Millaiseen työelämään uudet tanssitaiteilijat valmistuvat, ja miten he voivat itse vaikuttaa alan tulevaisuuteen? Näistä kysymyksistä keskusteltiin Zodiakissa Kaapelitehtaalla 30. syyskuuta. Paneelissa oli mukana Temen työelämäasiantuntija Heidi Naakka.
Suomessa aloittaa vuosittain yli sata uutta tanssialan opiskelijaa ammattiopistoissa, ammattikorkeakouluissa ja Taideyliopistossa. Zodiakin avoimessa paneelikeskustelussa pohdittiin, millaiseen toimintaympäristöön he valmistuvat. Esillä olivat alan tuotanto- ja rahoitusrakenteet, työllistymisen todellisuus ja se, millaista taiteilijuutta koulutus rakentaa.
Keskustelemassa olivat Taideyliopiston professorit Kirsi Monni ja Eeva Muilu, Taideyliopiston lehtori Maria Saivosalmi, Temen työelämäasiantuntija Heidi Naakka, Riverian nykytanssin lehtori Ulla Päivikkö ja Zodiakin toiminnanjohtaja Ari Tenhula. Paneelia moderoi Zodiakin tuotanto- ja hallintopäällikkö Elina Ruoho-Kurola. Moderoidun osuuden jälkeen keskustelu avattiin yleisölle. Tilaisuus oli osa Zodiakin strategiatyötä vuosille 2028–2033.
Hybridityötä ja monta yhtäaikaista roolia
Miten nuori taiteilija sitten löytää paikkansa nykyisissä tuotantoraameissa?
”Rehellinen vastaukseni on, että hyvin harva löytää valmista omaa paikkaa. Nykytanssin kentällä paikka täytyy usein rakentaa enemmän tai vähemmän itse”, Heidi Naakka sanoo.
Naakan mukaan työurat muodostuvat yhä useammin monista yhtäaikaisista rooleista: taiteilija on esiintyjä, opettaja, koreografi, tuottaja, hankehakija ja viestijä. Vakaita työsuhteita on vähän, ja suuri osa työstä syntyy lyhyistä projekteista, apurahoista ja verkostoista.
“Tällainen hybridityön taiteilijuus vaatii monenlaisia työelämätaitoja. Meidän, jotka toimimme kentän vakiintuneissa rakenteissa, on yritettävä tukea alalle tulevia kaikin keinoin, joita meillä on käytettävissämme.”
Työelämään siirtyminen voi myös horjuttaa omaa käsitystä itsestä taiteilijana.
”Kun alalle tuleva astuu työelämän viidakkoon, jossa pitäisi ymmärtää yhtä ja toista, taiteilijaidentiteetti ja työntekijän identiteetti voivat törmätä. Yksilölle se voi näyttäytyä riittämättömyytenä, ajatuksena siitä, ettei sittenkään kykene toimimaan taiteilijana. Siitä ei kuitenkaan ole lainkaan kysymys. Tämä liittyy myös siihen, millaista taiteilijakuvaa alalla vaalimme ja arvostamme, tietoisesti ja tiedostamatta.”
Ei vain yksilön asia
Naakka korostaa, että kyse on rakenteista eikä vain yksilön asiasta. Osaavia taiteilijoita koulutetaan paljon, mutta työnantajarakenteet eivät kasva ja vahvistu samaan tahtiin. Yhteiskunnan rakenteilla on edelleen vaikeuksia tunnistaa taidetyön erityisluonnetta.
”Siksi nuoren taiteilijan tärkeä kysymys ei ole pelkästään miten saan työtä?, vaan myös ’miten rakennan kestävän ammatti-identiteetin ympäristössä, jossa työ koostuu monista lähteistä?’”
Mitä työelämä vaatii?
Ammattiin tähtäävän koulutuksen ydintehtävä on Naakan mukaan edelleen taiteen substanssiosaaminen, ja niin sen kuuluukin hänestä olla. Työelämässä pärjääminen vaatii kuitenkin paljon muutakin. Nuori taiteilija tarvitsee esimerkiksi:
- kykyä yhteistyöhön ja verkostoitumiseen
- taitoa sanoittaa omaa osaamistaan
- ymmärrystä taiteen rahoituksesta ja työehdoista
- perustietoa sosiaaliturvasta ja verotuksesta
- kykyä johtaa omaa työtään, työkykyään ja jaksamistaan.
Naakan mukaan esimerkiksi Teatterikorkeakoulun tanssin opiskelijoiden opetussuunnitelmassa on työelämävalmiuksia tukevia opintoja verraten runsaasti. Niitä ei voi kuitenkaan lisätä loputtomasti, jotta ydintehtävä ei kärsi. Keskeistä on, että tulevat taiteilijat ymmärtävät, että taiteilijaksi ryhtyminen on myös työelämään astumista. Vapaalle kentälle siirtyvälle se tuo mukanaan omat vaatimuksensa.
”Ammatillinen kasvu on myös sitä, että ottaa siitä vastuun.”
Naakka vierailee työssään alan oppilaitoksissa ja kouluttaa opiskelijoita työelämätaidoista ja työehdoista.
”Ennen kaikkea haluan muistuttaa, että yksin ei tarvitse selvitä kaikesta. Me Temessä olemme olemassa juuri siksi, että työelämään astuminen ja siellä toimiminen olisi mahdollista kestävällä tavalla.”
Epävarmuuden sietäminen on työelämätaito
Naakka toimii myös taiteilijoiden psyykkisenä valmentajana. Hänen mukaansa yksi tärkeimmistä työelämätaidoista on oppia sietämään epävarmuutta menettämättä yhteyttä omaan taiteelliseen ytimeensä.
”Työuraa kannattaa ehkä ajatella oppimisprosessina eikä valmiina polkuna. Kannattaa rohkeasti kokeilla erilaisia rooleja, joita ala ja taiteilijuus tarjoavat.”
Tulevaisuuden taiteilijuus voi jollakulla olla yhtä aikaa taiteellista työtä, pedagogiikkaa, yhteisötyötä, kansainvälisiä hankkeita ja hyvinvointi- tai asiantuntijatyötä.
”Tämän kaiken me Temessä tiedostamme ja otamme huomioon, kun rakennamme taiteilijoille parempaa työelämää edunvalvonnan kaikilla sektoreilla.”
