Kuva: Kristina Flour, Unsplash

Vaikenemisen kulttuuri ja vallan väärinkäyttö Suomen esittävien taiteiden kentällä

Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijoiden ammattiliittoon (STST) kuuluu noin 1000 tanssi- ja sirkusalan ammattilaista (Teme.fi, 2019), joista valtaosa työskentelee niin sanotulla vapaalla kentällä, eli lakisääteistä valtionosuutta saavien teattereiden ulkopuolella. Nykytanssin kantaesityksistä suurin osa tuotetaan freelancetuotantoina produktiokohtaisissa työryhmissä tai vapaan kentän tanssiryhmissä. Toiminta-avustukset, joita tanssiryhmät voivat hakea, ovat toimijoiden määrään verrattuna pieniä ja vähälukuisia (Taike.fi, 2019).

Ne mahdollistavat parhaassa tapauksessa yhden kokoaikaisen työntekijän palkkaamisen ja tämä työntekijä on yleensä joko tuottaja/toiminnanjohtaja tai koreografi itse. Vapaan kentän tanssiryhmät ovat siis kyseisten koreografien tuotantoalustoja, joissa toiminnanjohtajat ja koreografit toimivat esimiesasemassa. Muut työntekijät palkataan projektikohtaisilla tuntipalkkaisilla tai lyhytaikaisilla kuukausipalkkaisilla sopimuksilla projekti- tai hankeavustusten turvin. Tanssin vapaa kenttä on siis toiminta-alana hyvin pieni ja rakenteellisesti heikko.

Tanssin alan vaikenemisen kulttuuri juontaa juurensa edellä mainittuun rakenteelliseen epävarmuuteen. Työtilaisuuksia on tarjolla vähän ja paine toimintamallien ja työsopimusten mahdollisten epäkohtien hiljaiseen hyväksymiseen on suuri. Koreografit kuuluvat samaan työntekijöiden liittoon kuin valtaosa ryhmien työntekijöistä. Tämä järjestely estää koreografeja saamasta rakenteellista tukea työnantaja- ja esimiestehtävissä toimimiseen. Työnantajien edunvalvontajärjestöihin liittyminen on suhteellisen kallista verrattuna “vapaiden” ryhmien taloudellisiin resursseihin. Järjestäytymättömyydelle on mainittu myös ideologisia syitä. Syistä riippumatta käytännössä kuitenkin sekä koreografit että heidän alaisensa kärsivät järjestäytymättömyyden johdosta.

Susanna Leinonen Company (SLC) on yksi korkeimmista Taiteen edistämiskeskuksen toiminta-avustusta nauttivista esittävien taiteiden vapaan kentän ryhmistä. Koreografi Leinonen on palkittu muun muassa Suomi-palkinnolla, Vuoden tanssiteko-palkinnolla ja Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnolla. Vakaa rahoitus ja palkinnot viestivät taiteellisesta tinkimättömyydestä. Taiteellinen tinkimättömyys ei kuitenkaan toteudu työntekijöiden näkökulmasta kestävällä tavalla. Moni SLC:n työntekijä on kokenut kohdanneensa ryhmässä mielivaltaista ja arvaamatonta vallankäyttöä. Työilmapiiri on työntekijöiden taholta koettu alistavaksi ja työntekijöitä väheksyväksi.

Koska SLC on verkkosivuillaan ja sosiaalisessa mediassa kutsunut nykyisiä ja entisiä työntekijöitä käymään avointa keskustelua parantaakseen ryhmän toimintatapoja, koemme velvollisuudeksemme osallistua tähän keskusteluun saadaksemme entisinä ja nykyisinä työntekijöinä äänemme kuuluville. Haluamme vastata SLC:lle julkisesti avoimen ja moniäänisen keskustelun rohkaisemiseksi esittävien taiteiden kentän vallan käytöstä. Työhyvinvointiin liittyvät asiat tulisi lähtökohtaisesti hoitaa työyhteisön sisäisesti, mutta esittävien taiteiden vapaalla kentällä tämä on hyvin harvoin mahdollista johtuen sekä työntekijöitä että työnantajia tukevien selkeiden rakenteiden ja kanavien puuttumisesta sekä työsuhteiden lyhytaikaisuudesta. Tämä on tyypillistä rahoituksen rakenteellisen heikkouden johdosta.

Sara Kovamäen kirjoittama artikkeli Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat STST ry:n julkaisemassa Liitos-lehden numerossa 4 / 2018 on tuonut useita SLC:n entisiä ja nykyisiä työntekijöitä yhteen käsittelemään kokemuksiaan. Keskustelut ovat nostaneet esiin useita työntekijöiden hyvinvointia heikentäviä seikkoja, kuten kokemuksia epäjohdonmukaisesta, välinpitämättömästä ja mielivaltaisesta käytöksestä sekä epäselvyyksiä työnantajan ja työntekijän velvollisuuksista ja vastuista. SLC:n työntekijät ovat vuosia kokeneet, että epäkohtien esiin ottaminen ei ole tuonut toivottua ratkaisua, vaan se on usein vaikeuttanut työolosuhteita entisestään. On hienoa, että SLC on julkisesti sitoutunut toimintansa kehittämiseen. Toimintamallien todellinen uudistaminen ja olemassa olevien epäkohtien korjaaminen vaatii kuitenkin myös nöyryyttä ja virheiden myöntämistä, jotta muutokset eivät jää vain kosmeettisiksi.

Epäkohdat toimintatavoissa ja puutteet työnantajaosaamisessa eivät rajoitu vain yhteen vapaan kentän toimijaan. Ne ovat valitettavan yleinen ongelma Suomen esittävien taiteiden kentällä. Niin sanotun taiteilijaneromyytin historiallinen painolasti ajaa työntekijöitä hiljaa hyväksymään ja vähättelemään valta-asemassa olevien henkilöiden vallan väärinkäyttöä. Tämä estää terveellisemmän ja tasa-arvoisemman toimintakulttuurin muodostumista. Me allekirjoittaneet peräänkuulutamme laajempaa kriittistä ja rakentavaa keskustelua esittävien taiteiden kentän toiminta- ja rahoitusrakenteista. Ehdotamme vapaan kentän ryhmien toiminnan arvioimista rahoittajatahojen toimesta myös johtamisen laadun ja työhyvinvoinnin näkökulmasta työntekijöiden kokemukset huomioiden, jotta kentän toiminta voisi kehittyä sekä henkisesti että taloudellisesti kestävämpään suuntaan.

ALLEKIRJOITTANEET

Giordani Sanni, tanssija, 2014-2017

Himberg Janina, tuottaja ja toiminnanjohtaja, 2008-2013 (opintovapaalla 2011-2013)

Huuskonen Tiia, tanssija, 2014-

Häyrynen Elina, tanssija, 2008-2019

Hölttä Kaisu, tanssija/maskeeraussuunnittelija, 2000-2013

Juntti Virpi, tanssija, 2000-2004

Kiviluoto Maija, tanssija, 2004 ja 2010-2015

Kovamäki Sara, tanssija, 2001-2010 ja 2014-2017

Käyhkö Hanna, valosuunnittelija, 2008-2012

Lehtoranta Heidi, tanssija, 2001-2017

Lommi Aksinja, tanssija, 2012-2019

Lommi Misa, tanssija, 2015-2016

Lommi Natasha, tanssija, 2009-2019

Louhio Pekka, tanssija, 2010-2015

Lönn Meri-Tuuli, tuottaja, 2018

Martikainen Katariina, puvustaja, 2017

Nummela Jonna, yleisötyöntekijä (korkeakouluharjoittelija), 2018

Pehkonen Pasi, valosuunnittelija, 2000-2002

Peltonen Harri, valosuunnittelija, 2018

Pyykönen Marjo, toiminnanjohtaja, 2011-2013

Tikkanen Joonas, valosuunnittelija, 2012-2016

Tuovila Elisa, tanssija, 2014-

Turunen Erika, pukusuunnittelija, 2002-2017

Vesterinen Eero, tanssija, 2011

Vilander Erika, tanssija, 2017-

anonyymi, tanssija, 2010-2011

anonyymi, teknikko, 2014-2018

(sukunimi etunimi, titteli, työaika SLC:ssa)

Susanna Leinosen vastine tähän juttuun …

Läheet
Teme.fi (2019) STSTn Toiminta ja Jäsenyys. [online] https://www.teme.fi/fi/stst/ststn-toiminta-ja-jasenyys/ [Lainattu 10.4.2019]
Taike.fi (2019) Tanssitaiteen kohdeapurahat  vuodelle 2019. [online] https://www.taike.fi/fi/uutinen/-/news/1262294 [Lainattu 10.4.2019]

Juttu on julkaistu STST:n Liitos-lehdessä 2/2019.

 

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..