Opiskelijoiden mietteitä työstä -juttusarjan 3. osa. Sarjan tekijä on Raisa Kilpeläinen.
Työelämän muutoksesta puhutaan kaikkialla: työpaikoilla, oppilaitoksissa ja tiedotusvälineissä. Työelämän muutoksella tarkoitetaan muun muassa toiminta- ja normiympäristöön kohdistuvia muutoksia. Ne voivat näkyä esimerkiksi työskentelyolosuhteiden ja työyhteisöjen moninaistumisena, yksityisen ja julkisen toiminnan rajan hämärtymisenä sekä uusien toimintatapojen syntymisenä.
Meteli haastattelee vuosien 2017–2018 aikana teatteri-, tanssi- ja elokuva-alan opiskelijoita. Millaisena he, nuoret tekijät ja taiteilijat näkevät oman alansa sekä työllistymishorisonttinsa? Millainen on heidän suhteensa työelämään? Millaisia terveisiä he lähettävät työnantajille?
Ensimmäisessä osassa (Meteli 1/2017) haastateltiin suunnittelijaopiskelijoita ja toisessa osassa (Meteli 2/2017) dramaturgi-, ohjaaja- sekä näyttelijäopiskelijoita. Nyt vuorossa ovat tanssija-, koreografi-, sirkus- sekä tanssin- ja teatteriopettajaopiskelijat. Täällä osa I… ja täällä osa II…
Anni Koskinen: ”Unelmatyö? Ihanaa kun puhutaan unelmista!”
Iiro Näkki: ” Sekä toiveikkuus että työllistymisen epävarmuus näkyy.”
Anni Pellikka: ”Alallani parasta on yllätyksellisyys, inspiroivat kollegat sekä ilmaisun raikkaus”
Arttu Lahtinen: ”Opiskelemassani alassa on parasta, että saan tehdä asioita omalla tavallani.”
