Kuvassa Erik Rehnstrand. Kuva Tuomo Manninen

Järjestäjän työpäivä: kaiken välikädessä

Ohjaaja Elina Lajunen jatkaa ohjaaja Satu Linnapuomin jalanjäljissä ja seuraa temeläisen ammattilaisen yhtä työpäivää minuutti minuutilta toisen ammatin edustajan silmin. Seurattavana on Kansallisteatterin järjestäjä Erik Rehnstrand.

Tiedonkulun hoitaminen on yksi järjestäjän tärkeimmistä tehtävistä.

Klo 8.07 Herätyskello soi. Usein Erik herää jo ennen kuin kello ehtii soida. Työpuhelimen hän avaa aina vasta aamupalan jälkeen. Tänään ei ole mitään akuuttia eikä tiskivuorikaan kaadu päälle.

Klo 9.17 Bussi lähtee. Työmatka Heikinlaaksosta Kansallisteatterille kestää noin 40 minuuttia.

Klo 9.55 Erik saapuu Kansallisteatterille. Hänen työhuoneensa on kellarissa. Alemmaksi ei voi päästä, Erik nauraa. Hän lukee sähköpostit ja vastaa viesteihin. Tippukivitapaus palaa ohjelmistoon. Sen aikatauluihin liittyvää postia on tullut ja lippukassalta on tullut kysymys opaskoiran mukanaolosta teatterikäynnillä.
Tiedonkulun hoitaminen on yksi järjestäjän tärkeimmistä tehtävistä. Tieto päätöksistä, muutoksista, siitä mitä tapahtuu, missä ja milloin täytyy tavoittaa kaikki asianosaiset. Harjoitusten aloitus ja lopetus on myös järjestäjän käsissä.

 On hyvä, että itsellä on tietoa ja taitoa, mutta on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka tietävät vielä enemmän. Ammattilaisten kanssa on helppo ja hyvä työskennellä ja parempien kanssa kehittyy, Erik toteaa.

Klo 10.50 Suurella näyttämöllä Erik varmistaa, että kaikki on hyvin. Hän tervehtii näyttelijöitä ja näyttämöhenkilökuntaa lämpimästi ja pysähtyy juttelemaan näyttelijä Kristiina Haltun kanssa nukkumisesta. Pitkän päivän jälkeen on joskus vaikea saada unta. Näyttämön laidassa Sulon puolella on järjestäjän komentopiste. Komentopisteessä on kuulutuslaitteet, monitori ja pieni pöytä. Pöydällä on käsikirjoitus ja kikkalista. Kikkalistasta näkee kohtaus kohtaukselta mitä missäkin tapahtuu. ”Alkukuva: puoliesirippu alhaalla, tulivalmius pyöreällä korokkeella, etumatto Lyytiin nollassa rullalla, Mustan Saaran patsas Lyytiin nollassa, Draculan peili viritettynä, romaanien kärryt korokkeen ympärillä Mikon ja Harrin välillä.” Järjestäjän täytyy tietää kaikki.

Klo 10.54 Erik heittelee näyttämömiesten apuna täytettyjä säkkejä näyttämölle.

Klo 11.00 Erik varmistaa säveltäjä Jussi Tuurnalta, että bändi on valmis, sitten hän kuuluttaa äänenavauksen. Suuri plussa järjestäjän työssä on vaihtuvat työryhmät, Erik kertoo. Työ on hyvin sosiaalista ja erilaiset henkilökemiat kohtaavat joka päivä erilaisissa tilanteissa. Pirkko Saision kirjoittamassa ja Laura Jäntin ohjaamassa Mustassa Saarassa työryhmä on iso. Muusikoita on kuusi ja näyttelijöitä 17, siihen päälle vielä koko muu henkilökunta tarpeistosta tekniikkaan, markkinointiin ja johtoon asti.

Suurin osa työstä on odottelua ja sitä, että on kuitenkin valmiudessa toimia, jos jotakin tapahtuu.

Klo 11.05 aloituksen varmistus ohjaaja Laura Jäntin kanssa.

Klo 11.07 Yksi kuorolainen ei ole vielä saapunut. Erik lähtee etsimään kadonnutta lammasta.

Klo 11.10 Muutos lehdistötilaisuuden alkuun. Laura Jäntti, ohjaajan assistentti Helena Vierikko ja Erik neuvottelevat. Erik laulaa ohimennen mukana äänenavauksessa ja varmistaa kuka on tänään verhoissa.

Klo 11.15 Varmistus valolle ja äänelle lehdistötilaisuuden kulusta.

Klo 11.20 On aika päästää näyttelijät maskiin. Äänenavaus loppuu ja näyttämö hiljenee.

Klo 11.27 Näyttämöllä olevan kultaisen verhon sulkeminen ja työvalojen sammutus.

Klo 11.30 Erik käy maskissa varmistamassa, että näyttelijät tietävät lehdistötilaisuuden kulun.
Teatterilla on flunssaa liikkeellä. Erik kertoo kuiskaaja Virpi Haanpäälle oman terveysvinkkinsä. Hän syö joka aamu 3-5 tyrnimarjaa. Marjat ovat peräisin Pohjois-Karjalasta Erikin äidin siskolta. Ohimennen Erik kannustaa ihmisiä. Hyvä Jussi! Tsemppiä Rane! Suurin osa työstä on odottelua ja sitä, että on kuitenkin valmiudessa toimia, jos jotakin tapahtuu. Joskus saattaa tapahtua paljonkin.

Klo 11.40 Erik hakee huoneestaan minttusuklaapalan. Nyt jaksaa taas.

Kuva Elina Lajunen

Klo 11.45 Äänenavausaikaa olisi ehkä syytä aikaistaa, Erik toteaa maskeeraaja Jari Kettuselle. Se tarkoittaa mahdollisesti sitä, että maskeerausaikoja pitää muuttaa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Tavoitteena on, että esitys alkaa ajallaan ja ensemble on iskussaan ja keskittynyt. Aikataulu on tiukka ja tarkka.

Klo 11.50 Hyvää päivää Suurelta näyttämöltä, Erik kuuluttaa. 10 minuuttia lehdistötilaisuuden alkuun.

Klo 11.55 Viisi minuuttia aloitukseen. Erik ja Helena varmistavat vielä kerran tilaisuuden kulun.

Klo 11.58 Aloitamme lehdistötilaisuuden hetken kuluttua, Erik kuuluttaa.

Klo 12.03 Lehdistötilaisuus alkaa. Kuulen etäältä kirjailija Pirkko Saision puhuvan. On tärkeää, että näkökulma ja katse on kauempana kuin tämä hetki. Pitää olla hiukan aikaansa edellä ja nähdä mitä mahdollisesti on tulossa. Tämä pätee osittain myös järjestäjän työhön. Pitää nähdä kokonaisuus ja olla valmis toimimaan joka tilanteessa. Toisaalta järjestäjän työssä on hyvin tärkeää olla juuri tässä hetkessä, osata toimia siitä käsin. Pienin askelin eteenpäin, sanoo Erik. On hyvä tehdä asia kerrallaan eikä olla liikaa edellä. Jos jokin on tänään vaikeaa, saattaa se olla jo huomenna helpompaa.

Klo 12.20 Takareisivenytyksiä. Sunnuntaina oli sählypeli, siitä jäykkyys. Lentopallo, sähly ja frisbeegolf ovat Erikin urheilulajit, eräänlainen terapia ja vastapaino työlle. Hän käy pelaamassa niitä aina kun ehtii.

Klo 12.40 Kahvit ja sienipiirakkaa teatterin lämpiössä.

Klo 12.50 Erik hakee romaniasiantuntija Janette Grönforsin teatterin keskuksesta. Hän on tulossa puhumaan ja keskustelemaan näyttelijöiden kanssa. Erik saattaa Janetten näyttelijälämpiöön.

Klo 13.10 Käymme Kansallisteatterin ruokalassa Morkussa juomassa lasin vettä. Mummon jauhelihapata houkuttaa ja nälkäkin jo on, mutta vielä ei ole lounaan aika.

Klo 13.11 Läsnäololistojen tarkistusta palkkatoimistossa. Järjestäjän tehtävä on merkitä ylös, kuka on paikalla, milloin ja miten.

Istumme keskellä Suurta näyttämöä, sinne asetetulla korokkeella. Bändi treenaa taustalla. Kantapään kautta kaiken oppii, Erik toteaa. Hän on koulutukseltaan huonekalupuuseppä. Ennen Kansallisteatterin työtä hänellä ei ollut kokemusta teatterista. Hän oli työskennellyt Koffilla varastomiehenä, tehnyt remonttihommia isän kanssa, ollut rakennustyömailla ja tiskaajana sekä mukana apulaisena Hagelstamin huutokaupoissa. Teatteriin hän tuli sattumalta, kun työvoimatoimisto ilmoitti, että teatterilla tarvitaan näyttämömiespuuseppää. Se oli vuonna 1995. Nyt Erik on ollut töissä Kansallisteatterissa 23 vuotta. Hän aloitti näyttämömiehenä ja teki alussa myös hiukan puusepän töitä. Pikkuhiljaa hän otti haltuun myös tarpeiston. Hän toimi Omapohjassa 15 vuotta tarpeistonhoitajana ja järjestäjänä sekä näyttämömestarin apuna. Nykyään hän toimii järjestäjänä sekä Suurella että Pienellä näyttämöllä. Eniten hän tykkää Suuresta näyttämöstä, koska siellä tapahtuu niin paljon.

Joskus reilu parikymppisenä hän muistaa ajatelleensa, että haluaisi olla joskus kaiken välikädessä. On hyvä, että itsellä on tietoa ja taitoa, mutta on tärkeää, että ympärillä on ihmisiä, jotka tietävät vielä enemmän. Ammattilaisten kanssa on helppo ja hyvä työskennellä ja parempien kanssa kehittyy, Erik toteaa. Hän viihtyy Kansallisteatterissa, se on hyvä työpaikka. Parasta on positiivinen ilmapiiri ja hyvä tekemisen meininki. Hyvä meininki tulee haasteista ja niistä selviämisestä, niiden voittamisesta. Luottamus on myös ensisijaisen tärkeää. Kaikkiin pitää luottaa ja vastuu pitää ottaa omasta osuudesta. Teatteri on yhteispeliä, joukkuepeli niin kuin sählykin.

Iso koulu oli Esa Leskisen ohjaama Rikos ja Rangaistus vuonna 1999. Erik ei ensin edes tiennyt olevansa mukana jutussa. Esityksessä oli muusikoita, lapsiavustajia ja Erikillä pieni rooli. Hän esitti palvelija Filipiä, joka joutui syömään lettuja näyttelijä Janne Reinikaisen vieressä. Se oli jännittävää. Hän istui, vapisi ja söi. Tuon esityksen harjoituskaudella vaihdettiin myös tiedonvälityssysteemi merkinantolaitteesta kuuluttamiseen. Erik kertoo olevansa hidas oppimaan, mutta kun hän oppii, hän oppii hyvin. Tässä esityksessä hän oppi toimimaan itsensä kanssa erilaisissa tilanteissa. Paljon muutakin on muuttunut. Alkuaikoina järjestäjä antoi iskut tekniikalle. Nykyään tekniikka hoitaa iskut ja toiminnot itsenäisesti.

Muitakin pikkurooleja on ollut silloin tällöin. Kaisa Korhosen ohjaamassa CANTH – kertomus uuden ajan ihmisistä -esityksessä Erik esitti valokuvaajaa. Mustassa Saarassa hän jakaa pakolaisen roolin näyttämömies Petri Pulkkisen kanssa. Se on itsensä voittamista, hän sanoo. Aina pitää kokeilla. Hän ei halua itseään tyrkyttää, mutta heittäytyy mielellään mukaan. Ylipäätään järjestäjän työssä on hyvä olla kiinnostunut erilaisista asioista.

Klo 13.50 Harjoitus jatkuu, kohtaus 6. Erik sammuttaa työvalot.

Klo 13.55 Vielä etsitään Juha Mujeelle sienikoria. Erik löytää sen muusikoiden yläkorokkeelta.

Klo 14.00 Erik selvittää puhelimella harjoitushuoneen varaustilannetta.

Klo 14.13 Erik kirjaa kikkalistaan mihin rollaattori ja potkulaudat päätyvät kohtauksen jälkeen.

Klo 14.15 Harjoitus on loppu, Erik kuuluttaa.

Klo 14.20 Omassa huoneessa Erik laittaa vielä ylös näyttelijöiden läsnäolotiedot.
Erik on iloinen. Omaan puhelimeen on tullut viesti tyttäreltä, hän on saanut kaksi työhaastattelukutsua. Mihin työpaikkaan hän päätyykään?

Klo 14.30 Mummon jauhelihapataa, uunikasviksia ja porkkanaraastetta.

Klo 15.00 Tauko. Erik tekee muutaman tarkistuksen koskien Tippukivitapauksen lämmitystä. Pienen kävelyn hän aikoo myös tehdä.
Erik haluaa pitää matalaa profiilia, antaa muiden olla esillä, eikä hän halua tehdä työstään numeroa. Työkaverit kuitenkin näkevät Erikin merkityksen, ammattitaidon ja hienon asenteen. Näyttelijä Katariina Kaitue tulee yhtä matkaa pois Morkusta. Hän painottaa sitä, kuinka tärkeä ja korvaamaton rooli juuri järjestäjällä on produktion tiedonvälityksessä ja kommunikaatiossa, siinä että työ sujuu hyvin ja myös hyvällä energialla.

Kuva Elina Lajunen

Klo 18.30 Iltaharjoitus alkaa. Ensi-iltaan on viikko, tänään on kolmas valmistava harjoitus. Tänään on myös Petrin vuoro tehdä pakolaisen rooli. Kun Erikillä on roolivuoro, hän lähtee äänenavauksen alettua maskiin. Naamaan laitetaan kevyt valkoinen kerros ja kulmat tummennetaan. Rintaan kirjoitetaan Pakolainen. Erik tekee muutaman punnerruksen lavasteportaikkoa vasten ja kertoo, että on kiitollinen perheelle, että he kestävät hänen työaikansa. Ennen oli vielä pidempiä päiviä, silloin Erikillä saattoi olla kolmekin ensi-iltaa koko kaudessa ja vielä sen päälle neljännen esityksen harjoitukset.

Klo 18.38 Hyvää Iltaa Suurelta näyttämöltä. Äänenavaus hetken kuluttua, Erik kuuluttaa.
On tärkeää, että järjestäjä osaa kuunnella. Yleisesti Erik on sitä mieltä, että ihmiset sanovat aiheesta. Mutta työkavereilla voi olla tunne päällä. Ei pidä ottaa henkilökohtaisesti vaan ymmärtää, että syyt esimerkiksi pahaan mieleen voivat olla missä vain. On tärkeää ottaa asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat ja toimia rehellisesti. Kommunikaation täytyy olla selkeää. Sellaista kommunikaatiota Erik itsekin vaatii ja toivoo.

Klo 18.50 Ensimmäinen kuulutus, kymmenen minuuttia alkuun. Musta Saaran kolmas valmistava harjoitus.

Klo 18.54 Lasketaan pieni kankainen esirippu.

Klo 18.55 Toinen kuulutus.

Klo 18.57 Kolmas Kuulutus. Aloitamme hetken kuluttua.
Erik kiertää takanäyttämön ja näyttämön, kysyy muusikoilta ja näyttelijöiltä ovatko he valmiita, kysyy vahtimestarilta, onko yleisö valmis. Lopuksi vielä näyttämömestari, tekniikan operaattori eli pulsa, valo ja ääni.

Klo 19.00 Olkaa hyvä. Esitys alkaa nyt, Erik kuuluttaa.
Päästiin aloittamaan jämptisti, Erik iloitsee. Näytöksen ajan hän istuu komentopaikalla ja seuraa kikkalistaa, käsikirjoitusta, monitoria sekä näyttämötapahtumia. Välillä hän juo lasin vettä ja seisoo näyttämön laidalla näyttämömiesten, tarpeistonhoitajien ja vuoroaan odottavien näyttelijöiden rinnalla. Hengailua ja tarkkailua, jos ei mitään ihmeellistä satu. Harvemmin mikään myöskään jännittää, viime hetken muutokset joskus. Ensi-ilta jännittää aina mukavasti, Erik toteaa.

Klo 20.20 Erik sammuttaa Draculan seurueen kynttilöitä ja siirtää kyntteliköt takanäyttämölle näyttämömies Petri Pulkkisen kanssa.
Kun väliaika alkaa, Erik kirjaa puoliajan keston muistiin. Väliajalla hän ottaa oman pienen hetken, ennen kun tulee taas kuuluttumaan ja hoitamaan toisen puoliajan lähtölaskennan kuntoon.

Klo 20.50 Erik tarkistaa listasta, että kaikki on paikoillaan. Hän sammuttaa työvalot. Kuulutuksien kuuluvuudessa on jotain ongelmaa, ne eivät kuulu Morkkuun asti. Erik käy selvittämässä asiaa ja varmistaa kaikilta, että voidaan jatkaa. Lopulta Erik juoksee näyttämön poikki antamaan lähtökäskyn näyttelijä Ulla Tapaniselle, joka aloittaa näytöksen esiripun edestä. Musta Saara jatkuu.

Jos Erik olisi tänään roolissa, noin klo 21.35 olisi hänen hetkensä. Tulo näyttämölle tapahtuu näyttämön edestä montusta. Kohtaus on numero 13, Damaskoksen markkinat. Pakolainen heitetään montusta näyttämölle. Perään paiskataan lukuisia muovikasseja. Hän ryömii istumaan kassien päälle näyttämön laidalle. Kohtauksen loppupuolella hän koettaa liikkua, mutta hänet otetaan kiinni ja heitetään takaisin kassikasaan. Vielä kerran pakolainen koettaa paeta kassin kanssa, mutta taas hänet töytäistään sivuun. Lopulta hän pakenee oikealle Suloon, ihan komentopaikan viereen. Erik seuraa Petrin suoritusta tarkasti.

Erik ei pelkää erityisesti mitään. Nykymaailman tilanne toki arveluttaa, uutisissa on liikaa ikäviä asioita. Teatterin remonttia ja sen tuomia muutoksia hän odottaa mielenkiinnolla.

Klo 22.05 Kuvaaja Tuomo Manninen ottaa työryhmästä ryhmäkuvan. Erik on keskirivissä oikealla alhaalla.

Klo 22.10 Työpäivä loppuu. Bussi kotiin lähtee klo 22.27.

Elina Lajunen

Kirjoittaja on teatteriohjaaja, nukketeatteritaiteilija ja käsikirjoittaja.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..