Kuva Etienne Boulanger, Unsplash

Nykytaiteilijan työn moninaisuus Työterveyslaitoksen tutkimushankkeissa

Työterveyslaitoksen tutkija Pia Houni kirjoitti kirjoitti artikkelin STST:n Liitos-lehteen 3/2018, jonka teemana on työhyvinvointi.

 Suomessa on yli 20 000 ammattitaiteilijaa. Tarkkaa lukumäärää on vaikea arvioida, sillä alan ammattijärjestöjen jäsenmäärätiedot ovat suuntaa antavia suhteessa todelliseen tilanteeseen. Monet eivät kuulu liittoihin tai vastaavasti ovat monen liiton jäseniä. Taidekentän töiden keskeinen piirre on työsuhteiden pirstaleisuus, moninaisuus ja epävarmuudesta varmuuteen liikkuminen. Tästä huolimatta nuoret haluavat näihin ammatteihin ja ammatissa toimivat kokevat työssään onnellisuutta ja sitoutumista (esim. Houni & Ansio 2013). Taiteilijoiden aina 1960-luvulta lähtien tasaisesti kasvanut määrä johtuu osaltaan alan koulutuksen organisoitumisesta. Tällä hetkellä puhutaan jo taidealojen ylikoulutuksesta. Samanaikaisesti taiteilijoiden työsuhteisiin liittyviä rakenteita on kulttuuripoliittisesti vahvistettu mm. apurahajärjestelmän, työsuhteiden ja lakisääteistämisen kautta. Näiden toimenpiteiden takana on vahvasti ollut taidealan ammattijärjestöjen vakiintunut ja ammattimaistunut toiminta. Tässä taiteilijoiden ja taidealan ammattien vahvistamisen ketjussa viime vuosina on yhä vahvemmin noussut esille myös taiteilijoiden hyvinvoinnin haasteet.

Taidekentän työt edellyttävät tekijöiltään vahvaa sitoutumista ja sosiaalisen pääoman käyttämistä. Työtä voidaan esityksen näkökulmasta luonnehtia kertaluonteiseksi, mutta valmistautumiseltaan pitkälinjaiseksi. Usein työtä tehdään ryhmässä, moniammatillisesti. Sukupolvien välillä on yleensä joustava ja toimiva side, sillä työn arjessa työskennellään yli sukupolvirajojen. Useimmiten ihmisten elämä ja työ limittyvät myös toisiinsa perhesuhteissa ja ystävyyssuhteissa. Työn ja vapaa-ajan erottaminen voi sen sijaan olla vaikeata. Työ on sosiaalisesti vuorovaikutteista, ja tunteiden merkitys on keskeistä sekä vahvuutena että haasteena. Tämä on työryhmän sisäinen vaikutusmekanismi, mutta näyttämöllä työskentelevien kohdalla se kertautuu myös vuorovaikutussuhteena yleisöön. Taidealojen töiden luonteeseen kuuluu myös julkisuus. Se on jaettavaa ja kenen tahansa arvioitavissa olevaa. Media tuottaa ja muovaa joka päivä yksityisen ja julkisen käsitesisältöjä: käsityksiämme siitä, mikä voi, saa ja minkä pitää olla yksityistä tai julkista. Media itsessään on julkista par excellence, kuten Riitta Jallinoja tutkimuksessaan jo parikymmentävuotta sitten totesi.

On tärkeätä, että sellaiset työelämää tutkivat organisaatiot kuten Työterveyslaitos on mahdollistanut paikan muutamille tutkijoille paneutua taiteilijoiden työn tutkimukseen ja uuden tiedon tuottamiseen kentälle. Viime vuosina työn muutokset ovat olleet sangen nopeita, eikä taidekenttä ole yhteiskunnassa erillinen saareke. Näillä muutoksilla on vaikutusta myös taiteilijoiden työn vaatimuksiin. Nykytaiteilijan työn toteuttamiseen ei enää riitä taiteellinen ammattitaito, tarvitaan runsaasti muutakin osaamista. Tämä osaaminen ei tipahda kenenkään osaksi automaattisesti, vaan se vaatii jatkuvaa opiskelua, perehtymistä ja kiinnostusta oman työn ja ammattitaidon ylläpitämiseksi. On melko reilua sanoa, että monen ammattilaisen työstä kuluu nykyisin runsaasti aikaa työn reunaehtojen ylläpitämiseen (kuten oman työn myymiseen, kotisivujen tekemiseen, työkeikkojen järjestelemiseen, verkostojen ylläpitämiseen jne.), vaikka tätä aikaa haluaisi käyttää suoraan varsinaisen substanssin ylläpitämiseen. Työn taidoiksi voidaan yhä enemmän lukea siis kaikki ne tekijät, joiden kautta ihminen yleensä pystyy taiteellisen ammattilaisuuden kentässä toimimaan.

Työterveyslaitoksessa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut muutamia tärkeitä tutkimushankkeita, joissa on tarkasteltu taiteilijan työtä, koulutusta ja ammattikenttää monesta eri suunnasta. Mainitsen tässä lyhyesti muutaman keskeisen tutkimushankkeen. 2010-luvun alussa tutkimme (Ilkka Pirttilä ja Pia Houni) suomalaisen teatterityön sukupolviketjuja ja työhön liittyviä muutoksia. Tätä tutkimusta seurasi teatterinjohtamiseen, erityisesti parijohtamiseen keskittyvä hanke. Sen avainsana oli liminaalisuus, eräänlaisessa välitilassa oleminen, sen mahdollisuudet luoda uutta työn arkeen. Parijohtaminen oli tämän tutkimuksen valossa myönteinen ja vahvistava asia. Kenties sellainen työskentelymalli, jota taiteen kentässä kannattaisi rohkeammin vaalia. (Houni, Ansio & Järvinen 2013.) Jälkimmäisen hankkeen kanssa rinnakkain keskityimme kokoamaan tietoa taiteilijoiden työstä- ja hyvinvoinnista laajemmalla kysely- ja haastatteluaineistolla. Tässä tutkimuksessa oli mukana yli neljäsataa taiteilijaa, jotka jakoivat työn arkeensa ja hyvinvointiin liittyviä kokemuksiaan. Tutkimuksen kautta näimme selkeästi niitä keskeisiä muutoksia, joita ammattikentässä oli meneillään ja joiden kanssa tekijät kamppailivat. Nämä ovat edelleen seikkoja, joihin taidekentässä törmää ja joita pitäisi kehittää eteenpäin. Työn reunaehtojen lisäksi hyvinvoinnin aspektit olivat tärkeitä. On selvää, että suomalaisten taiteilijoiden hyvinvointi on suhteellisen hyvää, kun sitä katsotaan itsestä huolehtimisen näkökulmasta (esimerkiksi vähentynyt päihteiden käyttö ja lisääntynyt liikunta). Toisaalta taas monet mentaaliset kuormitustekijät ovat tulleet osaksi työtä ja tukitoimia niiden hallitsemiseen on satunnaisesti tarjolla (useimmat eivät kuulu työterveyshuollon piiriin). Taiteilijan työ -tutkimushanke ansaitsisi tulevaisuudessa jatkoseurantaa ja kenties myös kansainvälistä vertailua. (Houni & Ansio 2013, Houni & Ansio 2014, ks. Myös aiheeseen liittyvä dokumenttielokuva http://www.taiteilijantyo.fi/).

Taiteilijan työn muutoksien seuraaminen on viimeisten vuosien aikana ollut tutkimushankkeissamme mukana myös hybridi- ja identiteettikäsitteiden kautta. Olemme tarkastelleet työn muuttuneita rakenteita ja tekijöiden kokemuksia soveltaa omaa taidealaa eri yhteiskunnallisiin toimintakenttiin. (Ansio, Houni & Piispa 2018.) On selvää, että osa taiteilijoista tervehtii ilolla näitä muutoksia ja löytää niistä työllistymisen mahdollisuuksia. Osalle tekijöistä kaikki soveltava taidetoiminta on kauhistus. He haluavat keskittää huomionsa oman tekemisen sisältöön. On turhaa arvottaa näitä lähtökohtia, pikemmin huomiota kannattaa kohdistaa erilaisiin mahdollisuuksiin, joita taidekentän ammattilaiset voisivat löytää.

Parhaillaan työskentelemme Floor is Yours! -tutkimushankkeen parissa (2018-2020). Sen tavoitteena on esittävien taiteiden turvallisuuskulttuurin ja -johtamisen kehittäminen. Hanke on siten ainutlaatuinen, ettei aikaisemmin ole selvitetty näin laajasti ammattikentän turvallisuuskäytäntöihin kytkeytyviä johtamisen ja hyvinvoinnin lähtökohtia. Esittävien taiteiden töissä tapaturma-, vaara- ja kuormitustekijät ovat ilmeisiä, mutta osaaminen ja resurssit vaihtelevat merkittävästi. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kehittämistarpeita sekä kehittää käytännön menetelmiä, joilla turvallisen työskentelyn kulttuuria voitaisiin edistää. Esittävän taiteen, kuten teatteri, musiikki, tanssi, sirkus, toimijakenttä työskentelee taiteellista työtä ja luovuutta arvostavassa ympäristössä. Riskinä piilee, että systemaattinen toiminta työn ja työympäristön turvallisuuden ja terveellisyyden kehittämiseksi saattaa jäädä tämän varjoon. Floor is Yours! -hanke rakentuu neljästä osiosta, joissa ensimmäisessä kootaan laaja kyselytutkimusaineisto. Toisessa osiossa paneudutaan työryhmien havainnointiin ja niissä työskentelevien henkilöiden ryhmähaastatteluihin. Kolmannessa osiossa työstetään riskinarviointityökalujen ja turvallisuusjohtamisen toimintamallin kehittämisen kanssa. Viimeisessä vaiheessa järjestetään työpajoja esittävän taiteen kentässä toimiville ihmisille. Onnistuessaan tämä tutkimushanke voi viedä tärkeän askeleen esittävien taiteiden työkulttuuria eteenpäin, kohti tasapuolisuutta, parempaa johtamista, kohti hyvää työn arkea. Kuten totesimme muutama vuosi sitten Taiteilijan työ -tutkimuksessa:

”Taiteilijan ammatti on erityinen: sen työn lopputulokset kuljettavat ihmisen kokemaan esteettistä kauneutta ja ihmisyyden kasvua, joka rakentaa meidät osaksi toisiamme ja yhteiskuntaa. Taiteilijan ammatti on kuin mikä tahansa ammatti: sen tekijä ansaitsee ja tarvitsee itsensä huoltamista ja hoitamista, hyvinvointia, tukea ja jakamista, sekä mahdollisuuksia toteuttaa työnsä sisältöjä.” (Houni & Ansio 2013.)

Mainittujen tutkimushankkeiden julkaisuja:
Floor is Yours! tutkimushankkeen kotisivu: https://www.ttl.fi/tutkimushanke/floorisyours/
Ansio, H., P. Houni & M. Järvinen 2013. ”Huipulla tuulee vähemmän, kun ollaan yhdessä”. Parijohtajuus suomalaisissa teattereissa. Meteli 2, 55-57.
Ansio, H., P. Houni & M. Järvinen 2013. Parijohtajuus teatterissa – yhteisiä haasteita perinteen ja uuden välimaastossa. Teoksessa S.-M. Korhonen, L. Pekkala & M. Salomaa (toim.): Näkökulmia tasa-arvoon ja johtajuuteen teatterissa.
Tampere: Tampereen yliopisto, tutkivan teatterityön keskus. Saatavilla http://www.tekija.info/uploads/tekija_nakokulmia_tasa-arvoon%20ja%20johtajuuteen.pdf [www.tekija.info].
Ansio, H., Houni, P. & Piispa, M. 2018. ”Ei ole keksitty sitä ammattinimikettä, mikä olisin” – sosiaalisesti sitoutuneen taiteen tekijät ja hybridinen työ. Yhteiskuntapolitiikka 83 (2018):1.
Houni, Pia 2011. Seuraava taiteilija, olkaa hyvä…Meteli, teatteri -ja media-alan työntekijöiden liitto.
Houni, P., H. Ansio & M. Järvinen 2013. Parijohtajuus esittävän taiteen organisaatiossa. Hallinnon Tutkimus 32(3), 213-228.
Houni, P. & Ansio, H. & Järvinen, M. 2013. Kaksin aina kauniimpaa? Uusi parijohtajuus suomalaisessa teatterissa. Teoksessa: Ansio, Heli & Hirkman, Pia (toim.) Työ ja johtajuus liminaalitilassa. Loppuraportti. Tekes. Tekesin raportti 6/2013. Helsinki. http://www.tekes.fi/Julkaisut/Tyo_ja_johtajuus_liminaalitilassa_6_13.pdf
Houni, Pia & Ansio, Heli 2013. Taiteilijan työ. Taiteilijan hyvinvointi taidetyön muutoksessa. (Useita lukuja kirjassa, 8-24, 37-197, 207-217, 233-246). Työterveyslaitos & Yliopistopaino. (ISBN 978-952-261-353-0 (nid.) ISBN 978-952-261-354-7 (pdf) https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/132110/Taiteilijan_tyo.pdf?sequence=1
Houni, P. & Ansio, H. 2014. Taiteilijan ammatti tänään – tietoja, taitoja, diskursseja. Yhteiskuntapolitiikka 79 (2014):4.
Houni, Pia & Ansio, Heli. 2015. Suomalainen taiteilija ei ole myytti. Liitos. Suomen tanssi- ja sirkustaiteilijat ry:n jäsenlehti. 1 / 2015.
Järvinen, M., H. Ansio & P. Houni 2015. New Variation of Dual Leadership: Insights from Finnish theatres. International Journal of Arts Management Vol17 no3.
Piispa, M., Ansio, H., Houni, P. & Käpykangas, S. 2015: Osa-aikainen taiteilija? Vahvojen kategorioiden välissä rakentuu hybridi-identiteetti. Työelämän tutkimus.
Pirttilä, Ilkka & Houni, Pia 2011. Sukupolvidynamiikka ja suomalainen teatterityö. Hallinnon tutkimus 30 (2), 143-157.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..