Meteli on Temen verkkolehti

Kuva Meghan Holmes Unsplash

Juuso-Matias Maijanen: Alastonkohtaukset ja läheisyyden koreografiointi

Juuso-Matias Maijanen haastatteli Pia Rickmania juuri ennen koronan puhkeamista pandemiaksi. Nyt juttua julkaistaessa Rickman korostaa, että tässä tilanteessa ei ole turvallista harjoitella tai kuvata mitään fyysistä läheisyyttä vaativaa sisältöä.

Läheisyyden koreografit kouluttavat myös alalla jo toimivia tekijöitä ymmärtämään läheisyysohjeistuksen sisällön ja merkityksen.

Alaston- ja seksikohtausten tekotavoista taidealoilla on keskusteltu paljon, kun julkisuuteen on noussut niihin liittyviä ylilyöntejä ja epäeettistä vallankäyttöä ympäri maailmaa. Tämän keskustelun myötä on monessa maassa yleistynyt läheisyyden koreografin käyttö. Kerron alla tarkemmin tästä ammatista ja siihen liittyvästä prosessista läheisyyden koreografi Pia Rickmanin haastattelun muodossa. Osallistuin Pian luennolle Ilmaisuverstaalla vuoden 2020 alussa ja tein sen pohjalta tämän artikkelin Metelin pyynnöstä.

Pia Rickman on koulutukseltaan ohjaaja ja näyttelijäntyön opettaja. Hän työskenteli aiemmin Suomessa elokuva-alalla apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä ja nykyisin hän toimii näyttelijäntyön opettajana Iso-Britanniassa. Pia kiinnostui läheisyyden koreografioimisesta koska näkee, että läheisyyttä sisältävien kohtausten koreografiointi ja koordinointi on muun muassa osa teatteri-/TV- ja elokuva-alojen työturvallisuuden parantamista.

Mitä on läheisyys ja mitä tarkoittaa sen koreografioiminen?

Pia määrittää läheisyyden tarkoittavan sellaista materiaalia, joka sisältää seksuaalisesti latautunutta kuvastoa, alastomuutta, simuloitua seksiä tai latautunutta kosketusta. Kosketus voi olla myös viitteellistä.

Tällaista läheisyyttä koreografioimaan ja koordinoimaan on syntynyt uusi työnkuva ja ammatti, läheisyyden koreografi (intimacy coordinator), joka muun muassa varmistaa, että kosketukseen on suostumus ja koreografia pysyy ammattimaisena ja turvallisena.

Työtä on tehty aiemminkin mutta sillä ei ole ollut varsinaista nimeä eikä toiminta ole ollut järjestäytynyttä. Erityisesti elokuva- ja tv-alalla näitä kohtauksia on saatettu tehdä vähällä harjoituksella ja joskus jopa niin, että näyttelijöitä on pyydetty improvisoimaan.

– Vasta viimeisen kahden vuoden aikana #metoo-liikkeen myötä on laajemmin herätty siihen, että tämänkaltaiset työskentelytavat jättävät näyttelijät täysin turvattomiksi, Pia toteaa.

On myös huomattu, kuinka vaativa erikoistaito on saada simuloitu seksi näyttämään siltä, mitä tarinassa yritetään kertoa niin, että se näyttää myös kuvassa hyvältä.

– Tavallisesti, jos näyttelijän pitää oppia jokin tietty taito roolia varten, näyttelijä käy tunneilla tai joku erikseen opettaa sen näyttelijälle  Pia kertoo.

Tanssia varten näyttelijä ottaisi esimerkiksi tanssitunteja ja jos kyseessä on riskialtis stunt-kohtaus ymmärrämme, että toiminta suunnitellaan, harjoitellaan ja varmistetaan ammattilaisten toimesta, jotta se saadaan näyttämään mahdollisimman tehokkaalta.

– Jostain syystä alastomuus ja seksuaalinen sisältö on kuviteltu kuuluvaksi näyttelijän repertuaariin itsestäänselvästi ja ilman tukea, Pia sanoo.

Läheisyyden koreografin tehtävänä on tarjota vastaavia läheisyyden esittämisen työkaluja näyttelijöille sekä koordinoida koko työryhmää ottamaan huomioon läheisyyden vaatimukset ja koreografioida kohtaus yhdessä ohjaajan ja näyttelijöiden kanssa.

– Näillä konkreettisilla keinoilla yritämme tarjota näyttelijöille ja sitä kautta koko työryhmälle tilan, jossa voidaan tehdä turvallisesti vaarallistakin sisältöä, Pia jatkaa.

Milloin läheisyys pitäisi koreografioida? 

Lähtökohta on se, että kaikki latautunut läheisyys (mm. simuloitu seksi, latautunut kosketus ja alastomuus) tulisi koreografioida. Kun on kyse ihmisen intiimistä vartalosta, jota joku toinen koskettaa joko väärällä tavalla tai tavalla joka ei ole sovitun mukainen, on vaarana, että jokin trauma aktivoituu.

– Tällöin näyttelijä putoaa roolista eikä enää edistä tarinankerrontaa, Pia muistuttaa.

Pia uskoo, että läheisyyden koreografin käytöstä tulee lopulta alalle standardi. Hän vertaa sitä stunt-koordinaattoriin.

#MeToon myötä myös mielenterveyden tärkeys on noussut fokukseen. Kun puhutaan yksittäisen näyttelijän mielenterveydestä, voi trauma tarkoittaa vuosikymmenien paranemisprosesseja ja mahdollisesti pysyvää työkyvyttömyyttä ja alalta poistumista. Ja koska tuottaja ja produktio ovat viime kädessä ne, jotka vastaavat näyttelijöiden ja työryhmän turvallisuudesta työpaikalla, on myös mielenterveys käsitettävä osaksi työturvallisuutta.

– Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset ja nuoret sekä tuotantoon palkatut avustajat tai harrastajat, joilla ei ole edes ammattikoulutuksen suomia keinoja suojata itseään hyper-sensitiiviseltä sisällöltä, Pia huomauttaa.

Nyt maailmanlaajuisesti on herätty huomaamaan, että turvallisuutta varmistamaan ja kohtausten aidonoloisuutta teknisesti toteuttamaan tulee palkata asianmukaisen koulutuksen saanut henkilö.

Kuka voi tehdä tätä tehtävää?

Tällä hetkellä maailmassa on alle sata läheisyyden koreografia, ja he ovat pääasiassa kouluttautuneet kolmen isoimman organisaation kautta. Näitä ovat Intimacy on Set (IoS), Intimacy Directors International (IDI) ja Intimacy Professionals Association (IPA). Näiden lisäksi on yksittäisiä pienempiä organisaatioita.

Organisaatioilla on hyvin samansuuntaiset päätavoitteet. Ensisijaisesti tavoitteena on varmistaa näyttelijöiden henkinen ja fyysinen turvallisuus ja sitä kautta tilanteen tekeminen turvalliseksi koko työryhmälle. Pian mukaan työn tekemisen konkretia vaihtelee, mutta kaikki työ lähtee avoimesta kommunikaatiosta ja siitä, että ymmärretään läheisyyden yksityiskohdat: mitä olemme tekemässä, miksi olemme tekemässä juuri niin ja miten sen aiomme tehdä. On tärkeää, että pelisäännöt ovat kaikille selvät ja että kosketus on sovittu etukäteen.

Pia muistuttaa, että nyt alalle ollaan luomassa uutta tekemisen tapaa ja uusia rakenteita, joten kestää, että yhteiset suuntaviivat ja protokollat, jotka on optimoitu Suomen tilanteisiin, saadaan kehitettyä.

Mitä on juuri nyt tapahtumassa tämän työn suhteen?

Pia kertoo, että kahden viime vuoden aikana työ on ottanut suuria askeleita. Isoimpana konkreettisena liikahduksena voidaan pitää sitä, että Yhdysvaltain elokuvanäyttelijöiden liitto SAG-AFTRA suosittaa, että heidän näyttelijänsä eivät enää osallistuisi läheisyyttä vaativiin kohtauksiin, jos tuotantoon ei ole palkattu ammattimaista intimacy coordinatoria. He kertovat lisäksi tässä IDI:n ja IPA:n kanssa yhteistyössä rakennetussa ohjeistuksessaan, miten heidän mielestään pätevä Intimacy coordinator määritellään.

Kanadassa vastaavan ohjeistuksen on helmikuun lopussa julkaissut heidän liittonsa ACTRA, yhteistyötahona on ollut Canadian Intimacy for Stage and Screen. Iso-Britanniassa Intimacy on Set ja Intimacy Directors International UK ovat olleet mukana konsultoimassa elokuvaohjaajien Directors UK -yhdistystä, kun he ovat kirjanneet ohjeistuksen läheisyyttä vaativia kohtauksia varten.

– Juuri se, että suuret liitot ovat lähteneet tukemaan asian tärkeyttä laatimalla omat ohjeistuksensa tämän suhteen, on ollut arvokasta. Me tekijät olemme tässä oppimassa tekemällä – ja sitä kautta muokkaamassa sitä, mitä tämä työ on ja miten sitä voi tehdä entistä paremmin, Pia toteaa.

Pia Rickman opettaa näyttelijäopiskelijoita University for the Creative Arts-yliopistossa Iso-Britanniassa ja pyrkii jatkossa viemään läheisyyskoulutusta kaikille vuosikursseille.

– On erityisen tärkeää, että tätä koulutusta viedään ruohonjuuritasolla läpileikkauksena näyttelijä- ja ohjaajaopiskelijoille, mutta myös tuottaja- ja kuvaajaopiskelijoille sekä kaikille, jotka mahdollisesti päätyvät tekemisiin aiheen kanssa, Pia sanoo.

Pyrkimys olisi, että kun opiskelijat oppivat hyvien käytäntöjen mukaisen tavan käsitellä läheisyyttä, he myös rohkeasti muuttavat jo olemassaolevia rakenteita.

Käsikirjoituksessa voi lukea, että “kaksi hahmoa suutelevat kiihkeästi, tulevat ovesta sisään ja hyppäävät sänkyyn”. He siis hyppäävät sänkyyn, jolloin on tärkeää tietää, mitä sängyssä tapahtuu ja mitä ja miten tämä kohta näytetään.

Läheisyyden koreografit kouluttavat myös alalla jo toimivia tekijöitä ymmärtämään läheisyysohjeistuksen sisällön ja merkityksen. Pia on käynyt vetämässä keskustelutilaisuuden Näyttelijäliitolle ja Actor’s Academy Finlandille.

– Suomessa ollessani olen vieraillut tuotantoyhtiöissä ja työnantajapuolen lisäksi kiinnostusta on kovasti alan oppilaitoksissa, mikä on tietenkin positiivista, Pia toteaa.

Tärkeässä roolissa voisivat olla myös elokuvafestivaalit ja niiden yhteydessä pidettävät koulutus- ja keskustelutilaisuudet. Myös liitot Suomessakin voivat olla tärkeässä asemassa edistämässä asiaa.

Mitä on otettava huomioon kun työskennellään alastomuuden tai seksin kanssa?

Pia sanoo, että ensisijaisesti tuottajan ja ohjaajan täytyy osata poimia käsikirjoituksesta ne kohtaukset, jotka vaativat erityisosaamista – esimerkiksi hypersensitiiviset sisällöt, kuten väkivalta tai seksi. Heidän täytyy osata poimia nämä sisällöt, ja sitten avata niitä kohtausharjoittelua varten.

– Käsikirjoituksessa voi lukea, että “kaksi hahmoa suutelevat kiihkeästi, tulevat ovesta sisään ja hyppäävät sänkyyn”. He siis hyppäävät sänkyyn, jolloin on tärkeää tietää, mitä sängyssä tapahtuu ja mitä ja miten tämä kohta näytetään, Pia kertoo.

Tärkeää on siis osata avata kohtausta jo aivan tekemisen alkuvaiheessa. On tärkeää, että näyttelijä on etukäteen tietoinen siitä, mitä hänen roolinsa sisältää niin että hän voi tehdä tietoisia päätöksiä siitä haluaako hän lähteä mukaan projektiin, ja valmistella rauhassa vaihtoehtoisia ratkaisuja niihin tilanteisiin, jotka ylittäisivät hänen henkilökohtaiset rajansa. Jos hän ei tiedä mitä on suunniteltu, ei hän voi myöskään tarjota ratkaisuja syntyviin ongelmiin.

– Iso-Britanniassa nämä tiedot on usein ilmoitettu jo ennen koekuvauksia ja asioita toki helpottaa jo työehtosopimuksessa määritellyt ohjeet alastomuuden suhteen, Pia sanoo.

Avoin kommunikaatio alusta loppuun on tärkein tekijä näissä asioissa. Kyse on sen kommunikoimisesta, mitä kohtauksia käsikirjoituksessa on ja miten ne toteutetaan. Harjoitukset tulisi järjestää ammattimaisessa tilassa ja niin, että paikalla on kolmas osapuoli kun läheisyyttä sisältäviä kohtauksia harjoitellaan.

– Näyttelijöitä ei pidä laittaa työskentelemään vain keskenään, koska tekemisellä ei tällöin ole yleisöä tai katseen suuntaa, mikä vaikuttaa kaikkeen tekemiseen kuvakulmista lähtien, Pia sanoo.

Mitä uusia taitoja läheisyyden koreografi voi tilanteisiin tarjota?

Joskus ohjaajat, tuottajat ja näyttelijät kokevat seksistä puhumisen vaivaannuttavaksi, jolloin heidän on vaikeaa myös keskustella siitä miten seksikohtaus edistää tarinaa ja mitä sillä yritetään kertoa.

Pia on sitä mieltä, että ohjaajat ja näyttelijät voivat opiskella näitä taitoja ja pystyvät tekemään tilanteet turvalliseksi. Johtuen omasta ammatistaan, ohjaaja ei kuitenkaan voi välttää tilannetta, jossa tämä saattaa pyytää näyttelijältä, jotain mikä ei tunnu tästä hyvältä, mutta joka ei tilanteesta johtuen, uskalla tai pysty sanomaan ei. Läheisyyden koreografi pitää huolta näyttelijöiden kanssa sovituista rajoista mahdollistaen avoimen kommunikaation myös kiireen keskellä.

– Alalla on paljon hienoja ohjaajia, jotka jo intuitiivisesti tekevät hyvää työtä. He puhuvat ja sopivat asioista etukäteen, jolloin näyttelijöille ei tule yllätyksenä mitä on suunniteltu ja keskusteluyhteys säilyy läpi tuotannon, Pia muistuttaa.

Näissä tuotannoissa näyttelijät tietävät koko ajan mitä kuvia on suunniteltu; heidät tutustutetaan toisiinsa ja kohtauksia harjoitellaan rauhassa ennen kuvauksia.

– Jos ohjaajalla on aikaa tehdä myös pohjatyö, hyvä. Turvallisuus ei kuitenkaan voi olla arpapeliä, jossa välillä on aikaa ja välillä jätetään näyttelijä turvattomaksi. Turvallisuuden on oltava systemaattista ja jatkuvaa, Pia sanoo.

Suostumuksen pitää olla tarkistettuna ja esimerkiksi näyttelijällä on oltava koska tahansa paineeton mahdollisuus pysäyttää kohtaus ja keskustella. Jos tapahtuu jotain sellaista, mistä ei olla etukäteen sovittu, näyttelijä pystyy näin ilmaisemaan asian heti. Ensisijaista on juuri nyt luoda rakenne ja työtapa, jonka tarkoituksena on tehdä alasta parempi ja turvallisempi.

Läheisyyden koreografi tekee aina teoskohtaista taustatutkimusta ja hänellä on koulutuksensa, jonka kautta hän kykenee hahmottamaan työn erityispiirteitä traumasensitiivisestä työskentelytavasta, nykyaikaisen seksuaalisuuskäsityksen monimuotoisuuteen – sekä erilaisiin läheisyyden illuusioihin.

Pia uskoo, että läheisyyden koreografin käytöstä tulee lopulta alalle standardi. Hän vertaa sitä stunt-koordinaattoriin.

– Nykyään ammattimaisissa tuotannoissa ei tulisi mieleenkään tehdä vaarallista tai erikoistaitoa vaativaa taistelukohtausta ilman stunt-koordinaattoria. Läheisyyttä vaativissa kohtauksissa riskit ovat fyysisen lisäksi henkisiä; tehtävämme on minimoida haitta ja kertoa ohjaajan vision mukainen tarina, Pia sanoo.

Erityisen tärkeänä Pia pitää niiden ihmisten tietoisuuden lisäämistä aiheesta, jotka ovat kuvaustilanteessa läsnä ja jotka vastaavat tuotannosta, eli tuottajat ja ohjaajat sekä kuvaustilanteessa mm. kuvaajat, tuotantopäälliköt, apulaisohjaajat, valaisijat ja äänittäjät. Lisäksi erityisen tärkeässä yhteistyöroolissa ovat puvustajat ja maskeeraajat, jotka perinteisesti ovat joutuneet välikäteen.

Pia toivookin, että erityisesti näyttelijät, ohjaajat ja tuottajat ottaisivat yhteyttä ihan vain jutellakseen suunnitellun kohtauksen sisällöstä ja läheisyyteen liittyvistä asioista.

– Tällä hetkellä tarkoitukseni on viedä tietoisuutta eteenpäin – ja on erityisen tärkeää, että saamme alan tekijät yhdessä luomaan turvallisempaa työskentelykulttuuria, Pia päättää.

Pia Rickman

Pia on Suomen ensimmäinen läheisyyden koreografi. Hän on opiskellut englantilaisen Intimacy on Set -yrityksen (IoS) ja alan pioneerin Ita O’Brienin kanssa. Pia on aiemmin työskennellyt Suomessa pitkään elokuva- ja tv-alalla apulaisohjaajana ja tuotantopäällikkönä. Pia on koulutukseltaan ohjaaja (Drama Centre CSM 2008) ja näyttelijäntyönopettaja (Royal Central School of Speech and Drama 2015). Pian toive olisi, että läheisyyttä vaativat kohtaukset nähtäisiin erikoistaitoa vaativana sisältönä, ja että loukkaantumisen riskit ymmärrettäisiin paremmin. Tällöin näyttelijöiden ja työryhmän turvallisuus pystytään ottamaan huomioon ja varmistamaan.

Juuso-Matias Maijanen

Kirjoittaja on freelancer-liikeohjaaja, jonka erikoisalana on läheisyys ja väkivalta. Hän on pohjakoulutukseltaan fyysinen näyttelijä ja teatteripedagogi, joka on syventänyt omaa osaamistaan näyttämöläheisyyden tekniikoiden kanssa Intimacy Directors Internationalin läheisyysohjaajien mentor-oppilaana vuodesta 2018 ja tekee aktiivista työtä näyttämöväkivallan parissa osana Nordic Stage Fight Societya ja Dramatic Combat Finlandia vuodesta 2015.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..