Lähetin 28 henkilötyövuosiltaan suurimmalle VOS-teatterille sähköpostitse muutaman kysymyksen: 1. Palkkaatteko tanssi- ja sirkustaiteilijoita? 2. Palkkaatteko ammattilaisia? 3. Jos käytätte opiskelijoita, miten palkitsette heidät? 4. Näettekö parannettavaa? Listaan tiedusteluuni vastanneet teatterit tekstin lopussa. Kysyin lisäksi kahdelta oppilaitokselta opiskelijoiden työharjoittelun, työssäoppimisen ja oppisopimuskoulutuksen käytännöistä. Lisäksi kävin läpi opetukseen ja työehtoihin liittyvää lainsäädäntöä. Pyrin purkamaan mahdollisimman kevyesti ja lyhyesti vastaanottamani tiedon määrän.
Vastausten perusteella voi päätellä, että teattereilla ei ole yhteistä linjaa opiskelijoiden, ammattilaisten tai avustajien käyttämisestä.
Toisen asteen opintojen yhteydessä tapahtuvaa työssäoppimista ohjaa laki ammatillisesta koulutuksesta (531/2017). Koulutuksen voi toteuttaa työpaikalla harjoitteluna tai oppisopimuskoulutuksella. Työssäoppiminen on laajuudeltaan korkeintaan 20 opintopistettä. Tällöin opiskelija toteuttaa opiskelua työpaikalla koulutussopimuksella. Opiskelija on vakuutettu koulutuksen järjestäjän toimesta, hän saa ateriakorvauksen työpaikalla ja on oikeutettu opintotukeen. Toisen asteen koulutuksessa suoritettava työssäoppiminen on lain mukaan palkatonta.
Ammattikorkeakouluopintoihin kuuluu aina työharjoittelu. Se on työelämässä tapahtuvaa opiskelua, jolloin opiskelijan on mahdollista soveltaa oppimaansa käytäntöön ja kehittyä ammatillisesti. Koska harjoittelu on osa opintoja, sen on oltava suunniteltua ja ohjattua. Ammattikorkeakouluharjoittelun laajuus on koulutusalasta riippuen 30–120 opintopistettä. Kokopäiväisesti työskennellen se tarkoittaa 5–20 kuukauden työtä. Harjoittelun voi toteuttaa myös osissa ja eri työnantajien ohjauksessa Suomessa tai ulkomailla. Ammattikorkeakoulussa työharjoittelusta voidaan maksaa palkkaa. Mikäli harjoittelusta maksetaan palkkaa, tehdään työnantajan kanssa työsopimus harjoittelusopimuksen lisäksi.
Oppilaitos lähettää opiskelijan harjoittelemaan työpaikalle, jolloin hän myös saa ohjausta työntekoon. Opiskelijoiden koulutussopimukset ammattiteattereissa laaditaan koskemaan harjoitusaikaa ja mahdollisesti jonkin määrän näytöksiä, jolloin työssäoppimisen laajuus on realistisessa suhteessa kertyviin opintoihin. Lisäesityksien osalta opiskelija ja työpaikka voivat laatia erillisen työsopimuksen, joka ei enää kuulu opintoihin. Tällöin opiskelija on työsuhteessa ja saa palkkaa.
Koulutuksen voi saada myös oppisopimuksella, jolloin opiskelija kouluttautuu työsuhteessa. Työnantaja on tällöin velvollinen vakuuttamaan opiskelijan. Koulutuksen järjestäjä korvaa työnantajalle pienimuotoisen kulukorvauksen siirtyneestä opetusajasta. Oppisopimuskoulutuksessa opiskelijan kuuluu saada palkkaa työstään. Oppisopimuskoulutus on mahdollista suorittaa myös yrittäjänä, edellyttäen että opiskelija itse pyörittää yritystoimintaa.
On hyvä, että opiskelijoille järjestyy harjoittelupaikkoja, mutta tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Keskustelua tulisi käydä liiton, Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä teattereiden välillä.
Käytännöt ovat tällä hetkellä hyvin vaihtelevia. Otan esimerkiksi kolme isoa teatteria, joissa vastauksien perusteella on vakiintuneet menettelyt työharjoittelun suhteen.
Esimerkki 1.
Oulun kaupunginteatterissa harjoitukset ja 10 ensimmäistä esitystä kuuluvat työharjoitteluun, minkä jälkeen mahdollisista lisäesityksistä maksetaan palkkio. (Tuija Hyppönen, Oulun kaupunginteatterin toimitusjohtaja)
Esimerkki 2.
Tampereen työväenteatterissa harjoitusperiodi kuuluu opiskeluun ja esityksistä maksetaan 70% palkka TES:n mukaisesta esityskorvauksesta. (Arja Ahrens, Tampereen työväenteatterin tuotantosuunnittelija-tuottaja)
Esimerkki 3.
Kuopion kaupunginteatterissa opiskelija saa pääharjoituksista lukien ns. avustajan esityskorvauksen. Opiskelija saa TES:n mukaisen korvauksen, mikäli valmistuu kesken produktion. Jos harjoittelijalla on jo ammatillinen tutkinto esimerkiksi toiselta asteelta, saa opiskelija TES:n mukaisen palkan harjoitus- ja esitysperiodilta. (Anu Lehto-Korhonen, Kuopion kaupunginteatterin hallintopäällikkö)
Teattereiden vastauksista käy ilmi, että myös ammattilaisten käyttämisessä on suuria eroja.
On hyvä, että opiskelijoille järjestyy harjoittelupaikkoja, mutta tarvitaan yhteisiä pelisääntöjä. Keskustelua tulisi käydä liiton, Opetus- ja kulttuuriministeriön sekä teattereiden välillä. Yhtenevät säännöt antaisivat varsinkin korkeakouluopiskelijoille selkeän ohjeistuksen siitä, miten toimia työharjoittelussa. Toisen asteen koulutuksen osalta työssäoppimisen säännöt on kirjattu tarkemmin lakiin.
Teattereiden vastauksista käy ilmi, että myös ammattilaisten käyttämisessä on suuria eroja. Nykyinen teatterialojen työehtosopimus (teates) päättyy tänä vuonna ja uuden tes:n pääasialliset neuvottelut käydään maaliskuussa. Vaikka nykyinen teates antaa selkeän ohjeen, vastauksista käy ilmi, että tätä ohjetta ei aina noudateta.
Teatterialojen työehtosopimuksessa sanotaan:
LIITE 10: VIERAILEVAN TANSSIJAN / SIRKUSTAITEILIJAN TYÖEHDOT
1 § Vähimmäispalkat
Vähimmäispalkkoja sovelletaan tanssijan/sirkustaiteilijan vähintään peruskoulutuksen suorittaneisiin. Tanssijan/sirkustaiteilijan tehtävissä käytetään lähtökohtaisesti ammattilaisia.
Toisin sanoen teatesin mukaan kaikkiin työtehtäviin tulisi palkata ammattilaisia. Otan esimerkiksi kahden keskisuuren teatterin vastaukset kysymykseen numero 1. Palkkaatteko tanssi- ja sirkustaiteilijoita? Lisäksi poimin yhden työnhakuilmoituksen teatterin sivuilta.
Esimerkki 1.
Jyväskylän kaupunginteatterin johtaja Hilkka Hyttinen vastasi lyhyesti: ”Kyllä harvemmin, mutta toisinaan näin on tehty.”. Jyväskylän kaupunginteatterissa on ohjelmistossa jatkuvasti suuria musikaaleja, kuten Phantom – Pariisin oopperan kummitus ja takavuosilta löytyy useita isoja musikaaleja. Auki jää, että ketä tanssijan tehtäviin on silloin otettu. Käytetäänkö pääsääntöisesti työharjoittelijoita vai harrastaja-avustajia?
Esimerkki 2.
Vaasan kaupunginteatterin uusi johtaja Seppo Välinen vastasi: ”Vaasan kaupunginteatterissa musiikkiteatteri on vahvaa ja se vahvistuu entisestään kaudellani. Näin ollen meillä on luonnollisesti myös tanssijoita työsuhteessa. Pyrimme pitämään näyttämön avoimena, meillä on näyttämöllä niin ammattilaisia kuin alan harrastajiakin. Harrastajat ovat meillä avustajatehtävissä ja keskeiset tanssilliset tehtävät annetaan ammattilaisille. Haluan kehittää liikettä osana musiikkiteatteria ja jatkossakin meillä nähdään niin kuukausipalkkaisia kuin produktiokohtaisesti palkattuja tanssijoita. Näen vahvuutena, että meidän ensemblessämme on aina kiinnitettynä (siis kuukausipalkalla) tanssin ammattilaisia.”.
Esimerkki 3.
Kouvolan kaupunginteatteri hakee parhaillaan musikaaliin tanssija-avustajaa seuraavilla kriteereillä: ”Haemme neljää tanssija-avustajaa täydentämään ammattinäyttelijöiden ryhmää. Hakijoilta odotetaan 18–35 vuoden näyttämöikää, hyvää tanssitaitoa, musikaalisuutta ja valmiutta tehdä teoksessa myös pieniä avustajarooleja.”. Ilmoituksesta käy lisäksi ilmi, että hakijoille järjestetään pääsykokeet, heidän tulee sitoutua harjoituksiin ja esityksiin. Harjoitukset ovat kaikki iltaisin kello 17.00 jälkeen, osa näytöksistä saattaa olla päivänäytöksiä. Kun hakemuksessa haetaan tiettyä ”näyttämöikää” sekä hyviä taitoja, herää kysymys miten teatteri rajaa ulos ammattilaiset tästä hausta ja millä perusteella teatteri ei palkkaa ammattilaisia. Kysyin asiaa Kouvolan teatterin johtaja Tiina Luhtaniemeltä ja hän vastasi: ”Olen muodostanut käsitykseni tehtävästä näytelmätekstin perusteella, sekä ohjaajan kuvailemasta tehtävän laadusta, eli näiden pohjalta parhaan kykyni mukaan olen arvioinut sen olevan avustajatehtävä.”.
Poikkeuksetta kyselyyn vastanneet teatterit olivat halukkaita palkkaamaan ammattilaisia, mutta vetoavat mm. kustannuksiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuresta kustannuksesta on kyse?
Käytössäni ei ole mitään tilastoja siitä, kuinka paljon valtion tuen piirissä olevat ammattiteatterit täydentävät ammattinäyttelijöiden ryhmää tanssivilla avustajilla. Kentältä olen saanut usein palautetta, että varsinkin pienet ja keskisuuret teatterit käyttävät kohtuullisen vaativissakin rooleissa avustajia. Tämä vähentää ammattilaisten työmahdollisuuksia. Teates ohjeistaa varsin selkeästi käyttämään ammattilaisia kaikissa tehtävissä. Toki teatterit voivat käyttää ns. iltanäyttelijöitä produktioissa, mutta jos teatteri hakee toistuvasti tanssijan tehtäviin ”tanssija-avustajaa”, katson sen kiertävän teates:n ohjeistusta palkata ammattilaisia.
Poikkeuksetta kyselyyn vastanneet teatterit olivat halukkaita palkkaamaan ammattilaisia, mutta vetoavat mm. kustannuksiin. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuresta kustannuksesta on kyse? Kuinka paljon teatterin kokonaisbudjetissa säästetään sillä, että jossain produktiossa käytetään tanssillista avustajaa ammattilaisen asemesta?
Teatterit ovat merkittävä työllistäjä ja moni teatteri toimii varsin mallikaasti. Kuitenkin kyseen ollessa julkisrahoitteisesta ja yleishyödyllisestä toiminnasta, niin peräänkuuluttaisin selkeää, reilua ja yhtenäistä linjaa. Nykyinen teatterialan työehtosopimus on voimassa 31.3.2020 asti.
Jokaisen ammattiylpeän tanssi- ja sirkustaiteilijan tulisi pitää puolensa palkkaneuvotteluissa. Tehtävä määrittää palkan. Kun tehtävä on selkeästi ammattitaitoa vaativa, on palkan oltava sen mukainen. Liitossa voit tarkistuttaa työsopimuksen.
Kyselyyn vastasivat seuraavat kaupunginteatterit: Oulu, Vaasa, Lahti, Varkaus, Turku, Rovaniemi, Lappeenranta, Kuopio, Seinäjoki, Jyväskylä, Joensuu ja Kouvola sekä Tampereen Työväenteatteri
Kiitos informaatiosta myös Riverian koulutuspäällikkö Tone Arstila ja tanssinlehtori Katariina Vähäkallio, Tampereen konservatorion rehtori Sampsa Konttinen, Temen työehtoasiantuntija Sami Hiltunen sekä kuvataiteilija Liina Kuittinen.
Artikkeli on julkaistu STST:n Liitos-lehdessä 1/2020 maaliskuussa.
ANTTI SEPPÄNEN
Kirjoittaja istuu mm. Temen ja Stst:n hallituksissa ja on yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut tanssitaiteen kandidaatti.