Annu Sankilampi kirjoittaa Metelille itsensäjohtamisesta kolmeosaisen juttusarjan. Hän työskentelee Teatterikoneen taiteellisena johtajana ja teki itsensä johtamisesta opinnäytetyön. Tässä jutussa Sankilampi selvittää, mitä itsensä johtaminen on ja miksi hän näkee sen tarpeellisena taiteellisessa työssä. Juttusarjassaan hän haluaa tarjota omien kokemustensa kautta konkreettisia välineitä, joita jokainen voi käyttää itsensä johtamisen opettelemisessa. Sankilampi toivoo itsensä johtamista opetettavan alan kouluissa.
Töitä on liikaa, olen jatkuvasti väsynyt, rahat ovat vähissä ja pelkään polttavani itseni loppuun. Kun etsin näille ongelmille yhteistä nimittäjää, kirkastui mielessä näkemys – huono itsensä johtaminen.
Sain tänä keväänä päätökseen Master-tutkintoon johtavat korkeakouluopinnot Taiteen uudet kontekstit -koulutusohjelmassa. Koulutus oli monin tavoin antoisa, vaikka työn ohessa opiskelu asettikin välillä suuria haasteita. Sen lisäksi, että koulutus johtaa ylempään korkeakoulututkintoon, joka vastaa osaamistasoltaan yliopistossa suoritettavaa maisteritutkintoa ja antaa pätevyyden hakea esimerkiksi julkiseen virkaan, minua ilahdutti uusiin ihmisiin tutustuminen ja itsensä haastaminen. Viimeisin haaste opinnoissa oli opinnäytetyön kirjoittaminen, jossa halusin käsitellä jotain minulle itselle läheistä haastetta.
Olen työskennellyt teatterialalla vuodesta 2005 omaa teatteria pyörittäen sekä monenlaisia freelancertöitä tehden. Työhöni kuuluu teatterin johtamista, ohjaamista, kirjoittamista, näyttelemistä ja kouluttamista. Työtäni leimaavat erilaiset taiteelliset prosessit. Usein prosesseja on käynnissä monta päällekkäin, joko innostuksen tai taloudellisen pakon vuoksi. Ja jos prosesseja on päällekkäin liian monta, se alkaa uuvuttaa.
Master-tutkinnon opinnäytetyön aihetta pohtiessa havahduin ongelmaan, johon toistuvasti työelämässäni törmään. Töitä on liikaa, olen jatkuvasti väsynyt, rahat ovat vähissä ja pelkään polttavani itseni loppuun. Kun etsin näille ongelmille yhteistä nimittäjää, kirkastui mielessä näkemys – huono itsensä johtaminen.
En ole haasteiden kanssa yksin. Pia Hounin ja Heli Ansion toimittamassa ”Taiteilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa” -kirjassa olevan arvion mukaan Suomessa työskentelee yli 20 000 ammattitaiteilijaa. Kirja perustuu tutkimushankkeeseen ”Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa”, jossa havaittiin, että taiteilijoiden työpolkuun liittyy monia haasteita kuten kilpailua, oman paikkansa etsimistä, taloudellisen toimeentulon haasteita, epävarmuutta ja työolosuhteita, joissa useinkaan ei olisi suotuisaa tehdä töitä.
Oivallus huonosta itsensä johtamisesta kuljetti minut opinnäytetyöni aiheen pariin. Opinnäytetyöni oli kehittämishanke, joka tarkasteli itsensä johtamista taiteellisessa prosessissa. Taiteellinen prosessini käsitti Aino Aallosta kertovan monologinäytelmän käsikirjoittamisen, valmistamisen ja esittämisen. Tutkimusmateriaalina opinnäyteyössäni minulla on oman taiteellisen prosessini dokumentointi idean syntymisestä sen esittämiseen asti. Kehittämishankkeeni päätavoite on kirjaamieni kokemusten kautta tarjota välineitä siihen, miten taiteilija voisi oppia johtamaan paremmin itseään taiteellisessa prosessissa.
Mitä on itsensä johtaminen?
Lähtiessäni määrittelemään ongelmiani, ajattelin niitä vain töiden kautta ja luulin, että itsensä johtaminen käsittää vain työelämän ulottuvuuden. Mutta lukiessani kirjallisuutta itsensä johtamisesta, kävi hyvin pian selväksi, että itsensä johtaminen täytyy ulottaa käsittämään kaikkea elämää voidakseen kokonaisvaltaisesti hyvin.
Filosofian tohtori, henkilöstöjohtamisen konsultti ja tietokirjailija Pentti Sydänmaanlakka vertaa itsensä johtamista yrityksen johtamiseen, jossa meistä jokainen on oman yrityksensä toimitusjohtaja. Sydänmaanlakka on konkretisoinut ajatuksensa ”Oy Minä Ab” -mallin muotoon, jonka avulla itsensä johtaminen on hahmotettavissa. Mallissa on viisi eri osa-aluetta; keho, mieli, tunteet, arvot ja työ. Näitä viittä osa-aluetta ohjaa tietoisuus, joka toimii ikään kuin koko organisaation toimitusjohtajana.
Vaikka itsensä johtamisen käsite viittaa vahvasti työelämään, Sydänmaanlakka muistuttaa, että ihminen on kokonaisuus ja voidakseen hyvin, kaikkien eri elämän osa-alueiden pitäisi olla tasapainossa. Huolehtimalla fyysisistä (ravinto, liikunta, lepo), psyykkisistä (ajatteleminen, muistaminen, oppiminen), sosiaalisista (tunteet, vuorovaikutus), henkisistä (arvot, periaatteet) ja ammatillisista (työ, mielekäs tekeminen) toiminnoista yrityksemme pysyy hyvässä kunnossa. Tiivistetysti voidaan todeta, että jos opimme johtamaan itseämme, voimme hyvin ja pystymme toteuttamaan itseämme kokonaisvaltaisesti parhaalla mahdollisella tavalla.
Taiteellisen prosessin esteet ja mahdollistajat
Kirjoitin tiiviisti työpäiväkirjaa omasta taiteellisesta prosessistani, jota hyödynsin tutkimusmateriaalina opinnäytetyössäni. Palasin päiväkirjamerkintöihin reilun puolen vuoden päästä niiden tekemisestä, kun aloin kirjoittaa opinnäytetyön kirjallista osiota. Aika teki hyvää asioiden välissä ja pystyin tarkastelemaan mennyttä prosessia paremmin ulkopuolisin silmin.
Jälkikäteen hämmästelin, että olin selvinnyt tuosta puolesta vuodesta järjissäni. Minulla oli tarkastelun alla olevan taiteellisen prosessin lisäksi käynnissä lukuisia muita töitä. Vapaapäiviä oli koko tuon puolen vuoden aikana luvattoman vähän. Useista päiväkirjamerkinnöistä huokuu epätoivo ja väsymys. Käydessäni päiväkirjamerkintöjä läpi muita esteitä prosessin sujumiselle olivat liiallinen itsekritiikki, fokuksen puute ja riman liian korkealle asettaminen. Negatiiviset tunteet ja asiat eivät kuitenkaan vie tavoitetta kohti, vaan ne lamaannuttavat kehon ja mielen, sekä aiheuttavat lisää negaatiota.
Toivon, että kaikissa taidealan kouluissa opetettaisiin tulevaisuudessa itsensä johtamista. Se varmasti vähentäisi sairastumisia, auttaisi monia toimimaan tässä työssä pidempään ja nauttimaan työstään enemmän.
Onneksi minulta löytyi myös kykyä saada prosessia eteenpäin ja saattaa se lopulta valmiiksi. Siinä minua auttoivat innostus käsillä olevaa prosessia kohtaan, aikapaine, vuosien myötä kertynyt ammattitaito, itsensä johtamistaitojen oppiminen, läheisten tuki, reflektiokyky, päättäväisyys, motivaatio ja palkinnot, joita annoin itselleni, kun olin saavuttanut jonkin tavoitteen.
Itsensä johtaminen on tulevaisuustaito
Nyt kun olen alkanut perehtymään itsensä johtamiseen, minua on kummastuttanut se, miksi en ole törmännyt tähän termiin omissa opinnoissani. Opiskellessani 2000-luvun alussa teatteri-ilmaisun ohjaajaksi meille korostettiin moneen otteeseen, että meidän täytyy luoda itse oma työpaikkamme, koska meitä ei kukaan tule kotoa hakemaan. Se on ollut hyvä neuvo ja monilta osin totta. Olisi ollut hienoa, jos olisi myös annettu välineitä siihen, kuinka pitää itsestään ja omasta työkunnostaan huolta näiden kaikkien työpaineiden keskellä.
Uskon, että paremmat itsensä johtamisen taidot auttaisivat taiteellisten prosessien parissa työskenteleviä suoriutumaan niistä vähemmällä kuormituksella. Tämä johtaisi useammin onnistumisen kokemuksiin, jotka heijastuisivat positiivisesti seuraaviin prosesseihin sekä taloudelliseen että henkiseen tuottavuuteen.
Toivon, että kaikissa taidealan kouluissa opettaisin tulevaisuudessa itsensä johtamista. Se varmasti vähentäisi sairastumisia, auttaisi monia toimimaan tässä työssä pidempään ja nauttimaan työstään enemmän.
Tämän jutun seuraaviin osiin (8.9. ja 29.9.) kokoan kokemuksiani sekä muistilistan itsensä johtamisen käytänteistä taiteellisessa prosessissa. Siihen asti, muista rakastaa itseäsi!
