Kuva Jani Pulkka

Aktiivimalli kaksi aiheuttaa freelancereille lisää epävarmuutta

Suunniteltu aktiivimalli kaksi edellyttää, että työttömän työnhakijan tulisi hakea jatkossa neljää työpaikkaa kuukaudessa. Temen aloilla tehtävä työ on monilla projekti-, keikka-, osa-aika- ja kausiluonteista eikä vastaa lakimuutoksen olettamaa mallia, jossa töitä joko on tai ei ole. Monien ammattilaisten työllistymisen tapaan on jo sisäänrakennettu jatkuva työnhaku. Aktiivimalli kaksi tarjoaa temeläisille aloille mekaanisia, ulkopuolelta annettuja ratkaisuja työllistämiseen sen sijaan, että huomioitaisiin työmarkkinoiden ja työllistämisen oikea todellisuus. Lakimuutos ei johda esityksen tavoittelemaan aiempaa parempaan työllistymiseen. Alalle sopimattomana hallituksen esityksen tarjoamat keinot aiheuttavat temeläisille – ja epäilemättä monille muillekin pätkätyötään tekeville epävarmuutta, hämmennystä ja epäluottamusta yhteiskunnan toimivuuteen.

Aktiivimalli kaksi aiheuttaa freelancereille epäluottamusta yhteiskunnan toimivuuteen 

Työ- ja elinkeinoministeriöön toimittamassaan lausunnossa Teme katsoo, että nyt HE 93/2018 VP lisäyksellä esitetty neljän työpaikan hakuvelvoite olettaa työllistymisen tapaa, jossa työn ja työttömyyden raja on selkeä. Työllistymisen tavassa oletetaan, että kokopäiväinen työ päättyy ja työttömyys alkaa.  Tämä heijastaa sellaista kuvaa ihmisestä ja työmarkkinoista, jossa a) vasta työn päättyminen on tilanne, jonka jälkeen yksilön työnhaku alkaa, b) työn hakemiseen pitää kannustaa ja c) hakemisen laiminlyönnistä seuraava karenssi aktivoi työnhakua.

Temen alojen ammattilaiset hakevat ja työllistyvät toisenlaisilla työmarkkinoilla kuin lakimuutos olettaa. Työ on monilla lähtökohtaisesti projekti-, keikka- osa-aika- ja kausiluonteista, kaikkiaan monirytmistä eikä vastaa lakimuutoksen olettamaa teräväreunaista on/off -työn ja työttömyyden mallia. Temen alojen monien ammattilaisten työllistymisen tapaan on jo sisäänrakennettu jatkuva työnhaku. Työnhaku ei ajoitu yksinomaan tilanteeseen, jossa edellinen työ on päättynyt, vaan yhden projektin ollessa käynnissä haetaan ja neuvotellaan teatterinjohtajan tai tuottajan kanssa jo seuraavaa ja sitä seuraavaa työtä. Monia töitä tehdään myös rinnakkain ilman, että ne asettuvat selkeään pää- ja sivutoimisuusasetelmaan. Esitetyn lakimuutoksen mekaaninen kahden viikon kokoaikatyön määre, jonka aikana ei edellytetä omatoimista työnhakua, on käytännössä huonosti sovitettavissa ja mitattavissa, jos ihminen esim. tekee kahta tai kolmea osa-aikaista työtä rinnakkain.  Temen alojen työt eivät suurelta osin ole julkisessa haussa eikä niitä ilmoiteta avoimina työpaikkoina, vaan työllistyminen tapahtuu jo nykyisellään pitkälti verkostojen kautta. Työtä myös synnytetään itse luomalla projekteja ja hankkimalla hanke- ja apuraharahoitusta.

Temen alojen ammattilaiset hakevat ja työllistyvät toisenlaisilla työmarkkinoilla kuin lakimuutos olettaa

Palkkatyöpaikkojen lisäksi Temen aloilla haetaan ja tehdään työtä myös mm. apurahojen, työkorvausten ja palkkioiden turvin. Teme esittää, että mikäli lain täydennys etenee, niin apurahahaku ja kaikki neuvottelu työprojektista elokuvatuottajan, teatterinjohtajan ja muun työn ostajan kanssa kelpuutetaan työnhakuvelvoitteessa huomioitavaan työnhakuun. Apurahakaudella työskentely on puolestaan jatkossakin katsottava hyväksyttäväksi syyksi olla poissa työmarkkinoilta ja apurahalla työskentelykauden aikana ei edellytetä omatoimista työnhakua.

Temen ammattilaisten tapa hakea ja saada työtä ei ole 2010-luvun työmarkkinoilla harvinainen poikkeus. Teatteri- ja media-alan ammattilaiset sijoittuvat suurelta osin työvoiman siihen neljännekseen, jossa määrä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa sekä erilaisissa palkkatyösuhteen ulkopuolella itsensätyöllistämisen hyvinkin lyhytkestoissa työmuodoissa työllistyminen ja jatkuva seuraavan työn haku on tavanomaista. Tämä työllistymisen tapa on vakiintunut osaksi suomalaisia työmarkkinoita. Määrä tullee lisääntymään aktiivimalli ykkösen tuoman 18-tunnin työllistymisvelvoitteen myötä.

Allianssimalli ja henkilökohtainen palvelu ovat tehokkaampia keinoja työllisyyden parantamisessa

Teme suhtautuu varauksellisesti esitykseen laskutuspalveluja tarjoavien yritysten rekistereihin ilmoittautumisen lukemisesta työnhakuun. Lainsäätäjän ei pidä omilla toimillaan lisätä epävarmuutta, sillä rekisteröitymisen kautta voi päätyä nk. vahinkoyrittäjyyteen. Ilman omaa aktiivista yrittäjäksi ryhtymispäätöstä ei kenenkään pidä joutua riskiin päätyä palkansaajan sosiaaliturvan ulkopuolelle.  Rekisteröitymisen vaikutus työllistymiseen on myös epäselvä, eikä sen vaikutuksia ole perusteltu, eikä lain valmistelun täydentämisessä osoitettu.

Teme edellyttää kunnon työtä ja esittää, että varmasta työpaikasta kieltäytyminen sidotaan työsuhteen laatuun. Esim. työstä, jossa maksetaan alle työehtosopimuksen mukaista palkkaa tai kokoaikatyössä alle 1189 euroa kuussa (v. 2018) tai missä palkka on provisiopohjainen ilman taattua ansiotasoa, on oikeus kieltäytyä seuraamuksitta.

Temen alojen ammattilaisilla on jo nykyisellään työn projektiluontoisuudesta johtuva jatkuva haku päällä eikä lakimuutoksen esitetyissä perusteluissa osoiteta vaikutussuhdetta, jolla neljän hakemuksen kuukausimäärä lisää teatteri- ja media-alan ammattilaisten työllistymistä. Temen mielestä on parempiakin keinoja edistää työllistymistä kuin kontrolloida neljän hakemuksen lähettämistä.  Teme epäilee, että esim. se, että lavastajat velvoitetaan lähettämään toistuvasti kuukausittain työhakemuksia Suomen 57 valtionosuusteatteriin, johtaa pikemminkin teatterityönantajien hallinnollisten kulujen lisääntymiseen, mutta vaikutuksia lavastajien työllistymiseen ei ole. Hakuvelvollisuuden poisrajaaminen lain esittämässä muodossa samaan työpaikkaan on myös ristiriidassa alueellisen yhdenvertaisuuden kanssa. Teatteri- ja media-alan työtilaisuudet ovat jo keskittyneet eteläiseen Suomeen. Vaatimus aina uuden työn teettäjän löytämisestä eriarvoistaa entisestään eri puolella Suomea asuvia ihmisiä ja on myös sokea projektimuotoisen toistuvan työllistymisen suhteen.

Aktiivimalli kaksi ei tunnista kulttuurialan työnhakemisen ja työllistymisen moninaisia tapoja

Teme näkee omaehtoista työnhakua parempia teatteri- ja media-alan työllisyyden kohentamisen keinoja. Tehokkaita keinoja ovat kulttuuri-, työ- ja elinkeinomäärärahojen lisäys teatteri- ja media-alan työntekijöiden työllistymisen edistämiseen (mm. Allianssimalli, joka on freelancertaitelijoille tarkoitettu työllistämismalli, jossa taiteilija saa palkkaa työttömyysjaksoilta. Allianssi toimii työnantajan roolissa ja se kouluttaa sekä auttaa taiteilijaa kehittämään itseään; VOS-määrärahan kasvattaminen) ja toisaalta ihmisten henkilökohtaisen palvelun lisääminen mm. projektinhallinnan, hanke- ja rahoitushakutaitojen neuvonnan osalta. Teme näkee, että digitaalinen palvelu ei saa syrjäyttää henkilökohtaista palvelua, vaan päinvastoin työllistymisvaikeuksien kohdatessa on päästävä nykyistä helpommin henkilökohtaiseen kasvokkaiseen neuvontaan.  Karenssien käyttöä työllistymisen edistäjänä Teme ei pidä toimivana eikä hyväksyttävänä yhteiskunnan ajatus- tai toimintamallina. Teme pitää lakitäydennyksen muistutusmenettelyä, mikäli ihminen ei ole noudattanut työllistymissuunnitelmaa, oikeansuuntaisena yhteiskunnan toimintakannusteena. Sen sijaan kovenevan rangaistusasteikon ääripäänä olevaa työttömyysetuuden menettämistä työssäolovelvoitteen muodossa Teme pitää kohtuuttomana.

Teme näkee velvoittavista työtarjouksista luopumisen myönteisenä asiana, koska Temen alojen ammattilaisille tarjotut työt eivät useinkaan ole vastanneet ihmisten ammattitaitoa. Esimerkiksi kaupunginteatterissa työtä tehneille miestanssijoille on tehty työhönosoituksia eroottisiksi tanssijoiksi ja drag queen´eiksi. Teme näkee saman ammatillisen osaamisen tunnistamisen vajeen uhan ja uhan alueellisen kohtelun epätasa-arvoisuudesta, jos vastuu palvelutarvearviosta on maakunta- ja palveluntuottajilla. Millä taataan ja resursoidaan, että (kaupallisilla) palveluntuottajalla on riittävä osaaminen teatteri- ja media-alan työllistymisen tapojen edistämiseen?

Hallituksen esitys tarjoaa temeläisille aloille mekaanisia, ulkopuolelta annettuja ratkaisuja työllistämiseen sen sijaan, että huomioitaisiin heidän työmarkkinoidensa ja työllistämisen oikea todellisuus. Esityksen ratkaisut soveltuvat heikosti teatteri-, tanssi-, sirkus-, elokuva- ja tv-alojen työntekijöiden työelämän toimintalogiikkaan. Lainmuutos ei johda esityksen tavoittelemaan aiempaa parempaan työllistymiseen. Alalle sopimattomana hallituksen esityksen tarjoamat keinot aiheuttavat temeläisille – ja epäilemättä monille muillekin pätkätyöyhteiskunnassa työtään tekeville epävarmuutta, hämmennystä ja epäluottamusta yhteiskunnan toimivuuteen.

Anu Suoranta ja Sami Hiltunen

Kirjoittajat ovat Temen työehtoasiantuntijoita.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..