Kuva: Matti Björkman / Lehtikuva / Eduskunta

Pätkä mikä pätkä, sanoi TE-toimisto, kun työtä tarjosi

Teme järjesti aktiivimallista keskustelutilaisuuden ja kutsui lavalle hallitus- ja oppositiopuolueiden edustajia. Teme halusi kysyä miten aktiivimalli sopii jo ennestään pätkittäiseen työnteon maailmaan.

Mitä siitä seuraa, kun vain tietynlainen, tarkasti rajattu aktiivisuus sallitaan?

Keskustelemassa olivat Li Andersson (vas), Outi Alanko-Kahiluoto (vihr), Kimmo Kivelä (sin) ja Juhana Vartiainen (kok), moderaattorina Anu Suoranta (Teme) ja yleisössä oli 60 osallistujaa, temeläisiä ja asiantuntijoita mm. työttömyyskassasta ja SAK:sta.  Tilaisuuden aluksi katsoimme I, Daniel Blake -nimisen elokuvan, joka kertoo karun tarinan brittiläisestä työttömyysturvabyrokratiasta. Ohjaaja on Ken Loach. Anu Suoranta starttasi tilaisuuden tiedustelemalla mihin aktiivimallilla pyritään eli miten se sopii pätkittäiselle taide- ja kulttuurialalle.

Miksi se tuli, kun kukaan ei sitä halua?

Aktiivimallin säätäneen hallituspuolueen kansanedustaja Kimmo Kivelä toisti useita kertoja, ettei puolusta tai halua aktiivimallia. Hän tuli hallituspuolueiden linjan vastaisesti myöntäneeksi, että aktiivimallissa on kyse työttömyysturvan leikkauksista tivatessaan yleisöltä leikkausvaihtoehtoja aktiivimallin tilalle. Hän kysyi, leikataanko nuorten vai yli 60-vuotiaiden työttömyysturvasta. Lisäksi Kivelä väitti, että aktiivimallista sovittiin kiky-neuvotteluissa.

Tämän väitteen tyrmäsivät sekä Li Andersson että Saana Siekkinen, SAK:n hankepäällikkö, joka vetää työttömyysturvan kehittämishanketta. Siekkinen vastasi yleisöstä:

”Aktiivimallilla ei ole mitään tekemistä kilpailukykysopimuksen kanssa. Päinvastoin. Osana kilpailukykysopimusta hallitus veti pois lisäleikkauslistansa, jossa oli myös uusia leikkauksia ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Hallitushan oli jo päättänyt tehdä ansioturvaan jättileikkauksen lyhentämällä mm. turvan kestoa 100 päivällä. Ammattiliitot olivat kikyä hyväksyessään siinä käsityksessä, että työttömyysturvaa ei enää tällä hallituskaudella leikata,” Siekkinen totesi.

Kysyin Siekkiseltä, onko aktiivimallin tarkoitus leikata työttömyysturvaa, vaikka hallituspuolueet kieltävät tämän: ”Meidän mielestämme aktiivimallissa on kysymys työttömyysturvan leikkaamisesta. Varsinkin työttömyyden pitkittyessä aktiivisuusehtoa on vaikea täyttää ja yksilölle tämä on leikkaus toimeentuloon.”

Uusia avauksia tarvitaan, sillä aktiivimallista ei ole pelastajaksi. Se on vanhentuneena syntynyt.

Miten salata aktiivisuutensa?

Juhana Vartiainen puhuu työttömistä ihmisistä numeerisina muuttujina tilastoissa. Hän totesi, että taidealoilla työskennellään, koska se on kivaa, mutta oikeasti teollisuustyöntekijät ja Alepan kassat ylläpitävät luovien alojen taiteilijoiden elämäntapaa. Vartiaisesta ei ole reilua maksattaa muilla omaa elämäntapaansa. Yleisö reagoi ja kertoi monilla puheenvuoroilla, etteivät he ole työhaluttomia tai työttömiä omasta tahdosta.

Teatteriohjaaja Atro Kahiluoto puhui välttämättömistä toimista, jotta taiteilija voi työllistyä:

”Meidän alalla ei ole kysymys pelkästään pätkätöistä, vaan siitä, että usein työmahdollisuudet ja työpaikka on itse luotava. Omalle työlle luodaan tarve ja kysyntä eli projekti ideoidaan ja myös projektin rahoitus ja toteutusorganisaatio luodaan usein itse tyhjästä. Kuitenkin nykyinen työttömyysturvajärjestelmä rankaisee tästä, jos nämä omaan työllistymiseen tähtäävät toimet erehtyy kertomaan TE-toimistossa. Seurauksena on työttömyysetuuden menetys, koska työvoimaviranomaisen näkökulmasta henkilö on työssä – vaikkakin palkattomassa. Tästä seuraa, että joudumme salaamaan aktiivisuutemme ja olemaan salaa aktiivisia”, Atro Kahiluoto totesi.

”Eikö ole omituista, että järjestelmää kehitetään siihen suuntaan, että todelliset yritykset työllistyä ovat järjestelmän väärinkäyttöä? Ihmisestä, joka oikeasti yrittää työllistyä, tulee lainsuojaton. Miksi mallia ei kehitetä niin, että se huomioisi ihmisten todelliset työllistymisponnistelut? Paine työttömyysturvan väärinkäytöksiin vähenisi, jos taideprojektien suunnittelutyölle saataisiin oma rahoitus. Toinen asia, josta olisin halunnut Juhana Vartiaiselle huomauttaa, on se, että meidän alan työnkuva ei ole mikään marginaalinen poikkeustapaus. Taidealojen lisäksi samalla tavalla ja samanlaisissa olosuhteissa toimii koko kulttuuriala sekä tutkijat. Lisäksi sosiaalialalla on projektityöstä tullut vallitseva työmuoto. Puheenvuoron käyttänyt elokuvaohjaaja Maria Lappalainen toi hyvin esiin sen, että pätkätyö ja projektityö ovat nimenomaan seurausta alirahoituksesta ja äärimmilleen viritetystä tehokkuudesta,” Atro Kahiluoto sanoi.

Vaaditut aktiivitoimet haittaavat taiteilijan työllistymistä

Koulutus on iso satsaus niin yhteiskunnalta kuin yksilöltä, joka kouluttautuu vuosikausia omalle alalleen. On siis järkevää pyrkiä ensisijaisesti työllistymään koulutuksensa mukaisella alalla. Jos oman alan töitä ei ole tarjolla, on joustettava. Ja kyllä ihmiset joustavat minkä pystyvät!

Teatteriohjaaja ja dramaturgi Hanna Ojala nosti puheenvuorossaan esiin aktiivimallin esteitä ja haittoja:

”Maakuntien VOS-teatterit on ajettu ahtaalle. Harjoitusmäärät ja henkilöresurssit ovat niin suppeat, että kunnianhimoiset näyttämöteokset ovat vain rimaa hipoen mahdollisia. Vieraileva ohjaaja tekeekin pitkiä päiviä suunnittelupalaverien, aikatauluttamisen, markkinointipalaverien, viikkokokousten, tuotantokokousten ja viimein myös ohjaamisen parissa. Kun työntekijöistä on huutava pula, ohjaaja tekee omien töidensä lisäksi milloin tuotantojärjestäjän, tiedottajan, näyttämömiehen, lavastajan assistentin tai markkinointiassistentin töitä. Ensi-illan koittaessa ohjaajalla on takanaan noin neljä kuukautta 14-tuntisia työpäiviä. Saako vieraileva ohjaaja sitten ylityökorvauksia tai mahdollisuuden pitää ylityövapaat pois ensi-illan jälkeen? Ei. Jollei seuraava rutistus ala heti perään, ohjaaja kirjautuu työttömäksi työnhakijaksi ja alkaa kiihkeästi etsiä uutta työtä.”

”Dramaturgi-ohjaajan työnhakua ei tehtailla aktiivimallin edellyttämällä tavalla ”hakemus viikossa”, vaan työnhaku etenee toiseen tapaan, sanoisinko (sic) työläämmin. Luet romaaneja, näytelmiä, aikakauslehtiä ja tietokirjallisuutta. Käyt läpi Suomen teatterikarttaa ja apurahatahoja. Jos olet uuttera ja kekseliäs, noin kolmen viikon kuluttua sinulla voi olla idea ja jonkinlainen esittely projektista, jonka haluat toteuttaa. Lähestyt tahoa, joka sen voisi tuottaa, esimerkiksi VOS-teatteria. VOS-teatteri mahdollisesti kiinnostuu hankkeesta, mutta pyytää lisää infoa, esimerkiksi synopsista käsikirjoituksesta. Iloisena ryhdyt synopsiksen tekoon, johon menee noin kaksi viikkoa, riippuen tietysti siitä, miten hyvin olet jo itse ideassasi sisällä, eli tekemäsi työn määrästä vaiheessa yksi. Tässä vaiheessa olet ehkä käyttänyt yhden työhakemuksen tekoon noin viisi viikkoa – ja olet ollut päämäärätietoinen sekä ahkera. Jos VOS-teatteri ei kiinnostu hankkeesta, palaat työnhaun alkuun tai alat selvitellä muita tuotanto- tai apurahatahoja, joihin hakemusten tekeminen on paljon monimutkaisempaa ja aikaa vievempää työtä,” Hanna Ojala kuvailee.

”Haluan sanoa Juhana Vartiaiselle, että teen tällaista työnhakua rutiinilla, jopa mielelläni – itse asiassa näen sen osaksi ammattiani, jossa luon uutta ja keskustelen yhteiskunnan kanssa – mutta en halua hidastuttaa muutenkin verkkaista työnhakuprosessiani entisestään käymällä välillä R-kioskilla kerjäämässä vuoroja, tai kursseilla, jotka eivät liity valitsemaani aiheeseen. En myöskään koe ansaitsevani minkäänlaista rangaistusta ahkeruudestani, vaan suorastaan toivoisin Juhana Vartaisen nousevan ja kiinnittävän sulan hattuuni,” Hanna Ojala tykittää.

Miten tästä eteenpäin?

Anu Suoranta kyseenalaisti aktiivimallin toimivuuden vuoden 2018 työn ympäristössä ja totesi sen olevan vanhanaikainen jo kun sitä synnytettiin. Se ei tunnista nykyistä työelämää, jossa työntekemisen tavat vaihtelevat. Aktiivimallin käsitys työstä on 80-lukulainen, jolloin ideaali oli, että kaikki ovat pysyvissä, samoissa työsuhteissa ja työttömyys on harvinainen poikkeus. Nykytyöelämässä työskentelee noin 700 000 – 800 000 muussa kuin pysyvässä ja kokoaikaisessa työssä.

Keskusteluun oli reilu tunti aikaa eikä kovin syvälle päästy. Uskon, että poliitikot saivat paremman käsityksen Temen edustamien taidealojen työstä ja työskentelyolosuhteista.

Aktiivimallin sijaan olisi ollut paljon tärkeämpää määritellä työ ja työttömyys uudelleen, kuten Li Andersson totesi. Hänen mukaansa pelkkä sosiaaliturvan uudistus ei riitä, vaan myös ansaintaperusteita on parannettava ja etsittävä lisää. Yksi tällainen olisi Anderssonin mukaan Allianssi. Toivottavasti tämä kaikki tehdään aktiivimallista huolimatta. Juhana Vartiainen puolestaan piti esillä perustuloa ja perustiliä. Uusia avauksia tarvitaan, sillä aktiivimallista ei ole pelastajaksi. Se on vanhentuneena syntynyt.

Salissa käytettyjen puheenvuorojen perusteella on selvää, että työttömyysturvajärjestelmää pitää kehittää niin, että itsensä työllistämiseen tähtäävistä ponnisteluista ei rankaista eivätkä ne johtaisi työttömyysturvan väärinkäyttöön. Työttömän pitää saada toimia työllistyäkseen. Tarvittaessa he varmasti osaavat keskeyttää oman työnsä ja olla työmarkkinoiden käytettävissä.

Temeläisten näkemyksiä aktiivimallista

”Yli 30 vuoden urani aikana ei kovin monta produktiota ole tälle freelancerille tulla tupsahtanut itsestään. Sitä on edeltänyt jatkuva itsestään ja taidoistaan hälyn pitämistä ja itseään mainostamista vuoroin elävänä ”mainospilarina” tiettyjen kohderyhmien joukossa, vuoroin muulla tavoin olemalla ”näkyvillä”. Harva taiteilija siihen pystyy jatkuvasti. Työnhaku kun tapahtuu usein omalla persoonallaan, ollaan tilanteessa jolloin on korvia myöten työtehtävässä kiinni ja samanaikaisesti pitäisi hakea seuraavaa työtä ettei tulisi katkoja. Työtehtäviä tulee tai sitten ei: siihen ei voi enempi vaikuttaa kun taiteilijan pestaaminen on persoonakysymys. Nämä työnhakuaikaiset jaksot ovat lyhyempiä tai pitempiä ja ne näkyvät varsinkin nyt kun on itse tutkimassa mitä on jäänyt käteen eläkkeen muodossa… huomattavasti vähemmän kuin sillä, jolla on ollut vakituinen työpaikka. Vakipaikkoja kun ei vaan riitä kaikille teatteritaiteilijoille Suomessa.
Tämäntyyppinen pakonalainen aktiivimalli tappaa Suomen kulttuuriväen ja kulttuurin ennen pitkää: meitä työntekijöitä ei voi pakottaa töihin joita ei ole, tienataksemme rahaa jota työnantajat (teatterit) väittävät että heillä ei ole.”

”Olen tehnyt noin vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana laidasta laitaan erilaisia töitä aina pesulatyöntekijästä maskeeraajaan, puutavarafirman myyjästä teatterilavastajaan. Hyvin kirjava työhistoria, mutta kaikkia töitä on yhdistänyt määräaikaisuus/väliaikaisuus. Pisin työsuhteeni Yleisradiolla on kestänyt huimat puolisen vuotta. Lisäksi olen tehnyt töitä useissa eri kaupungeissa (Tampere, Joensuu, Jyväskylä, Oulu, Kouvola) ja ollut valmis matkustamaan lyhyidenkin työsuhteiden perässä. Valmistuttuani opinnoista vajaa kuusi vuotta sitten olen tehnyt pääasiallisesti oman alani töitä ja olen hyvin kiitollinen, että töitä on ollut. Silloin tällöin määräaikaisissa työsuhteissa tulee kuukauden kestäviä rakoja tai pidempiäkin, välillä taas töitä tarjotaan päällekkäin kahdesta eri paikasta. Freelancerille on ihan arkipäivää, ettei välttämättä tiedä missä ja mitä tekee parin kuukauden päästä.”

Aktiivimalli konkretisoituu huhtikuussa

Aktiivimalli astui voimaan vuoden alusta. Sen vaikutukset nähdään huhtikuun alussa, kun ensimmäinen kolmen kuukauden jakso umpeutuu.

Työttömyysturvan maksatuksessa on aktiivisuusehto eli työttömän on työllistyttävä 18 tunniksi jokaisella 65 päivän tarkastelujaksolla (noin 3 kk) tai ansaittava yritystoiminnassa 241,04 euroa tai oltava viisi päivää TE-toimiston hyväksymässä koulutuksessa. Jos aktiivisuusehto ei täyty, päivärahaa leikataan 4,65%, joka vastaa yhtä päivärahatonta päivää kuukaudessa.

Riittävää aktiivisuutta ei ole esim. sivutoiminen opiskelu tai talkootyö. SAK on ehdottanut rankaisemiseen perustuvan aktiivimallin tilalle kannustavaa työllistymismallia. Siinä ensimmäisestä laiminlyönnistä työtön selviäisi varoituksella. Lue SAK:n kannustava malli…

Anne Saveljeff

Kirjoittaja on Temen tiedottaja ja Meteli-lehden päätoimittaja.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..