Teatteri- ja mediatyöntekijöiden liitto Teme kiittää mahdollisuudesta lausua luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi audiovisuaalisen tilausohjelmapalvelun investointivelvoitteesta.
Teme yhtyy Kopiosto ry:n lausuntoon ja lausuu lisäksi seuraavaa:
Luonnos hallituksen esitykseksi on kokonaisuudessaan kannatettava tietyin täsmennyksin. Esityksen tarkoitus vahvistaa suomalaista av-tuotantoa sekä tukea kotimaisen sisällön tarjontaa AVMS-direktiivin tavoitteen mukaisesti edistämällä kulttuurillista ja kielellistä monimuotoisuutta sekä tasapuolista kilpailua syrjimättömällä tavalla on erittäin kannatettava. Investointi- tai maksuvelvoitteen toimeenpano toisi suomalaiselle av-alalle uuden rahoituselementin, joka lisäisi alan kasvua, kilpailukykyä suhteessa kansainvälisiin toimijoihin sekä työllisyyttä.
Kuluttajien siirtyminen kansainvälisten tilausohjelmapalveluiden sisältöjen pariin vähentää kotimaisen sisällön ja kulttuurin kulutusta, minkä vuoksi on erittäin tärkeää, että Suomessa otetaan käyttöön AVMS-direktiivin 13 artiklan 2 kohdan mukainen audiovisuaalisten tilauspalveluiden investointivelvoite. Investointivelvoite vahvistaa monipuolisen suomalaisen kulttuurin kehittymistä sekä suomalaisen audiovisuaalisen tuotannon elinvoimaa ja kansainvälistymistä. Tähän saakka luovan talouden arvonluonnin potentiaali on ollut hyödyntämättä, kun direktiiviä ei ole implementoitu kokonaisuudessaan.
Ensinnäkin, jotta edellä kuvatulle av-alan positiiviselle kehitykselle syntyisi jatkumoa, on erityisen tärkeää, että lailla varmistetaan teosten tekijänoikeuksien ja kaupallisten hyödyntämisoikeuksien säilyminen Suomessa. Lakiesityksessä todetaan, että avustusta hakevan tuotantoyhtiön tulisi olla Suomen yritysrekisteriin merkitty osakeyhtiö, jolla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset ja joka hallinnoi riittävässä määrin teoksen kaupallisia hyödyntämisoikeuksia Suomessa. Lakiesityksessä on huomioitava pykälätasolla, että tuotantoyhtiöiden tekijöiltä lunastamat tekijänoikeudet perustuvat asianmukaiseen sopimiseen ja kohtuulliseen korvaukseen tekijänoikeuslain mukaisesti.
Velvoitteen toimeenpano on kulttuuri- ja elinkeinopoliittinen mahdollisuus vaikuttaa alan kestävään kehitykseen ja samalla suomalaisten alan toimijoiden hyvinvointiin ja reiluihin työehtoihin. Siksi lakiehdotuksen 7 §:n valtionavustuksen myöntämisen edellytyksiin on sisällytettävä kohta, jonka mukaan valtionavustuksen myöntämisedellytyksenä tuotantoyhtiön, jolle valtionavustusta myönnetään, tulee noudattaa toiminnassaan alalla kulloinkin sovellettavaa työehtosopimusta. Lisäksi esitykseen tulisi sisällyttää avustuksen kanavoinnin osalta, että avustus kohdennetaan pääosin nimenomaan ihmisen tekemään työhön, jolla varmistetaan tekoälyn käytön kohtuullinen ja oikeasuhtainen suhde tuettuun sisältöön nähden.
Nyt lakiesityksessä valtionavustuksen kohteena mainitaan ainoastaan käsikirjoitetun elokuvan, dokumentin tai draamasarjan tuotannot. Av-alan etu olisi, jos tuettavia teosmuotoja tulkittaisiin mahdollisimman laajasti. Esimerkiksi ohjelmaformaattituotanto on merkittävä osa nykyistä av-markkinaa. Kansainvälisesti menestyvä ohjelmaformaatti voi tuottaa helposti huomattavaa tuottoa ja tv-ohjelmaformaattina voidaan myydä myös draamasarjojen käsikirjoituksia. Ehdotamme, että tv-ohjelmaformaatit otetaan mukaan lakiehdotukseen ja säännöskohtaisiin perusteluihin lakiehdotuksessa nyt mainittujen käsikirjoitetun elokuvan, dokumentin ja draamasarjan rinnalle. Tämä tukisi myös tavoitetta siitä, että maksuvelvoitteen kautta kerättävän rahan tulisi alalle jaettavana taloudellisena tukena hyödyttää kotimaista audiovisuaalista alaa mahdollisimman monipuolisesti kulttuuripoliittiset näkökohdat ja audiovisuaalisen alan rakenne huomioon ottaen.
Uusi rahoitusmuoto ei saa toteutuessaan vaikuttaa heikentävästi nykyiseen valtionrahoitukseen, kuten Elokuvasäätiön määrärahaan ja sen kautta maksettaviin valtionavustuksiin. Esityksen mukaan AV-maksut kanavoitaisiin takaisin audiovisuaaliselle alalle valtion elokuvatukijärjestelmän kautta. Esityksessä ei oteta kantaa siihen, olisiko nyt säädettävän 7 §:n mukainen Suomen elokuvasäätiön myöntämä valtionavustus ja elokuvakulttuurin edistämiseksi säädetyn lain (1174/2018) mukainen Suomen elokuvasäätiön myöntämä valtionavustus toisensa poissulkevia vai toisiaan täydentäviä avustuksia. On tärkeää, että nyt muodostuva uusi rahoitusinstrumentti on oma erillinen kokonaisuutensa, jolla on omat säännöt ja hallintonsa, ja sen ei tulisi rakentua kompensoimaan nykyistä rahoitusta.
Säännöskohtaisissa perusteluissa sivulla 43 todetaan seuraavasti: ”Nyt ehdotettavan lain mukaiset Suomen elokuvasäätiölle myönnettävät valtion varat ja valtionavustuksiin liittyvä päätöksenteko olisi pidettävä hallinnollisesti erillään muusta Suomen elokuvasäätiön toiminnasta ja valtion rahoituksesta elokuvakulttuurin edistämiseen annetun lain mukaisten valtionavustusten jakamisesta.” Esitämme, että säännöskohtaisten perusteluiden mukainen maininta valtionavustusten pitämisestä hallinnollisesti erillään lisättäisiin myös lakiehdotuksen 7 §:n uutena 4 momenttina.