Siirry sisältöön

07.05.2021

Artikkeli

Rosa Meriläinen

Kunnissa päätetään kulttuurin tulevaisuudesta

Rosa Meriläinen, Kulta ry

Kulttuurin ja taiteen julkisessa rahoituksessa kuntien rooli on suunnilleen yhtä suuri kuin valtionkin. Erot kuntien välillä ovat toki valtavat: liki olemattomasta primus motoriin. Onhan niin, että etenkin kaupunkien harteilla on näyttää vihreää valoa investoinneille uusiin kulttuurikohteisiin. Valtio tuskin lähtee rahoittamaan sellaista uutta toimintaa, johon kaupunki ei ole sitoutunut.

Kulttuuripolitiikan merkitys kuntapolitiikassa vain kasvaa. Useimmat sivistyspolitiikan toimijat ovat sanoittaneet tämän kevään kuntavaalien merkityksen alalle niin, että sote-uudistuksen jälkeen kuntien tehtäväkentässä koulutuksen ja kulttuurin merkitys korostuu. Tämä on ilman muuta kulttuurille mieletön mahdollisuus. Suurin osa päättäjistä ei varsinaisesti vastusta kulttuuria, he vain unohtavat kunnan roolin sen mahdollistajana, tilaajana ja rahoittajana.

Kuntien kulttuurin edistämistä mittaa THL:n TEAviisari

THL:n TEAviisari mittaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kunnassa. Oli valtava edunvalvontavoitto koko kulttuuri- ja taidealalle, että THL otti mittariinsa mukaan kulttuurihyvinvoinnin näkökulman. Kulttuurin TEAviisari on julkaistu kerran ja nyt parhaillaan ollaan käynnistämässä uutta tiedonkeruuta. Viisari ei ole erityisen helppolukuinen, eikä sen viestintään ole varmastikaan riittävästi panostettu, mutta sen kysymyspatteristo on mahtava työväline kaikille kunnan kulttuuritoimen edustajille, joilla on halu saada näkyviin se, missä kunta on onnistunut ja missä olisi vielä parannettavaa.

Varsinaisestihan kulttuurin TEAviisari mittaa kuntien hyvinvointia ja terveyttä edistävää kulttuuritoimintaa, mutta koska kaikella kulttuurilla on yhteys hyvinvointiin ja terveyteen, se mittaa ihan yleisesti kulttuurin edistämistä kunnassa.

Näin THL kuvaili tilannetta kunnissa vuoden 2019 tiedonkeruun pohjalta: ”Kulttuuri ja taide ovat viime vuosina löytäneet paikkansa osana kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä, mutta toiminta kaipaa vielä vahvistamista.”

TEAviisari seuraa, miten eri väestöryhmiä huomioidaan. Tällä hetkellä lapset ja nuoret huomioidaan kuntien kulttuuritoiminnassa selvästi parhaiten, ikääntyneet ja työikäisetkin melko hyvin. Vähemmistö- ja erityisryhmien toiminnalle tavoitteet ja resurssit on määritelty heikoimmin.

Yli puolet, 59% kunnista, tarjosi lapsille ja nuorille kulttuuripalveluja. Tämä on siis parhaiten – lähes puolet ei tarjonnut lapsille ja nuorille kulttuuripalveluja. Vielä pienempi osa kunnista, vain 51%, tarjosi lapsille ja nuorille mahdollisuutta osallistua taiteen perusopetukseen maksutta tai saada maksuhuojennusta taloudellisen tilanteen perusteella.

On hyvä huomata, että laissa tosiaan erikseen mainitaan ammattimaisen taiteellisen työn edellytysten luominen kunnan tehtäväksi.

Käytännössä kulttuurikasvatussuunnitelman laatiminen on se väline, jolla tästä tarjonnasta huolehdittaisiin. Sen voi aivan hyvin tehdä alueellisesti. Esimerkiksi koronasyksynä Päijät-Hämeessä palkattiin taiteilijaryhmä kiertämään alueen kaikkien kuntien koulujen pihoja, joissa esiinnyttiin koronaturvallisesti lapsille. Tämä tapaus osoittaa kunnan roolin: hankkia, rahoittaa, koordinoida. Kuntien osuus kaikista julkisista hankinnoista on noin 20 miljardia euroa, suurempi kuin valtion. Se voi aivan hyvin hankkia lisää kulttuuria ja taidetta.

Ilman kulttuuritoimen työntekijöitä ei ihmeitä synny

Osassa kuntia kulttuuritoiminnan ja hyvinvointia ja terveyttä edistävän kulttuuritoiminnan henkilöstöresurssit ovat erittäin vähäiset. Neljänneksessä kunnista kulttuuripalveluista vastaava johtava viranhaltija käytti puolet tai enemmän työajastaan yleisen kulttuuritoiminnan hoitamiseen. Noin puolessa kunnista tehtävään käytettiin vähemmän kuin yksi päivä viikossa. Joka kolmannessa kunnassa tehtävää ei johtavan viranhaltijan lisäksi hoitanut kukaan muu.

KULTA ry:n facebook-ryhmässä käytiin alkuvuodesta vilkas keskustelu, kun Hailuodon kunta avasi haettavaksi varsin pienellä palkalla osa-aikaisen kulttuurituottajan viran. Osalla keskustelijoista oli huoli siitä, että isosta tehtäväkentästä maksetaan perin vähän, osalla taas huoli kuntien kyvystä ylipäänsä palkata kulttuurituottajia.

Katson kuitenkin, että kaikkien alalla on syytä osoittaa vahvaa solidaarisuutta etenkin alan freelancereita kohtaan. Taide- ja kulttuurialan ammattijärjestö TAKU ry teki selvityksen freelancereiden ja itsensätyöllistäjien terveydentilasta yhteistyössä Sydänliiton kanssa marraskuussa 2020.

Kävi ilmi, että töiden jatkuvuus tai toimeentulon riittävyys huolestuttaa 86 % vastaajista. Työn kuormittavuuden epätasaisuus huolestuttaa 59 % vastaajista ja työyhteisön puute 42 %:a.

Eniten huolta aiheuttaa stressi ja nukkumisen ongelmat. Lähes 25% vastaajista kertoo olevansa erittäin uupunut tai stressaantunut. Terveyteen liittyvät asiat huolestuttavat 69 % vastaajista.

Ja mikä pahinta, lähes 60 % vastaajista kokee, että he eivät saa apua terveyteen liittyvissä ongelmissa.

Kulttuuri on lakisääteinen palvelu

Tuore laki kuntien kulttuuritoiminnasta on edistyksellinen ja vaativa. Hyvinkin voisi tarkastuslautakunta halutessaan tarkistaa, täyttääkö kunnan kulttuuritoimi lain vaatimuksia.  Kaikilla kunnilla on vastuu järjestää kulttuuritoimintaa, jolla tuetaan paikallista kulttuuritoimintaa ja toimijoita. Sanamuoto on tosiaan vahva: järjestää.

Kunnan yleisen kulttuuritoiminnan sisällöstä ja toteuttamistavasta päättää kunta.

Kunta voi tuottaa yleisen kulttuuritoiminnan palvelut itse, yhteistyössä kolmannen tai yksityisen sektorin kanssa. Kulttuuripalveluiden tuottamiseksi kunnan eri sektorit tekevät usein yhteistyötä tai kunnat voivat tuottaa kulttuuripalveluita yhdessä. Kunnat tukevat taide- ja kulttuurialan toimijoita erilaisilla avustuksilla ja voivat osallistua alan kehittämishankkeiden osarahoittamiseen. Tämä kaikki todetaan laissa ja OKM:n nettisivustolla.

Lain tavoitteena on tukea ihmisten mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja toimintaan sekä kulttuurin ja taiteen tekemiseen ja kokemiseen, edistää kaikkien väestöryhmien yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja osallistumista kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen, vahvistaa väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä osallisuutta ja yhteisöllisyyttä ja luoda edellytyksiä elinvoiman kehittymiselle.

Kunnan tehtävänä on järjestää kulttuuritoimintaa, jonka toteuttamiseksi kunnan tulee edistää kulttuurin ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä, luoda edellytyksiä ammattimaiselle taiteelliselle työlle, edistää kulttuurin ja taiteen harrastamista, tarjota mahdollisuuksia tavoitteelliselle taide- ja kulttuurikasvatukselle ja edistää kulttuuriperinnön ylläpitämistä. Lisäksi kunnan tulee edistää kulttuuria ja taidetta osana asukkaiden hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä paikallista ja alueellista elinvoimaa, kulttuurista vuorovaikutusta ja kansainvälistä toimintaa.

On hyvä huomata, että laissa tosiaan erikseen mainitaan ammattimaisen taiteellisen työn edellytysten luominen kunnan tehtäväksi. Olen kiertänyt ahkerasti Suomea tavaten laajasti kulttuuritoimijoita. Kautta maan yksi yleinen huoli on kysymys tiloista: työtiloista, tiloista esiintyä.

Kulttuuritoimintaa järjestäessään kunta tietysti ottaa huomioon paikalliset olosuhteet ja voimavarat sekä sen tulisi katsoa eri väestöryhmien tarpeet. Kunnat voivat järjestää kulttuuritoiminnan itse taikka yhteistyössä toisten kuntien kanssa tai muulla tavoin. Kuntien kulttuuritoiminnan järjestämisessä tulee olla riittävää ja monipuolista asiantuntijaosaamista. TEAviisari selvästi osoittaa, ettei tämä lain edellytys toteudu kaikissa kunnissa.

Taiteen prosenttiperiaate kuntiin

Prosenttiperiaate on periaatteellinen päätös käyttää osa rakennushankkeen määrärahasta taiteeseen. Tutkitusti enemmistö suomalaisista haluaa taidetta elinympäristöönsä ja kokee sen parantavan viihtyisyyttä ja turvallisuutta. Julkisen taiteen tilaaminen on pitkään ollut kasvusuunnassa, vaikka erot kuntien välillä ovat suuret: toisaalla on tehty selkeät päätökset kaavoituksen yhteydessä julkisen taiteen edistämisessä, toisaalla koko kysymystä ei ole juuri hoksattu.

Tuusula on kärjessä toteuttamalla Rykmentinpuiston alueella taiteen neljäpilkkuviisprosenttiperiaatetta. Konkreettisesti asia on kirjattu päätöspöytäkirjaan näin: ”että tontinostajat maksavat tontinluovutuksen yhteydessä myyntihinnan lisäksi 3 % taiderahaa, jonka lisäksi kunta luovuttaa 1, 5 % myyntihintaa vastaavan summan perustettavaan taiderahastoon. Tontinvuokraaja on velvollinen maksamaan vuokrasopimuksen yhteydessä 3 % myyntihintaa vastaavan summan taiderahastoon, jonka lisäksi kunta luovuttaa 1, 5 % myyntihintaa vastaavan summan taiderahastoon.”

Jyväskylän Kankaalla rakentamisessa käytetään prosenttiperiaatetta siten, että alueen rakennuttajilta kerätään noin yksi prosentti tonttien myyntihinnoista, maankäyttömaksuista ja kiinteistöjen rakennuskustannuksista alueelle hankittavaan taiteeseen ja kulttuuriin. Rahat kertyvät rahastoon, josta hankintoja voidaan tehdä pitkällä aikavälillä. Prosenttiperiaate on kirjattu tontinluovutussopimuksiin.

Kankaalla puhutaan taiteen prosenttiperiaatteen sijaan prosenttikulttuurista eli Kankaan prosenttikulttuurin budjetista rahoitetaan myös kulttuuritapahtumia. Ylipäänsä nykyään prosenttiperiaatteesta puhutaan laajemmin kuin vain perinteistä rakennettuun ympäristöön sijoitettua kuvataidetta tarkoittaen.

Kankaalla prosenttiperiaatteella kerätyillä rahoilla on järjestetty esimerkiksi avoimien ovien tapahtuma. Tapahtumallisuudella pyritään luomaan yhteisöllisyyttä ja elävyyttä. Prosenttiperiaatetta on siis laajennettu koskemaan myös esittävää taidetta. Sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön yhteisillä ohjeilla pyritään periaatetta laajentamaan myös sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tavoitteena on yksinkertaisesti parempi elämä useammalle: taiteella ja kulttuurilla kun tutkitusti on se voima.

Check-list – mitä kaikkea pitäisi kunnassa olla?

1. Sitoutuminen – käsitelläänkö kunnan luottamuselimissä ja hallinnossa kulttuurin keskeisiä asiakirjoja, kuten lakia kuntien kulttuuritoiminnasta tai suositusta taiteen ja kulttuurin saatavuuden ja saavutettavuuden parantamiseksi sosiaali- ja terveyspalveluissa?

2. Linjaukset – onko kulttuuriin ja taiteeseen liittyviä tavoitteita kirjattu esimerkiksi kunnan strategiaan ja kunnan laajaan hyvinvointikertomukseen?

3. Resurssit – onko kunnan talousarviossa erikseen määritelty tavoitteita ja resursseja eri väestöryhmille tarjottavista kulttuuripalveluista?

4. Periaatepäätökset – onko kunnassa otettu käyttöön taiteen prosenttiperiaate, laadittu kulttuurikasvatussuunnitelma ja sovittu perusteista, joilla myönnetään tiloja kulttuuritoimintaan?

5. Seuranta – mitataanko ja arvioidaanko kunnassa kulttuurin ja taiteen saavutettavuutta ja kuntalaisten tyytyväisyyttä saamiinsa kulttuuripalveluihin?

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..