Suomen työttömyystilanne on tällä hetkellä Euroopan huonoin. Silti työlainsäädäntöä heikennetään edelleen ja yhä harvempi työtön saa ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Taide- ja kulttuurialalla tilanne on kestämätön: samalla kun resurssit ja työtilaisuudet ovat vähentyneet, on ansiosidonnaiselle entistä vaikeampi päästä. 12 kuukauden työssäoloehtoa on vaikea täyttää, kun työsuhteet ovat lyhyitä ja pätkittäisiä, ja pitkittyvässä työttömyydessä leikkurit heikentävät turvaa.
Hallitus olisi voinut budjettiriihessä tarttua keinoihin, jotka oikeasti vahvistavat työllisyyttä, mutta näin ei käynyt. Esimerkiksi suojaosaa, joka mahdollistaisi keikkaluonteisen tai osa-aikaisen työn tekemisen työttömyyden aikana menettämättä koko turvaa, ei palautettu, vaikka tuore tutkimus osoittaa sen toimivuuden. Kun päätökset eivät ole linjassa tutkitun tiedon kanssa, on syytä kysyä, mitä työllisyyden vahvistaminen hallituksen puheissa oikeastaan tarkoittaa.
Sama suunta näkyy työlainsäädännössä. Kesäkuun alussa astui voimaan muutoksia, jotka siirtävät riskiä työnantajalta työntekijälle. Määräaikaisen työsopimuksen voi nyt tehdä vuodeksi ilman erityistä perustetta, kun aiemmin määräaikaisuus edellytti aina perusteltua syytä. Muutos osuu erityisesti nuoriin, naisiin ja vähemmistöihin, jotka jo nyt kohtaavat korostuneesti esimerkiksi raskaus- ja perhevapaasyrjintää, ja lisää epävarmuutta aloilla, joilla pätkätyö on arkea. Takaisinottovelvoite poistui alle 50 hengen työpaikoilta, mikä asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan jo työpaikan koon perusteella sekä kaventaa työehtosopimusosapuolten mahdollisuutta sopia asiasta toisin. Myös lomautusilmoitusaika lyheni 14 päivästä seitsemään.
Kokonaisuus ei ole yksittäisten päätösten summa vaan johdonmukainen linja: riskiä siirretään työntekijälle, jonka turvaverkko on jo valmiiksi heikko. Jouston lisääminen työnantajalle ja työntekijän turvan kaventaminen ei ole työllisyyspolitiikkaa vaan riskin uudelleenjakoa. Lasku yhtälöstä lankeaa niille, joilla siihen on vähiten varaa.
Budjettiriihi oli nykyhallituksen viimeinen, ja seuraavaksi katse kääntyy kevään 2027 eduskuntavaaleihin. Silloin ratkaistaan, jatkuuko sama linja, jossa turvaa puretaan, vai löytyykö Suomessa tahtoa kääntää suunta. Hallitusohjelmatavoitteissaan Teme peräänkuuluttaa reilua ja kestävää taide- ja kulttuurialan työelämää. Kyseessä ei ole ainoastaan kulttuurialan oma etu, vaan mittari sille, millaista työelämää ylipäätään halutaan rakentaa.
Karoliina Huovila
Toiminnanjohtaja
