Malja 50-vuotiaalle STODille! Kuva Ingemar Raukola

Taide on edelleen ammattiyhdistysasia

Tämä kirjoitus perustuu Anna-Maria Klintrupin puheeseen Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:n, eli STODin, 50-vuotisjuhlassa. Sitä juhlittiin 6.6. Kaapelitehtaalla. Paikalla oli presidentti Tarja Halosen lisäksi 80 ohjaajaa ja dramaturgia sekä liuta temeläisiä, ystäviä ja esiintyjiä.

Taiteen parissa työtään tekevät ammattilaiset eivät ole kutsumuspuuhastelijoita tai taiteen harrastajia. Kyse on työstä, ammatista ja elannosta.

Suomen Teatteriohjaajien Liitto syntyi 1.1.1968, kun se erosi ja itsenäistyi vuonna 1945 perustetusta Teatterinjohtaja- ja Ohjaajaliitosta. Yhteisliitossa intressi oli liian kaksijakoinen. Se, että teatterinjohtajat edustavat työnantajapuolta ja ohjaajat työntekijöitä, heijastui työehtosopimuksiin ja vierailevien ohjaajien palkoista sopimiseen.

Dramaturgit kuuluivat Teatteriohjaajien Liittoon alusta asti, sillä he ovat aivan keskeinen tekijä, kun puhutaan suomalaisen teatteritaiteen tasosta ja sisällöistä.  Dramaturgien ammattinimike tuli liiton nimeen vuonna 2014, jolloin nimi muuttui Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:ksi (STOD).

Teatteri ei ole pelkkää viihdettä tai väline mielenterveyskulujen vähentämiseksi.

Menneinä vuosikymmeninä järjestö on tehnyt arvokasta työtä. Se loi pohjan, jonka turvin työtä on hyvä jatkaa. Tärkeä saavutus on mm. ohjaajia ja dramaturgeja koskeva Teatterialan työehtosopimus, joka on meille varsin hyvä. Parikymmentä vuotta hiertänyt taiteilijoiden matkakustannusasiakin saatiin viimein tänä keväänä päätökseen: matkakustannuksista vallitsee nyt yhteiset pelisäännöt.

Toiminnan tarkoitus ei ole vuosikymmenten aikana muuttunut. Jäsenmäärä on kasvanut 350:een. Kulttuuripolitiikan seuraaminen ja siihen vaikuttaminen, avaukset, ehdotukset ja linjaukset ovat keskeinen osa STODin toimintaa. Keskeistä toimintaa on myös jäsentapaamiset teatterikäyntien, seminaarien, matkojen ja koulutustilaisuuksien myötä. STOD pyrkii ylläpitämään kollegiaalisuutta ja keskusteluyhteyttä jäsentensä välillä.

Olavi Uusivirta oli kaivanut päytälaatikostan kirjoittamiaan kappaleita. Lisäksi hän esitti komean tulkinnan Aleksis Kiven Metsämiehen laulusta. Kuva Ingemar Raukola

Freelance-työskentely ja pätkätyöt ovat alallamme uusi normaali.

Kiinnitettyjä ohjaajia on VOS-puheteattereissa vain kourallinen: henkilötyövuosina 24,3 kpl. Keskipalkkatilastossa mainitaan 14 kiinnitettyä ohjaajaa. Kiinnitettyjä dramaturgeja mainitaan 13. Todellisuus on jotain tältä väliltä, sillä henkilötyövuosissa ovat mukana mm. osa-aikaiset ja tuplanimikkeellä työskentelevät.

STOD näkee kiinnitysten määrän vähenemisen uhkana teatterin ohjelmistosuunnittelun monipuoliselle ja sisällöltään punnitulle kehittämiselle. Tällainen työ edellyttäisi eri osa-alueiden edustajien läsnäolon teatteritalojen kiinteässä toiminnassa ja suunnittelutyössä. Esitys ja projekti kerrallaan ohjaavien vierailijoiden on vaikea olla mukana kehittämässä vaativaa, taiteellisesti korkeatasoista teatteria. Teatteriesityksen luominen ei ole ylöspanoa vaan sisältöjen ja näkökulmien esille tuomista. STODin tavoite on, että suomalainen, julkisesti rahoitettu teatteri tehdään ammattilaisten voimin.

Kuten tiedämme, pitkään työn alla ollutta VOS-rahoitusuudistusta ei saada tällä hallituskaudella päätökseen. Lopputulemaksi teatterin kohdalla jäi vapaalle kentälle kohdistunut 1,5 miljoonan lisärahoitus. Sillä ei pitkälle pötkitä. Työ toki jatkuu, mutta toiveet lisärahoituksesta, ainakaan riittävästä, taitavat olla turhia.

STOD on seurannut tasa-arvon toteutumista teatteriohjaajien työllistymisessä VOS-teattereissa vuodesta 2014 asti.

Selvityksiä alettiin tehdä, kun freelancer-ohjaajien työttömyydestä saatiin hälyttävä signaali. Vierailijoita palkataan VOS-teattereihin yhä vähemmän. Tulokset paljastivat varsin suuren epäsuhdan naisten ja miesten työllistymisessä valtionosuusrahoitteisella kentällä.

Selvitykset on STODin tilauksesta tehnyt teatteriohjaaja Alma Lehmuskallio. Selvitykset on huomioitu myös Naisjärjestöjen keskusliiton 100 tasa-arvotekoa -hankkeessa, joka oli osa satavuotiaan Suomen juhlintaa.

Vuoden 2017 tilasto antaa aihetta tarkastella paitsi sukupuolten tasa-arvoa, myös ohjaajien ammattitaidon toteutumista VOS-teattereiden ohjaajavalinnoissa. Nuorten ohjaajien tilanteen hiipivä huononeminen herättää kysymyksiä VOS-kentän muuttuvasta profiilista.

Prosentit vuotuisista ensi-iltojen ohjauksista ovat synkeää luettavaa: seurattujen vuosien 2014-2017 keskiarvon mukaan naisten ohjauksia oli 36 % ja miesten 61 %. Loput ensi-illat olivat ryhmäohjauksia.

Tendenssinä näyttää olevan, että miehet ohjaavat suurille näyttämöille, naiset pienille.

Alma Lehmuskallio kirjoitti Teatteri, tanssi ja sirkus -lehdessä (1/2018): ”Vinoutunutta sukupuolijakaumaa ei selitä se, että kentällä olisi ylipäätään enemmän ohjaajamiehiä. STODin jäsenistä yli puolet on naisia, samoin Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjan viimeisen 20 vuoden aikana käyneistä opiskelijoista. Vuoden 2017 selvityksestä käy ilmi myös se, että johtajamiehet suosivat miehiä. Miesten johtamissa teattereissa (joita on 62 prosenttia kaikista vos-teattereista) ohjaajamiehiä oli 69 prosenttia ja ohjaajanaisia vain 29 prosenttia.

”Kädet kylmenevät, kun perkaan Suomen suurimman näyttämön eli Helsingin kaupunginteatterin suuren näyttämön tilastoja. Siellä on vuosina 2000-2017 tehty yhteensä 60 uutta ensi-iltaa. Niistä kolme on naisten ohjaamia. Kolme, siis yhteensä 5 prosenttia kaikista produktioista.”

Tekisi melkein mieli pitää minuutin hiljaisuus, niin tyrmäävä luku on.

Anna-Mari Kähärä esiintyi Philomela-kuoron kanssa. Kuva Ingemar Raukola

STOD perää ammattilaisuuden ja osaamisen arvostusta ja huomioimista, kun ohjaajia ja dramaturgeja rekrytoidaan vierailijoiksi valtiorahoitteisissa teattereissa. Johtajakoulutus on yksi STODin ajamista, toimia vaativista kysymyksistä. STOD on kiinnittänyt huomiota siihen, että luovien alojen osuus bruttokansantuotteesta on 7,3 prosenttia. Peliala ei ole luvussa mukana. Näihin kysymyksiin STOD on ottanut kantaa ja myös vienyt viestiä eteenpäin tapaamisissaan kansanedustajien ja kulttuuriministerin kanssa.

Resurssit, tai lähinnä niiden puute, määrittää liiaksi teatteritaiteen kehittymisen mahdollisuuksia.  Teatteria tekevät ihmiset, teatteritaide ei ole digitalisoitavissa. Ihmisen tekemä työ maksaa. Resurssien vähentyessä on ollut kulmia kohotuttavaa seurata, miten säästöjä on tehty keskeisestä henkilöstöryhmästä: taiteilijoista. VOS-puolella on menossa kuoleman kierre: ammattitaiteilijoista tingitään. Suomen ylpeyden aihe, koko maan kattava ammattiteatteriverkosto, on vaarassa taantua samaan mistä se lähti: talkoovoimin, ilmaiseksi toteutettuun toimintaan, jonka arvo tunnustetaan juhlapuheissa. Ylistämällä alistettu, korvaamaton ja rakas, mutta sellaista vähän turhaa kansantalouden näkökulmasta.

STOD haluaa nostaa teatteritaiteen profiilia. Teatterilla, kuten muullakin taiteella, on itseisarvon lisäksi myös elinkeinopoliittinen merkitys.

Vaikka puhunkin paljon VOS-teattereista, STOD ajaa myös vapaalla kentällä toimivien ohjaajien ja dramaturgien etuja ottamalla kantaa vapaan kentän rahoitukseen ja tekijöiden sosiaaliturvaan. VOS-järjestelmän ulkopuolella toimivat teatterit muodostavat merkittävän osan suomalaista teatterimaailmaa. Rahoituksen tulisi olla samalla tasolla VOS-teattereiden kanssa, jotta tekijöiden palkat ja korvaukset saataisiin elinkustannuksia vastaavalle tasolle.

Tilastoitua tietoa vapaan kentän toimijoiden sukupuolijakaumasta tai tulonmuodostukseen liittyvistä kysymyksistä ei valitettavasti ole. Kuitenkin vakituista tukea saavien teattereiden ulkopuolella on enemmän toimijoita kuin VOS:n piirissä. Olisi äärimmäisen tärkeää, että vapaan kentän ja VOS-puolen välinen kuilu saataisiin kurottua umpeen, että rahoitus ja toiminnan rakenteet lähentyisivät toisiaan. Että STODissa ei olisi kahden kerroksen väkeä!

Synkkä puhe, mutta synkät ovat ajatkin!

STOD katsoo kuitenkin eteenpäin, haasteet eivät ole este vaan hidaste.  Asiat ovat aina kesken, ja niiden kehittäminen ja korjaaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. STODin hallitus jatkaa työtään tasa-arvon kehittämiseksi ja ammattilaisuuden arvostuksen lisäämiseksi. Näistä puhutaan Tampereen teatterikesän seminaarissa 10.8. VOS-uudistus ja siihen liittyvä vapaan kentän rahoitus ja toimintaedellytykset ovat STODin hallituksen toiminnan tehtävälistalla tällä kaudella.

Haluan kiittää STODin entisiä puheenjohtajia: Väinö Vainio, Kaisa Korhonen, Risto Aaltonen, Ralf Långbacka, Ritva Holmberg, Jotaarkka Pennanen, Antti Einari Halonen, Kaija Siikala, Jorma Kairimo ja Atro Kahiluoto. Vilpitön kiitos heille ja heidän luotsaamilleen hallituksille alan hyväksi tehdystä työstä.

Kiitän myös oman puheenjohtajakauteni aikana STODin hallituksessa työskennelleitä sekä tietysti nykyistä hallitusta, Temeä, kollegajärjestöjä ja muita STODille tärkeitä toimijoita yhteistyöstä, vilkkaasta keskustelusta ja samaan hiileen puhaltamisesta.

Virtaava vesi ei jäädy. Teatteritaide virtaa, taide ylipäätään virtaa, eikä sitä voi padota. Sen vapautta pitää vaalia. Sille pitää luoda olosuhteet, jossa sitä tuetaan, jossa se voi toteuttaa itseään. Taiteen ei tarvitse antaa valmiita vastauksia, mutta kysyä sen pitää. Taide on merkittävä, todellinen, vaikutuksiltaan kiistaton osa yhteiskuntaa. Meidän kaikkien tulee tehdä työtä sen eteen, ettei teatteritaiteen parissa työtään tekeviä ihmisiä katsota ”kutsumuspuuhastelijoiksi”, joilta voi silmät kirkkaina kysyä: ”Mitä teet päivisin?”

Päätän puheeni lainaamalla edeltäjääni Atro Kahiluotoa. Kymmenen vuotta sitten Atro sanoi järjestömme neljäkymmentävuotisjuhlissa: Taide on ammattiyhdistysasia.

Kunniamerkityt ohjaajat ja dramaturgit vuosina 1998 - 2018

STOD nimesi juhlassa kunniajäsenikseen entiset puheenjohtajat: Risto Aaltonen, Kaija Siikala, Antti Einari Halonen, Jotaarkka Pennanen, Jorma Kairimo ja Atro Kahiluoto. He saivat kunniakirjan.

STODin hopeisen ansiomerkin saivat ansiokkaasta työstään Pekka Milonoff, Raija-Sinikka Rantala, Marianne Möller ja Maarit Ruikka. 

Hopeisen kunniamerkin ovat aiemmin saaneet Väinö Vainio, Kalle Holmberg, Kaisa Korhonen, Raila Leppäkoski, Outi Nyytäjä, Jouko Turkka, Annette Arlander, Atro Kahiluoto, Annikki Ellonen, Johanna Enckell, Jorma Kairimo, Juha Malmivaara, Ritva Siikala, Vesa Tapio Valo, Kaija Viinikainen ja Anneli Ollikainen.

STODin kultaiset kunniamerkit ovat saaneet Kaisa Korhonen ja Ralf Långbacka.

Anna-Maria Klintrup

Kuvassa puheenjohtaja Anna-Maria Klintrup yhdessä presidentti Tarja Halosen kanssa. Klintrup on teatteriohjaaja ja puheenjohtanut Suomen teatteriohjaajat ja dramaturgit ry:tä 10 vuotta. Hän on myös Temen hallituksen jäsen. Kuva Ingemar Raukola

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..