Siirry sisältöön

01.12.2021

Artikkeli

Riikka Tolonen

Tanssitaiteilijoiden työ ja tanssin aluekeskukset

Millaisia kokemuksia sinulla on tanssin aluekeskuksista ja työstä? Esittelen seuraavassa Itä-Suomen yliopistoon, osana taiteen sosiologian opintoja tekemääni kandidaatintutkielmaa. 

Vaikka tanssin aluekeskukset ovat tehneet sisäisiä toimintastrategioiden muutoksia ja olleet muutoksien tuulissa rahoitusmuodoissaan, ei niitä ole paljoa tarkasteltu tanssin ammattilaisen näkökulmasta tutkimuksissa. Olemassa oleva (löytämäni) tieto on tuotettu instituutioiden sisäisistä intresseistä ulospäin. Tällaisia ovat esimerkiksi tilastot yleisömääristä ja esityksistä sekä opinnäytteiden muodossa esitetyt tiedot aluekeskusten strategioiden suunnittelusta ja niiden yleisötyöstä (mm. Suonsyrjä 2007; Tervo 2010; Pohjolainen 2016).

Tämä herätti kysymyksen: Mitä tanssin aluekeskukset merkitsevät tanssin ammattilaisille vapaalla kentällä työn kontekstissa?

Eräs kollega kertoi ennen tutkimusta yhdestä tanssin aluekeskuksesta ”Tää ei ookaan mulle!” ja toisesta ”yhteisen nimittäjän löytyminen tuntui todella hyvältä”, mikä antoi osviittaa tanssin aluekeskusten tuntumisesta erilaisilta tanssin ammattilaisen näkökulmasta. Olen tutkimuksessani saanut tutustua tanssin ammattilaisten kertomuksiin tanssin aluekeskuksista niin mahdollisuuksien alustoina kuin etäisinä instituutioina.

Tutkimukseni paikantuu kulttuurintutkimukseen, jossa todellisuuden katsotaan rakentuvan sosiaalisesti ja kulttuurisesti. Käytän toimijuuden (agency) käsitettä, jolla tarkoitan Giddenssiin viitaten yksilön kykyä ja mahdollisuuksia toimia rakenteissa, jotka sekä rajoittavat yksilön toimintaa että ovat sen resurssi (Heiskala 2000, 187–188). Karen Evans käyttää käsitettä rajoitettu toimijuus (bounded agency), jolla hän tarkoittaa sitä, että ihmisen päätöksissä ja toiminnassa ovat läsnä elämänkerrallisesti tuotetut positiot; yksilön kokemukset, mahdolliset tulevaisuudet, vaihtuva sosiaalinen maisema, ympäristö ja institutionaaliset käytännöt vaikuttavat toimijuuteen. (Evans 2017, 17–21.)

Tutkimuksessani näen tanssitaiteilijan toiminnan suhteutuvan tanssin aluekeskuksien rakenteeseen ja sen rakenteen kautta syntyvään tietoon samalla, kun myös tanssin aluekeskukset ovat olemassa ja ne on perustettu tanssitaiteilijan toiminnan synnyttämien ilmiöiden kautta. Tanssin aluekeskuksia ei olisi ilman tanssitaiteilijoita ja tanssitaiteilijoiden toiminta muovautuu tanssin aluekeskuksien kautta.

Keskeiseksi kysymykseksi nousi tanssitaiteilijoilla se, kuinka hyvin tanssin aluekeskukset palvelevat tanssin vapaata kenttää. Tanssitaiteilijat eivät siis tarkastele kohtaamattomuuden tilanteita vain yksilöinä, vaan jonkin suuremman joukon edustamisena – vapaan kentän.

Aineistonkeruumenetelmänäni oli haastattelu, jonka etuna on, että se mahdollistaa monitahoisesti ja moniin suuntiin viittaavia vastauksia (Hirsjärvi & Hurme 2008, 35), kun taas vaihtoehtoisesti kyselylomakkeessa näin käsityksieni ehkä vaikuttavan liikaa. Haastateltaviksi valikoitui neljä pitkään työskennellyttä vapaan kentän tanssitaiteilijaa, joilla on tietoa ja kokemuksia useammasta tanssin aluekeskuksesta. Aineiston analyysin toteutin aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Toimin itse tanssin kentällä, joten omaan käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tämän voi nähdä tutkimuksen kannalta haittana ja haasteena, mutta myös hyötynä, kuitenkin vaatien erityistä refleksiivisyyttä ja analyyttistä etäisyyttä esimerkiksi roolien ja näkökulmien tiedostamisessa.

 KOHTAAMISIA JA KOHTAAMATTOMUUKSIA

Tutkimukseni mukaan tanssin aluekeskuksilla oli hyvin moninaisia merkityksiä tanssitaiteilijoille työn kontekstissa. Ensinnäkin tanssin aluekeskukset olivat alusta, joiden kautta tanssitaiteilijat pystyivät työskentelemään. Toisekseen ne olivat yhteistyötoimijoita, joiden kanssa tanssitaiteilijat työskentelivät. Lisäksi osa tanssin aluekeskuksista olivat tanssitaiteilijan ulottumattomissa siten, että työ, tanssitaiteilija ja tanssin aluekeskus eivät kohdanneet.

 Avoimet haut ja työtarjoukset

Tanssin aluekeskusten erilaiset avoimet haut nousivat esiin kaikilla haastateltavilla. He olivat hakeneet ainakin yhden kerran, monet useasti, jonkin tanssin aluekeskuksen haussa jotakin tuen muotoa, kuten aluekeskuspalkkaa, tuotantotukea, avustusta tai Kiertoliike-tapahtuman osallistumiskulujen kattamista.

Avoimien hakujen muodot vaihtelivat ja osissa kaikkien avoimien hakujen ei katsottu palvelevan vapaata kenttää. Eräs haastateltava sanoi: ”Et JoJo on ainut, joka jakaa niitä tuotantotukia vapaalle kentälle. Mutta muut on kiinteitä ryhmiä. (…) Totta kai niihin, Routaki haki vapaalla haulla tanssijaa, mutta eihän se palvele sitä vapaata kenttää.”.

Avoimiin hakuihin liittyi erilaisia tunteita ja käsityksiä: reiluutta, ristiriitaisuutta, pettymyksiä, ajatuksia tanssilajivaatimuksista ja ulkopuolisuuden kokemuksia. Yksi haastateltavista kertoi: ”Mut muuten mun mielestä aika hyvin on niinkun on avoimia hakuja, mihin sit lähetetään hakemus. Ja olen hakenut tosi montaa työtä vaikka aluekeskukselta, joita en ole saanut, että en koe kuitenkaan että minua todellakaan, tai että olisin ”yksi niistä” jotka aina saa. (…) Toki myös tietyt samat monet nimet siellä bongahtelee, mutta he ehkä myös ahkerasti hakee, että siitä ei voi päätellä, koska en tiedä onko hakemuksia ollut paljon vai vähän, koska niitä ei aina kerrota.”

Tanssitaiteilijoiden toiveet sisältävät olettamuksen vuorovaikutuksellisista tanssin aluekeskuksista.

Avoimet haut näyttäytyvät tutkimukseni perusteella hyvin strukturoituina ja rajattuina tanssin aluekeskuksesta käsin. Niissä tanssitaiteilijoilla ei ole muita toimintamahdollisuuksia kuin seurata instituution asettamaa polkua. Yksi näkökulma tanssitaiteilijoiden toimijuuteen avoimien hakujen kohdalla on mielestäni tunnetoimijuus. Tunteiden kautta tanssitaiteilijat voivat ”järjestää” maailmaa järkeenkäyväksi, vaikka ulkoisessa maailmassa ei mitään tapahtuisikaan.

Työkutsuihin tanssitaiteilijoilla näyttää olevan mahdollisuus vaikuttaa verkostoituneisuuden ja itsensä tunnettavaksi tekemisen kautta. Yksi haastateltavista näki työkutsut avoimien hakujen vaihtoehtona: ”…siellä on tulossa sellasia tapahtumia, mihin tarvitaan tanssitaiteilijaa. Joko ne laitetaan avoimeen hakuun (…) tai sitte kysytään, kun tiedetään niinku suurin piirtein sillai tekijät, niin sitte voi kysyä, tai sit seki on usein helppoa että niitä jotenki tasapuolisesti ehkä sit kysytään ihmisiä, että voitko tulla, että tässä ois tämmönen yhden päivän mittainen taiteellinen työskentely kyseessä. ”

Työkutsujen saaminen vaihteli alueittain. Tanssitaiteilijat eivät kykene luomaan tai aloittamaan työkutsun tapahtumaa. Giddens näkee toimijuuden vastakohtana pelkälle vastaanottavalle reaktiolle: ihmisten pitää olla kykeneviä toimimaan intentioistaan käsin ja heillä pitää olla valtaa luoda tapahtuma tai vaikuttaa siihen. (Eteläpelto ym. 2013, 49.) Tämän vuoksi näen työkutsut pieninä toimijuuden mahdollistumisen kannalta.

Yhteistyö ja tanssitaiteilijan aloitteet

Tutkimukseni mukaan yhteistyön mahdollistuminen tanssitaiteilijan ja tanssin aluekeskuksen välillä riippuu niiden välisestä vuorovaikutteisuudesta. Mikäli tanssin aluekeskukseen ”väylä on auki”, pystyvät tanssitaiteilijat tekemään aloitteita yhteistyöstä esimerkiksi rahoitushakemuksien, yhteishankkeiden, omien ideoiden ja laskuttamisen mahdollistamiseksi. Yksi haastateltavistani kuvaa yhteistyötä: ”Tääki on sillai, että kuka otti kehenkin yhteyttä, että sieltä se joka näitä silloin koordinoi soitti mulle aikoinaan, et voisinko tulla pitään työpajoja, sit mä soitin heti tietty, että tää olis aluekeskuksen niinku tavallaan alle menevää, tulisko aluekeskus tähän mukaan. Että se on sitte et aluekeskus laskuttaa kaupunkia ja mä teen ne työpajat.”

Evans esittää Biestan ja Tedderin mukaisesti, että ihmiset eivät toimi jonkin ympäristön sisässä, he toimivat ympäristöjen kautta kompleksisissa sosiaalisissa ekologioissa (Evans 2017, 21). Näen yhteistyössä ja tanssitaiteilijoiden aloitteissa tanssin aluekeskukset ikään kuin tanssitaiteilijoiden toiminnan alustoina, joiden päällä tanssitaiteilijan toimijuus mahdollistuu, ei ainoastaan rakenteiden sisällä.

Tanssitaiteilijoiden toiveet sisältävät olettamuksen vuorovaikutuksellisista tanssin aluekeskuksista. Tanssitaiteilijoiden toimijuuden mahdollisuuksiin liittyy olennaisesti se, kuinka mahdollista heidän on tehdä aloitteita tanssin aluekeskuksille. Osalle tanssin aluekeskuksista oli mahdotonta ehdottaa yhteystyötä. Tällöin ei siis ainoastaan tanssitaiteilijan kyvykkyys ole keskiössä vaan se, kuinka vuorovaikutuksen mahdollistava ja avoin ehdotuksille tanssin aluekeskus on.

Kohtaamattomuuksia

Tutkimuksessa selvisi myös tilanteita ja alueita, joissa tanssitaiteilijalla ja tanssin aluekeskuksella ei ollut kohtaamispintaa eikä työllistymisen tilaisuuksia. Yksi haastateltavista kertoi: ”Zodiak ehkä niinku taas siellä Uudenmaan puolella niin ehkä se on sitte semmonen, ei se pelottava ole, mutta ehkä se on vähän etäinen. Ei ole saavutettavissakaan, vaan että se on vähän, ja on kynnys ottaa yhteyttä. Jaa, ehkä se on, että ei ole ollu tarve ottaa yhteyttä koska on ollut muita, kenen kanssa työskennellä ja muita alueita missä on niinku ollu vahvemmin työskentelemässä.”

Keskeiseksi kysymykseksi nousi tanssitaiteilijoilla se, kuinka hyvin tanssin aluekeskukset palvelevat tanssin vapaata kenttää. Tanssitaiteilijat eivät siis tarkastele kohtaamattomuuden tilanteita vain yksilöinä, vaan jonkin suuremman joukon edustamisena – vapaan kentän. Eräs haastateltavista esimerkiksi kertoi: ”Toivoisin sen sitte joko nää neljä toimijaa yhdessä sitten mahdollistaisi sellasen oikean- oikeammanlaisen alukeskus-, vapaata kenttää tukevan aluekeskustoiminnan.” Toimijuus suhteessa tanssin aluekeskukseen saa muotonsa silloin kollektiivisen toimijuuden ja diskurssin kautta.

Tanssin aluekeskukset jäävät etäiseksi, mikäli niiden ei katsottu olevan vapaata kenttää varten. Tällöin tanssitaiteilijat puhuvat muista toimijoista ja yhdistyksistä, joiden kanssa voi työskennellä. Yksi haastateltavista kertoi: ”(…) surullista, vaikka nää on niinku hienoja kaikki mitä on, [X-yhdistys], [Y-yhdistys], [A-yhdistys], mutta tavallaan surullista, että ne kaikki ikään ku paikkaa, nyt mä sen ehkä näkisin, et ne paikkaa sitä puuttuvaa aluekeskusta. Perkele.”

Tanssin aluekeskuksia paikkaavien yhdistysten olemassaolon voi nähdä myös tanssitaiteilijan olemassa olevana tarpeena suuremmalle työorganisaatiolle tai alustalle.  Tanssitaiteilijoiden toiveissa korostui oman yhteisöllisen paikan tarve, jossa tehdä työtä ja saada tukea.

MAHDOLLISUUKSIEN ALUSTAT

Evansin mukaan integroidut käytännöt (integrated practice) asettavat freelancereiden toimijuuden ytimeen samanaikaisesti pitäen näkyvissä sen, kuinka freelancereiden toimijuus pysyy rajattuna jatkuvan työnkuvan neuvottelemisen kautta. Integroiduilla käytännöillä hän tarkoittaa Boundin, Karmelin ja Nurin mukaisesti neljää kategoriaa: työtä eli mahdollisuuksia tehdä laadukasta oman erikoisosaamisen mukaista työtä; yhteyksiä eli sisäänpääsyn ja liikkumisen helppoutta kentän alasektorien ja roolien välillä; ammatillisia yhteisöllisiä alustoja eli mahdollisuuksia käyttää asiantuntijoita, verkostoja ja laadukkaita tehtäviä; sekä ääntä eli organisatorista representaatiota. (Evans 2017, 31.)

Näiden neljän kategorian näen ilmenevän tanssitaiteilijoiden olemassa olevissa ja tulevaisuuden toiveiden suhteissa tanssin aluekeskuksiin. Tanssin aluekeskukset nähdään erityisen tanssitaiteen työn mahdollistajana, mitä kuvaa ”jalan saaminen tanssin aluekeskuksen oven väliin” (työ); tuttuus ja suhteet olennaisina työn syntymisessä (yhteydet); tuen saaminen erityisesti tuottamisen prosesseihin (ammatilliset yhteisölliset alustat); ja tanssin aluekeskukset suurempina tanssin vapaan kentän intressejä ajavina organisaatioina (ääni).

Tutkimuksessani tanssin aluekeskukset voi nähdä tanssitaiteilijoiden kannalta mahdollisuuksien alustoina. Tutkimukseni osoittaa, että tanssitaiteilijoilla on tarve jollekin heitä itseään suuremmalle työn alustalle ja organisatoriselle tuelle. Tanssin aluekeskuksien merkitys tanssitaiteilijan ammatin harjoittamisen ja alalla pysymisen kannalta on suuri, kuitenkin huomioon ottaen alueelliset eroavaisuudet. Näen erittäin tärkeänä jatkaa tanssitaiteen kentän ja yhteiskuntasektorien rajat ylittävää keskustelua vapaalla kentällä työskentelevien tanssitaiteilijoiden prekaarista työtilanteesta ja työn suhteesta institutionaaliseen tukeen. Tanssin aluekeskusverkosto voi olla tämän ytimessä: millaisia työn tekemisen, tuen, vuorovaikutuksen ja toiminnan muotoja niissä voisi mahdollistua.

Vaikka tutkimukseni on pieni, eikä itsenään kuvaa tanssin aluekeskuksien ja tanssitaiteilijoiden välistä tilannetta kokonaisuutena, voi siihen suhtautua mahdollisuuksina, mitätöimättä päätelmiäni. Mielestäni aihepiiri todella ansaitsisi laajempaa tutkimusta tulevaisuudessa.

LÄHTEET:

Eteläpelto, A. & Vähäsantanen, K.  & Hökkä, P. & Paloniemi, S. (2013) What is agency? Conceptualizing professional agency at work. Educational Research Review vol. 10, 45–65. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1016/j.edurev.2013.05.001.

Evans, K. (2017) Bounded Agency in Professional Lives. Teoksessa Goller, M. & Paloniemi, S. (toim.) Agency at Work: an Agentic Perspective on Professional Learning and Development. Cham, Switzerland: Springer, 17–36.

Heiskala, R. (2000) Toiminta, tapa ja rakenne: kohti konstruktionistista synteesiä yhteiskuntateoriassa. Helsinki: Gaudeamus.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008) Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus Helsinki University Press.

Pohjolainen, Jukka-Pekka (2016) Tanssien tulevaisuuteen – Itäisen tanssin aluekeskuksen strategia. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kulttuurituotannon koulutusohjelma YAMK. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111816516.

Suonsyrjä, S. (2007) In the Search of Audience: Ideas and Practises of Audience Development in the Regional Dance Centers in Finland. Pro gradu -tutkielma. Sibelius-Akatemia. Arts Management Programme. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20071793.

Tervo, L. (2010) Tanssitaiteen lähitulevaisuus Keski-Suomessa: Toimintaehdotuksia Keski-Suomen Tanssin Keskus ry:n strategiatyön pohjalta. Opinnäytetyö. Humanistinen ammattikorkeakoulu. Kulttuurituotannon koulutusohjelma. http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005078321.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..