Suomalainen yhteiskunta tuntee vain palkkatyön ja yrittäjyyden, eikä tunnista epätyypillisen työn haasteita. Sadat tuhannet suomalaiset tekevät epätyypillistä työtä.
Hankkeen toteuttavat työelämän kysymyksiin perehtyneet tutkijat. Projektipäällikkönä toimii filosofian tohtori ja kulttuurien tutkija, folkloristiikan dosentti Anna Anttila Temestä. Mukana ovat myös valtiotieteiden tohtori, lehtori Sikke Leinikki, sosiologian ja aikuiskasvatustieteen dosentti Anu Järvensivu ja valtiotieteiden maisteri, lehtori Nina Simola-Alha, jotka työskentelevät Humanistisessa korkeakoulussa, Humakissa.
Toimeentuloa kartoitetaan
Tutkijat haastattelevat freelancetyötä tekeviä elokuvan, teatterin, tanssin ja sirkuksen aloilla toimivia temeläisiä sekä muusikkoja Muusikkojen liitosta. Haastatteluilla kartoitetaan mielipiteitä ja näkemyksiä freelancereiden työmarkkina-asemasta ja toimeentulosta.
Temessä on noin 2 500 freelanceria
Tällä hetkellä sadat tuhannet suomalaiset tekevät epätyypillistä työtä. Yhteiskunta tunnistaa kuitenkin vain palkansaajana tai yrittäjänä tehdyn työn. Kumpikaan tulkinta ei palvele esimerkiksi montaa eri produktiota yhtaikaa tekevää tai monialaista ja monipaikkaista työtä tekevää. Apurahatutkijoiden eläketurva on tutkijoiden mukaan edistysaskel, mutta ei vielä varsinainen ratkaisu.
— Temessä on noin 2 500 freelanceria. Puolet temeläisistä tekee työtään niin sanotusti epätyypillisessä työsuhteessa. Mutta onko työnteko enää epätyypillistä, jos alalla joka toinen ammattilainen ansaitsee pääasiallisen tulonsa muuten kuin kiinnitettynä yhteen ja samaan laitokseen tai eläkevirkaan? Anttila pohtii.
Palkkatyö ja yrittäjyys määriteltävä uudestaan
Valtiotieteiden tohtori, lehtori Sikke Leinikki on perehtynyt epätyypillisiin työn tekemisen tapoihin. Hän on työskennellyt muun muassa kehittämisasiantuntijana Toimihenkilöjärjestöjen Sivistysliiton TJS-opintokeskuksessa 15 vuoden ajan ja tehnyt väitöskirjansa pätkätyöstä.
Hän ei halua yrittäjän ja palkansaajan lisäksi kolmatta luokitusta, sillä se voisi tarkoittaa lisää rajanvetoja. Leinikki haluaisi, että palkkatyön sisällä ymmärrettäisiin, miten monimuotoista työnteko voi olla. Toisaalta pitäisi ymmärtää, miten hajanaista yrittäminen on, etenkin, kun puhutaan yksinyrittäjistä ja freelancetyötä tekevistä.
— Eihän freelancetyö kuulu pelkästään luoville aloille. Ehkä luovilla aloilla sitä hyväksytään enemmän, koska luovien alojen työtä pidetään kutsumusammattina. Mutta se ei voi olla perusteluna sille, että ihmiselle tarjotaan huonommat käyttöliittymät yhteiskuntaan, koska tekevät työtä, josta tykkäävät, Leinikki toteaa.
Pätkätyö rantautunut muillekin aloille
Humakin työyhteisöjen kehittämisen yliopettaja, Sosiologian ja aikuiskasvatustieteen dosentti Anu Järvensivu on itsekin ollut pätkätöissä.
— Pisimpään eli toistakymmentä vuotta työskentelin Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksessa. Työterveyslaitoksella olin viisi vuotta ja kokeilinpa hetken yrittäjyyttä ja itsensätyöllistäjyyttäkin.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että itsensätyöllistäminen ja freelancerius olisivat yleistymässä muillakin kuin luovilla aloilla, kertoo Järvensivu. Se on jo yleistynyt media-alalla sekä aikuiskoulutuksen ja konsultoinnin alalla. Lisäksi sote-alalla, kaupan- ja palvelualoilla näkyy merkkejä freelancetyön yleistymisestä. Siksi tarve hyville malleille ja käytännöille sekä työhyvinvoinnin tukemiseen on aloja ylittävä.
— Tarvetta olisi ylipäänsä ymmärryksen lisäämiselle monimuotoisista työurista ja siitä, miten niitä rakennetaan ja hallitaan. Keskeinen kysymys tässä on turva. Tällä hetkellä itseään työllistävät rakentavat taloudellista ja muuta turvaansa pitkälti itse verkostoilla ja omaehtoisella ammattitaidon ylläpidolla. Yhteiskunnan tarjoama turva ei yksiselitteisesti sovellu heidän työnteon tapaansa. Freet putoavat turvaverkon väleistä, Järvensivu toteaa.
Käsitekinkereillä termit selviksi
Keskusteluiden jälkeen hanke etenee Zoomissa pidettäviin kinkereihin.
— Keskiviikkona 17.11. kello 12–14 pidämme Käsitekinkerit, jossa keskustellaan keskeisistä freelancetyöhön liittyvistä käsitteistä, jotta niistä päästäisiin yksimielisyyteen, Anttila sanoo.
Käsitekinkereiden jälkeen järjestetään Tutkijakinkerit, johon kutsutaan tutkijaverkoston jäseniä. Helmikuun 2. päivänä järjestetään vielä aiempien kinkereiden palaute- tai purkukinkerit.
Ensi vuoden puolella tutkijat keskittyvät uuden mallin kehittelyyn. Mallissa ehdotetaan uusia rakenteita freelancereiden työelämän parantamiseksi. Lopputulos esitellään päättäjille. Anttila arvioi, että tutkimustulokset eivät jää vain tutkijoiden ja päättäjien väliseksi, vaan kirjallista tuotosta esitellään myös verkossa.
Yhteydenottoja odotetaan
Nina Simola-Alha kertoo olevansa innostunut hankkeesta. Hänellä on työkokemusta erilaisista yrityksistä. Hän toimi pitkään henkilöstöpäällikkönä ennen siirtymistään Humakin lehtoriksi.
— Olen ollut vuodesta 2017 lehtorina Työyhteisön kehittäjä ‑koulutusohjelmassa. Työyhteisöjen kehittämisellä on paljon tarvetta jatkossa, Simola-Alha uskoo.
Hänestä työhyvinvointi, yhteistoiminta sekä freelancereiden työhyvinvointi ovat kiinnostavia aiheita, joihin hän haluaa olla vaikuttamassa.
Tutkijat korostavat, että mikään tieto ei ole ”liian pientä” tai vähäpätöistä.
— Kaikki tieto kiinnostaa. Joskus voi käydä niin, että se pieni tieto onkin todella tärkeää, Anttila toteaa.
Hän tähdentää, että myös vakituisessa työsuhteessa olevien temeläisten näkemykset freelancertyöstä ovat tervetulleita.
— Odotamme myös tietoa, miksi työntekijä ei voi kuvitellakaan olevansa freelancer tai miksi ei ole koskaan ollut freelancer.
— Meille mahtuu vielä paljon tietoa. Meihin voi ottaa yhteyttä sähköpostilla.
Anna Anttila anna.anttila@teme.fi
Sikke Leinikki sikke.leinikki@humak.fi
Anu Järvensivu anu.jarvensivu@humak.fi
Nina Simola-Alha nina.simola-alha@humak.fi
Freet2030 on osa Työ2030-hanketta
TYÖ2030 on työn ja työhyvinvoinnin kehittämisohjelma, joka tähtää toimintatapojen uudistamiseen ja teknologian tehokkaaseen hyödyntämiseen työpaikoilla sekä työelämäinnovaatioiden luomiseen.
Tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä Suomi on johtava työelämäinnovaatioiden kehittäjä ja että Suomessa on maailman paras työhyvinvointi.
TYÖ2030-ohjelman toimenpiteet vaikuttavat työllisyyteen, talouteen, työhyvinvointiin ja työurien jatkumiseen. Hyvä työ ja johtaminen kehittävät samanaikaisesti tuottavuutta ja työhyvinvointia. Näillä on vaikutusta yrityksen kilpailukykyyn ja julkisten organisaatioiden vaikuttavuuteen.
TYÖ2030 on osa Sanna Marinin hallitusohjelmaa. Ohjelman vetovastuu on STM:ssä, operatiivisesta työstä ja käytännön järjestelyistä vastaa Työterveyslaitos. Temen Freet2030-hanke on osa TYÖ2030-hanketta.
