavuaarin päälle, toinen viereiselle tuolille, mutta jotkut asiat tehdään todella millintarkasti. Esimerkiksi Kekkoselle annetaan ensin housut, sitten paita ja kravatti. Kravatti pidetään oikealla käsivarrella, josta Kekkosen näyttelijä Eero Aho itse sen ottaa. Sujuvuus ja tarkkuus on tärkeää pukijan työssä. Näyttelijän on saatava keskittyä näyttämötyöhön.

Klo 15.35. Minna tapaa Essin sovituskalenterin luona. Marjutin tirriäispyllystä törröttää rautalanka. Essi lupaa katsoa sitä ennen illan näytöstä.

Klo 15.45. Minna pukee keltaisen takin ja poistuu teatterilta. Puoli viideltä on haettava poika hoidosta.

”Olin kyllä aivan poikki illalla, en siis tehnyt mitään. Pojan kanssa vain oleskeltiin ja ajoissa nukkumaan. Hyvä mieli jäi päivästä ”, Minna raportoi.

Elina Lajunen

Kirjoittaja on teatteriohjaaja, nukketeatteritaiteilija ja käsikirjoittaja.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..