Teatterialan työsuojelupäivät järjestettiin 14.–15. syyskuuta 2026 Metropolia AMK:n Arabian kampuksella Helsingissä. Työterveyslaitoksen, Temen, Suomen Teatterit ry:n, Esittävän taiteen vapaat yhteisöt ry:n ja Näyttelijäliiton yhdessä järjestämä tapahtuma kokosi yhteen 60 henkilöä, joiden joukossa oli niin työntekijöiden kuin työnantajien edustajia Helsingistä Rovaniemelle.
Kaksipäiväisen koulutuksen ensimmäisenä päivänä perehdyttiin nolla-ajatteluun eli ennakoivaan turvallisuustyöhön. Työturvallisuutta tutkittiin yhteisten havaintojen ja ryhmissä pohdittujen kysymysten avulla. Päivän päätteeksi käsiteltiin taistelu- ja läheisyyskoreografiaa ja sen erilaisia käyttötilanteita.
Toisena päivänä aiheena olivat työturvallisuusvastuut ja niiden jakautumisen katvealueet esittävissä taiteissa. Lisäksi käsiteltiin nostimien ja ripustusten turvallista käyttöä sekä putoamisvaaroja. Aiheita käytiin läpi ryhmissä toimintapisteillä, joissa osallistujat pääsivät itse tekemään ja kokeilemaan.
Temen avauspuheenvuoron piti työehtoasiantuntija Antti Hosia. Hän muistutti, ettei työsuojelu ole papereita vaan sitä, mitä työpaikalla tapahtuu joka päivä.
Turvallisuuskulttuuri kehittyy, mutta työ jatkuu
Teatterialan turvallisuuskulttuuri ja tapa ajatella työsuojelua ovat Hosian mukaan muuttuneet merkittävästi 2000-luvun aikana.
“Erityisesti #metoo-liike sai koko alan tarkastelemaan perusteellisesti toimintatapojaan, rakenteitaan ja pitkään jatkuneita käytäntöjään. Myös teatterialan työehtosopimukseen lisättiin vuonna 2018 häirintää koskeva määräys”, taustoittaa Hosia.
Julkisuuteen nousee edelleen tilanteita ja käytäntöjä, jotka ovat voineet jatkua pitkään tai vakiintua osaksi alan toimintakulttuuria ilman, että niitä on riittävästi arvioitu työsuojelun näkökulmasta.
“Edelleen on siis pystyttävä tarkastelemaan kriittisesti myös sellaisia toimintatapoja, joihin osa on ehtinyt tottua.”
Työsuojelu on arkea, ei papereita
Mitä työsuojelu oikeastaan on? Äkkiseltään voisi ajatella, että se kuuluu viranomaisvalvonnalle: jossakin on viranomainen, joka tarkastaa työpaikan ja kertoo, ovatko asiat kunnossa. Hosian mukaan näin ei kuitenkaan ole.
”Työsuojelu ei ole papereita. Työsuojelu ei ole pelkkiä toimivaltuuksia ja kokouksia. Työsuojelu ei myöskään ole vain velvollisuuksia ja niiden noudattamista. Työsuojelussa on kyse siitä, mitä työpaikalla tapahtuu joka päivä.”
Olennaista on, huomataanko työpaikalla riskit, kuormitus ja vaarat, ja uskalletaanko niistä puhua. Kulkeeko tieto, ja ennen kaikkea, johtaako se toimintaan?
Kaikki työntekijät eivät ole samassa asemassa
Teatterialalla samalla työpaikalla työskentelee kokoaikaisen ja vakituisen henkilöstön lisäksi myös määräaikaisia, osa-aikaisia, vierailijoita ja opiskelijoita sekä toisinaan muiden organisaatioiden työntekijöitä. Kaikkia työntekijöitä tulee kohdella työsuojelussa yhdenvertaisesti.
“Käytännössä kaikkien asema ei kuitenkaan ole samanlainen. Muun kuin vakituisen työntekijän voi olla vaikeampi nostaa esiin työpaikan ongelmia. Esteenä voi olla huoli siitä, miten asian esiin ottaminen vaikuttaa seuraavaan työsopimukseen tai mahdollisuuteen tulla kutsutuksi uudelleen töihin.”
Turvallisuushavainto ei ole hankaluutta tai ilmiantamista
Hosia nostaa esiin esimerkkejä siitä, miksei vaaroista aina kerrota eteenpäin, vaikka niitä huomattaisiin: työntekijä ei halua olla hankala tai tohdi häiritä esihenkilöä pikkuasialla. Hän voi nähdä epäasiallista käytöstä mutta ajatella, ettei halua ilmiantaa työtoveriaan.
Turvallisuushavainnon tekeminen ei kuitenkaan ole hankalaksi ryhtymistä.
“Epäasiallisesta käytöksestä tai psykososiaalisesta kuormituksesta ilmoittaminen ei ole ilmiantamista. Molemmissa on kyse turvallisuudesta huolehtimisesta, johon on hyvä suhtautua vakavasti.”
Psykologisesti turvallinen ilmapiiri mahdollistaa havaintojen esiin nostamisen
Hosia kannustaa työnantajia rakentamaan turvallisuusajattelua, jossa jokaisella on lupa, oikeus ja velvollisuus kiinnittää huomiota työympäristöön ja nostaa havaintojaan esiin. Ohjeiden on oltava ajan tasalla, selkeitä, kaikkien saatavilla ja työpaikalla yhdessä käsiteltyjä. Erityisesti uusille työntekijöille on oma-aloitteisesti kerrottava, miten työpaikalla suhtaudutaan työturvallisuuteen, miten turvallisuushavainto tehdään ja kenelle ongelmasta ilmoitetaan.
”Pelkkä ohjeen olemassaolo ei riitä, jos työntekijä ei tiedä ohjeesta, ei löydä sitä tai ei uskalla toimia sen mukaisesti. Eikä ohjeesta ole mitään hyötyä, jos sitä ei implementoida, noudateta tai noudattamista valvota.”
Tavoitteena on rakentaa psykologisesti turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen voi nostaa työturvallisuuteen liittyviä asioita esiin joutumatta kantamaan huolta seurauksista.
Työsuojeluvaltuutettu tarvitsee näkyvyyttä ja tukea
Hosia muistuttaa työsuojeluvaltuutettuja, että uusi, lyhytaikainen tai vieraileva työntekijä ei välttämättä tiedä, kuka valtuutettu on, edustaako tämä häntä tai missä asioissa häneen voi ottaa yhteyttä. Siksi on tärkeää huolehtia, että työsuojeluvaltuutettu ja hänen tehtävänsä tunnetaan työpaikalla. Työsuojeluvaltuutetun näkyvyys ei kuitenkaan saa jäädä yksin hänen vastuulleen.
”Työsuojelun toimijoiden ja toimintatapojen pitää olla näkyviä myös niille, jotka työskentelevät organisaatiossa vain lyhyen aikaa.”
Varhainen puuttuminen säästää ihmisiä ja kustannuksia
Temeen tulee yhteydenottoja myös tilanteista, joissa työsuojeluun liittyvä asia on jatkunut pitkään tai joissa siihen ei ole löydetty riittävän varhain toimivaa ratkaisua. Tilanteet voivat liittyä esimerkiksi työkuormitukseen, epäasialliseen kohteluun, perehdytyksen puutteisiin, työn psykososiaalisiin kuormitustekijöihin tai alentuneen työkyvyn huomioon ottamiseen.
“Pitkittyessään tilanteista tulee helposti hyvin monimutkaisia. Silloin apua voivat tarvita työntekijän lisäksi myös työsuojeluvaltuutettu ja työnantaja. Samalla ongelmien inhimilliset ja taloudelliset seuraukset kasvavat. Varhainen puuttuminen säästää sekä ihmisiä että kustannuksia.”
Hosia ajattelee, ettei työsuojelun tärkein hetki ole se, jolloin havahdutaan pitkään jatkuneen ongelman olemassaoloon.
“Tärkein hetki on paljon aikaisemmin. Se voi olla silloin, kun joku huomaa ensimmäisen puutteen. Tai silloin, kun työntekijä kertoo, ettei hän enää palaudu työstään. Se voi olla hetki, jolloin jokin työvaihe tai työtilanne alkaa tuntua psykologisesti turvattomalta tai fyysinen läheltä piti -tilanne toistuu.”
Jos työntekijän työkyky on jo vakavasti alentunut, varhaisen tuen mahdollisuudet ovat vähentyneet. Työnantajan velvollisuudet ja työpaikan toiminnan merkitys eivät kuitenkaan pääty siihen. Silloinkin tarvitaan aktiivisia toimia työntekijän tukemiseksi ja uusien vastaavien tilanteiden ehkäisemiseksi.
Hosian viesti on: älä oleta, vaan tutki ja ota selvää.
Hiljaisuus ei aina tarkoita, ettei ongelmia ole
Työsuojelussa yksi ongelmallinen oletus on Hosian mukaan, että asiat ovat varmaankin kunnossa, koska kukaan ei ole ilmoittanut ongelmista.
“Hiljaisuus ei aina tarkoita sitä, että ongelmia ei ole. Se voi tarkoittaa myös sitä, ettei niistä uskalleta puhua, ettei niiden ilmoittamiseen ole toimivaa tapaa tai ettei työntekijä tiedä, kenelle hänen pitäisi asiasta kertoa.”
Siksi työnantajan on aktiivisesti huolehdittava siitä, että ilmoittamisen kynnys pysyy matalana.
Vastuut ja yhteistyö
Kaikilla Temen aloilla työtä ei tehdä vakiintuneessa työpaikkaorganisaatiossa, jossa on työsuojeluvaltuutettu ja muut pysyvät työsuojelun rakenteet. Näin voi olla esimerkiksi pienissä tuotannoissa, apurahalla tehtävässä työssä ja VOS-rahoituksen ulkopuolisissa yhteisöissä. Silloin on erityisen tärkeää selvittää ennen työn aloittamista, miten turvallisuudesta huolehditaan, miten vaaroja ja kuormitusta käsitellään ja kenelle havainnoista ilmoitetaan. Tarvittaessa neuvoja voi pyytää esimerkiksi omasta liitosta.
Kun työtä tehdään työsuhteessa, työnantajalla on yleinen ja ensisijainen vastuu työpaikan turvallisuudesta. Työnantajan pitää selvittää ja arvioida työn vaarat, tarkkailla työympäristöä ja työyhteisön tilaa sekä toimia oma-aloitteisesti.
Työnantajakaan ei kuitenkaan voi tietää kaikkea työpaikalla tapahtuvaa, elleivät havainnot kulje eteenpäin: työntekijöillä on velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan vaaroista ja puutteista. Työntekijän pitää myös noudattaa turvallisuusohjeita, toimia huolellisesti ja huolehtia mahdollisuuksiensa mukaan omasta ja muiden turvallisuudesta. Työntekijän velvollisuudet eivät kuitenkaan poista työnantajan ensisijaista vastuuta.
“Turvallinen työpaikka ei synny niin, että yksi osapuoli yrittää huolehtia siitä yksin. Työsuojelu on yhteistyötä, ja työsuojeluvaltuutetulla on tässä tärkeä asema.”
Työsuojeluvaltuutettu tuntee työpaikan olosuhteet, kuulee työntekijöiden kokemuksia, nostaa ongelmia esiin ja käy niistä keskustelua työnantajan kanssa. Kuitenkin työsuojeluvaltuutetulta voidaan edellyttää aktiivisuutta vain, jos hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus hoitaa tehtäväänsä.
“Hänellä pitää olla siihen riittävästi aikaa, tietoa ja koulutusta sekä toimiva, kahdensuuntainen keskusteluyhteys työnantajaan.”
Työnantajan ja työsuojeluvaltuutetun kannattaa ylläpitää aktiivista ja tiivistä yhteyttä. Turvallisuus tulee huomioida ennen kuin jotakin tapahtuu: ei vain tapaturman, lisääntyneen kuormituksen tai muun vakavan tilanteen jälkeen.
Turvallisuus syntyy teoista
Turvallisuus ei synny oletuksista, eikä sitä voi jättää improvisaation varaan. Se syntyy havainnoista, tiedonkulusta, yhteistyöstä ja ennen kaikkea teoista.
”Täysin turvallista työpaikkaa ei ehkä voida koskaan saavuttaa, mutta sitä kohti on jatkuvasti pyrittävä.”
