Siirry sisältöön

Meteli on Temen verkkolehti

Kuva Lucas Law Unsplash

Teatterin tiedotuskeskus: Työ tilastoihin

Tiedontarve on lisääntynyt valtavasti. Teatterin tiedotuskeskus TINFO tilastoi pitkäjänteisesti ja laajasti teatterialalla tehtävää työtä, mutta silti tiedon katveitakin löytyy. Vain yhteisöjä tilastoidaan, ei yksilöitä, tästä syystä freelancereiden työ ei näy tilastoissa kuin pieneltä osin. Millä edellytyksillä tarkempi itsensätyöllistäjien työn tilastointi voisi olla mahdollista?

Friikut – teatterikentän monitoimijat. Itsensätyöllistäjät. Prekaarit. Vakituisen henkilökunnan säälin ja kateuden kohde. Heidät palkataan, kun tarvitaan nuorta täydennystä ikääntyvään ensembleen, tai tunnettu nimi yleisön houkuttelemiseksi – tai kun tarvitaan erityisosaamista, jota talosta ei löydy.

Covid-19 -pandemia on paljastanut esittävän taiteen rakenteiden alta horjuvan maanperän, kuten myös laajemmin yhteiskunnan tukirakenteiden hataruuden ja vääristymät. Mutta miten freelancereiden työtä voisi tilastoida? Miten ensinnäkin heidän lukumääräänsä pystyisi nykyistä tarkemmin arvioimaan, saati keräämään heidän tekemiään työtunteja tilastoja varten?

Ohjaaja-näytelmäkirjailija Minna Nurmelin kirjoitti muutama viikko sitten huomiota herättäneen Facebook-puheenvuoron, jossa hän peräänkuulutti harmaan alueen – eli freelancereiden työn ja työnhaun – tuomista päivänvaloon. Hänen huolenaiheensa oli, etteivät freelancerit jaksa hakea ja tarjota töitään, koska olettavat (eikä aiheetta), että vastaus on kielteinen. Koronan vuoksi teatterit ovat vähentäneet freelancereiden palkkaamista ja kieltäytyneet uusista näytelmätilauksista.

Mutta jos freelancerit eivät muistuta teattereita olemassaolostaan, niin kuka sitten? Ja jos tietoa freelancereiden työttömyydestä, heidän siirtymistään toisille aloille ja näin heidän hiljaista poistumistaan teatterikentältä ei seurata, aikanaan saattaisi syntyä väärä mielikuva kentän elpymisestä. Siinä vaiheessa, kun ala näyttäisi palautuneen pandemia-ajasta, ruumiita on jo tullut eli osa osaajista on menetetty.

Mitä tilastot tietävät freelancereista? Minkälaista tietoa tilastot välittävät esittävän taiteen freelancereista?

Lähde: Esittävän taiteen tilastot 2019 (TINFO)

TINFOssa me laadimme vuosittain noin sata yksittäistä tilastotaulukkoa, palkoista ohjelmistoihin ja katsojiin. Tilastomme ovat kattavat, ja niitä on kerätty kauan. Ne kertovat vos-teattereista ja rahoituslain ulkopuolisten yhteisöjen toiminnasta. Tilastoihin viitataan palkkaneuvotteluissa. Päättäjät seuraavat tilastoja. Niitä käytetään hyväksi tutkimuksissa ja niistä raportoi media.

Esittävän taiteen tilastot sisältävät tilastoja taiteellisten vierailijatehtävien määristä vos-teattereissa, Suomen Kansallisteatterissa ja rahoituslain ulkopuolisten toimijoiden palkkalistoilla. Taiteellisten vierailijatehtävien määrä on noussut lähes 24 prosenttia kahden vuosikymmenen aikana.

Tämä työn murros, siirtymä vakinaisista kiinnityksistä vierailijoiden käyttöön, on jatkunut jo pitkään. Vos-rakenteessa työskenteli vakinaisissa palkkatyösuhteissa enää vain 602 taiteilijaa vuonna 2019 (2020: 581). Samana vuonna taiteellisia vierailijatehtäviä vos-teattereissa ja rahoituslain ulkopuolisella teatteri- ja esitystaiteen kentällä oli 3776. Huomattava määrä tilapäisiä, mutta myös säännöllisesti toimivia työryhmiä jää kuitenkin tilastojemme ulkopuolelle. Tämän vuoksi tilastot kertovat vain osatotuuden, ne eivät kuvaa kaikkea sitä työtä, jota kentällä tehdään.

TINFOn tilastoista nähdään vos-puheteattereiden, Suomen Kansallisteatterin ja Suomen Kansallisoopperan vierailijatehtävät ammattiryhmittäin, ja näistä TINFO laatii pidempiä aikasarjoja. Määrällisesti eniten vierailevia taiteilijoita on näyttelijöiden ammattikunnassa, toiseksi eniten muusikoiden ja kolmanneksi ohjaajien. Vuonna 2019 puheteattereissa oli 1208 näyttelijää vierailijatehtävissä. Myös lavastajien, pukusuunnittelijoiden ja valo- ja äänisuunnittelijoiden ammattiryhmissä oli enemmän vierailijatehtäviä kuin vakinaista henkilökuntaa (näytelmäkirjailijoita ei mielletä vieraileviksi taiteilijoiksi, vaikka vain harva on teatterissa kiinnityksellä).

Tietyissä ammattikunnissa liki sata prosenttia taiteilijoista liikkuu työmarkkina-asemasta toiseen, määräaikaisista työsuhteista keikoille, tuntityösopimuksiin ja harjoitus- tai näytäntökorvauksiin. Tai tekevät työtä apurahalla, ilman palkkatyösuhdetta itsensätyöllistäjinä. Tiedetään myös, että työryhmissä työtä tekevät taiteilijat tekevät työtä usein palkatta omalla riskillään. Ennakkosuunnittelusta ja harjoittelusta harvemmin maksetaan.

Henkilöstötilastotietojen lisäksi TINFO tilastoi freelancerina työskentelevien palkkoja vos-teattereissa, Kansallisteatterissa ja Kansallisoopperassa. Tietoja käytetään alan palkkatason kehityksen seuraamiseen. Tilapäisen henkilöstön ja vierailijoiden palkat näissä teattereissa olivat vuonna 2019 41,1 miljoonaa euroa. Rahoituslain ulkopuolella toimivien freelancereiden palkoista TINFOlla ei ole tietoa. Arvioimme kuitenkin aikaisemmin keväällä, että vierailijatehtävässä olleiden henkilöstömenot vuonna 2019 olisivat olleet rahoituslain ulkopuolisella kentällä noin 5,4 miljoonaa euroa.

Tilastoissa näkyvät yhteisöt, eivät yksilöt

TINFOn tilastot ovat perusteelliset, mutta kuten huomataan, rajalliset itsensätyöllistäjien kohdalla. Emme tilastoi yksilöitä, vaan yhteisöjä. Tarkempi freelancereiden työllistymisen tilastointi, edellyttäisi kattavampia tilastoja rahoituslain ulkopuolisesta kentästä. Tämä tarkoittaisi konkreettisesti: vastauksien saamista tilastokyselyihimme entistä useammalta toimijalta ja uusien toimijoiden tavoittamista. Mutta miten motivoida muutenkin aliresurssoitua kenttää täyttämään tilastointilomakkeita. On aika paljon vaadittu, että produktion jälkeen työryhmän voimavaroista liikenisi vähän vielä tilastointiin.

Freelancereiden lukumäärää ja osittain myös toimeentuloa tilastoivat omasta puolestaan myös muut toimijat kuin TINFO. Teme ja Näyttelijäliitto seuraavat omia jäsenmääriään ja jäsentensä työsuhteita. Esimerkiksi Näyttelijäliiton noin 1350 työikäisestä jäsenestä noin 950 on freelancereita, mutta liitotkaan eivät tavoita kaikkia (esimerkiksi sinällään kattava, Kaija Rensujeffin tekemä Taiteilijan asema 2010 –selvitys perustui taiteilijajärjestöjen ja vuonna 2010 valtion apurahaa saaneiden taiteilijoiden vastauksiin).

Taike ei tilastoi apurahojen hakijoita tai saajia ammatin tai statuksen (freelance tai työsuhteessa) mukaan, mutta taiteenalakohtaisia hakijamääriä ja apurahan saajien määriä tilastoidaan. Taiken ja Cuporen selvitysten – esimerkiksi Taiteen- ja kulttuurin barometrin – ansiosta on mahdollista saada kyselyiden pohjalta tietoa vastaajista, mutta nämäkään kyselyt eivät tavoita kaikkia toimijoita. Saadut kyselyvastaukset – kuten se, että 22–32 prosenttia viimeisimmän barometriin vastanneista sirkus-, näyttämö- ja tanssialoilla työskentelevistä, on harkinnut alan vaihtoa – antavat kuitenkin tärkeitä viitteellisiä tietoja alalla toimivien tilanteesta.

Hajallaan olevat tilastot eivät näin ollen anna meille tietoa freelancereiden todellisesta määrästä ja siitä kuinka moni näistä korkeasti koulutetuista taiteilijoista poistuu kentältä joka vuosi tai erityisesti juuri nyt, pandemian takia. Tilastot eivät kuvaa freelancereiden arkea eivätkä sitä työmäärää, joka menee töiden ja apurahojen hakemiseen, eivät kaikessa hiljaisuudessa tapahtuvia siirtymiä kentältä – hetkellisiä tai pysyviäkin.

OKM:n koronakyselyiden, median ja TINFOn omien haastatteluiden kautta olemme kuitenkin saaneet kuulla esittävän taiteen kentällä toimivien freelancereiden suuresta ahdingosta. Jotta Minna Nurmelinin ja monen muun huoli esittävän taiteen hiljaisesta näivettymisestä ei kävisi toteen, meidän täytyy saada pitkäjänteisen tilastoinnin piiriin myös sellaisia yhteisöjä, joissa tuotantoja tehdään kenties kokonaan freelancereiden voimin. Tarvitaan oppilaitosten kanssa tehtyjä säännöllisiä työelämäselvityksiä (miten opiskelijat ovat sijoittautuneet työelämään) ja dokumentoitua sitä hiljaista tietoa, jota vain toimijoilta itseltään löytyy.

Tässä kirjoituksessa on tarkasteltu sitä, mitä luotettavien tilastojen avulla saadaan aikaiseksi. Jotta kutsumusammattiinsa koulutetut, kentän tarvitsemat teatterin ammattilaiset voisivat jatkaa toimintaansa kentällä, pitää saada esitystoiminta jälleen käyntiin, riittävät tukipaketit freelancereille ja rakenteellisia muutoksia heidän työmarkkina-asemaansa ja siinä sivussa kulttuuribudjetti turvattua. Kaikki tämä on tehtävissä.

Kirjoittajat ovat Teatterin tiedotuskeskuksen johtaja Linnea Stara (oikealla),  viestintäpäällikkö Sari Havukainen ja tilastonlaatija Piia Volmari.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..