Mitä johtajuus on? Miten johtajuus toimii? Minkä vuoksi johtajuus on tärkeää?
Johtajuus on yksilötasolla ihmisenä olemista ja työyhteisön tasolla ihmisten kanssa olemista.
Johtajuus toimii aistimalla, ajattelemalla ja toimimalla. Johtajuudella luodaan ymmärtävää, arvostavaa ja huomioivaa yksilöllistä kohtaamista sekä ihmistä välittävää yhdessä olemista ja toimintaa.
Johtajuus on tärkeää, koska ihmiset muodostavat työyhteisön. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että johtajuus on eri toiminto kuin johtaminen. Johtajuudesta ja johtamisesta ei voi puhua identtisinä toimintoina.
Mitä johtaminen on? Johtaminen on hallinnollista asioiden hoitamista. Johtamisella rakennetaan strategiat, toimintatavat, budjetit, ohjeet ja kehikot.
Metaforana voidaan käyttää taloa. Johtamisella kootaan talo. Yksistään talo on kuitenkin pelkkä rakennelma. Sielun ja hengen luovat ihmiset, joista johtajuus pitää huolta.
Rohkenen sanoa, että työyhteisöissä ihmisillä on aika vähän tietoa johtajuudesta. Se ei sinänsä johdu ihmisistä itsestään, vaan totutuista tavoista ajatella ja toimia johtamisen kautta. Tämän taustalla on se, että olemme eläneet, kasvaneet ja kouluttautuneet johtamiseen runsaan sadan vuoden ajan. Voidaan puhua johtamisen traditiosta, joka hallitsee yhteiskuntaa ja työyhteisöjä.
Teollinen yhteiskunta tuotti johtamisen 1900-luvun vaihteessa. Vahvimpina johtamisen sanoittajina toimivat amerikkalainen Frederick Winslow Taylor ja ranskalainen Henry Fayol. Teollisuusajattelu alleviivasi liiketoimintaa, taloutta, tuottavuutta sekä maksimaalista rikkautta ja vaurautta. Näiden tehtävien alle johtajuus katosi vuosikymmeniksi.
Johtajuus kuitenkin jatkoi eloaan. Runsas kirjallisuus kertoo, että johtajuutta on kuvattu jo 1300-luvulta ja johtajuuden tutkimus on aloitettu 1800-luvun alussa. 1900-luvulla johtajuus piti puoliaan tullen enemmän huomioiduksi 2000-luvun työyhteisöissä. Voidaan siis perustellusti todeta, että johtajuutta on ollut paljon pidemmän ajan kuin johtamista.
… kyse on ihmisestä ja ihmisten välisestä toiminnasta. Siitä inhimillisestä ja sensitiivisestä suhteesta, mitä on välillä vaikea sanoittaa.
Johtajuustukijoita on maailmalla runsaasti, esimerkiksi Peter G Northouse, Warren G Bennis, Burton Nanus ja Gary Yukl. Suomalaisista johtajuustutkijoista voidaan mainita Maija-Riitta Ollila ja Alf Rehn.
Johtajuudesta löytyy monenlaista tutkimuksellista tietoa. Viime vuosien johtajuuden tutkimuksissa keskeistä ja yhteistä on se, että kyse on ihmisestä ja ihmisten välisestä toiminnasta. Siitä inhimillisestä ja sensitiivisestä suhteesta, mitä on välillä vaikea sanoittaa.
Sanoittamisen vaikeus littyy siihen, että johtajuus on samanaikaisesti aistimus, kokemus, tunnetila ja toiminta. Ja kun muuta ei ole tarjolla, kuvaamme johtajuutta johtamisella. Sen me tunnemme, sen olemme kokeneet ja sitä meille opetetaan ja koulutetaan. Lopputuloksena on kuitenkin se, että johtajuus ja johtaminen menevät sekaisin.
Sekoittumista lisää vielä se, että suomen kielessä johtajuudelle ei ole olemassa teonsanaa eikä tekijäsanaa, vaan käytetään sanoja johtaja, johtaa ja johtaminen. Tämän sekavuuden välttämiseksi olen luonut johtajuudelle teonsanaksi johtajuuttaa ja tekijäsanaksi johtajuuttaja. Sanat tuntuvat aluksi oudoilta, mutta haluan kaikin tavoin ilmaista johtajuutta selkeänä kokonaisuutena, ei johtamisen kautta.
Minkä vuoksi sanat ovat tärkeitä? Sen vuoksi, koska meidän mielessämme jokaisella sanalla on oma mielikuvansa, tunnetilansa ja kokemusmaailmansa, myös johtajuudella ja johtamisella. Kun johtajuudesta ja johtamisesta puhutaan sekaisin, menevät kaikki sekaisin: mielikuvat, tunnetilat ja kokemukset. Silloin on vaikea hahmottaa, mitä tulisi tehdä ja miten toimia.
He ansaitsevat hyvää johtajuutta.
On tärkeää oivaltaa, että johtajuus ja johtaminen ovat omia toimintojaan. Samalla muistaa, että hyvä ja onnistuva työyhteisö sisältää molempia tietoisesti ja tilannekohtaisesti tasapainottaen, välillä samanaikaisesti.
Toimialat vaikuttavat työyhteisöjen sisällölliseen toimintaan ja sitä kautta johtajuuteen. Kuitenkin jälleen on hyvä muistaa, että toimialasta riippumatta ihmiset tekevät työn työyhteisössä.
Siksi on tärkeää ymmärtää, että olipa työntekijänä sairaanhoitaja, opettaja, jääkiekkoilija, tanssija tai sirkustaiteilija, he kaikki toivovat tulevansa huomioiduiksi, arvostetuiksi ja kohdelluiksi ihmisinä, omina itsenään, koska jokaisella on omat tunteensa, kokemuksensa, odotuksensa, toivomuksensa, taitonsa ja taitavuutensa.
Ihmiset aistivat, ajattelevat, reagoivat ja toimivat. Heillä on arvoja, asenteita, uskomuksia, oletuksia, näkemyksiä ja mielipiteitä. He ovat inhimillisiä ihmisiä kaikki tyyni. He ansaitsevat hyvää johtajuutta.
Toimialoista vahvimmin taiteessa ja tutkimuksessa alleviivataan tekemisen vapautta. Taitelijat haluavat työstää teoksiaan ja esityksiään ilman kahlitsevia rakenteita. Tutkijan tulee saada tehdä tutkimustyötään ilman hallinnollisia rasitteita. Taiteellisessa työssä tulee silti ottaa huomioon esitysten merkitys ja vaikutus. Tästä huolehtii taiteellisen työyhteisön tai työryhmän vetäjä, jolla on vastuu sekä johtajuudesta että johtamisesta. Tutkimustyössä tulee huomioida eettisyys ja vastuullisuus siitä, millaista tutkimusta edistetään, ja miten tutkimuksesta kirjoitetaan. Tästä huolehtii tutkimuslaitoksen tai tutkimusryhmän vetäjä, joka vastaa sekä johtajuudesta että johtamisesta.
Kun johtajuuden vastuu on kaikille selkeää, näkyy se tekemisen vapautena. Kun johtajuus onnistuu, vapaus ilmenee kaikkien taitoina ja taitavuuksina.
Kuitenkin toimialasta riippumatta johtajuudessa vastuu tarkoittaa, että kaikki ymmärtävät johtajuuden merkityksen, ja jokainen huolehtii asemastaan ja teoistan. Kun johtajuuden vastuu on kaikille selkeää, näkyy se tekemisen vapautena. Kun johtajuus onnistuu, vapaus ilmenee kaikkien taitoina ja taitavuuksina.
Johtajuusajattelun sekä johtajuuden puhumisen ja tekojen välille syntyy kuilu sillon, kun ei tiedetä, mitä johtajuuttajana oleminen tarkoittaa.
Tavanomaista on, että henkilö ottaa vastaan asemansa sekä siitä syntyvän roolin niillä tiedoilla ja taidoilla, mitä hänellä sillä hetkellä on olemassa. Toiminta perustuu olemassa oleviin rutiineihin tai matkimiseen tai omiin uskomuksiin ja oletuksiin johtajuudesta. Tässä ei sinänsä ole mitään hyvää tai huonoa, oikeaa tai väärää. Eikä varsinkaan ensikertalaisen kohdalla, mutta kun työyhteisön onnistumista ja toimivuutta ajatellen, tulee opetella ja harjoitella johtajuuttamista sekä ymmärtää johtajuuttajana olemista.
Toisinaan pohditaan, onko johtajuus synnynnäistä. Jotkut ominaisuudet ja persoonallisuuspiirteet saattavat auttaa johtajuuden merkityksen oivaltamista. Olen kuitenkin sitä mieltä, että johtajuuden taitoja voi harjoittaa ja kehittää, sekä johtajuuden taitavuuksia ylläpitää ja vahvistaa. Samalla on hyvä muistaa, että johtajuus ei synny itsestään tai itseään esiin tuomalla, vaan työntekijöitä ja heidän toimintaansa tukemalla.
On myös erittäin tärkeää muistaa, että minkään työyhteisön tai työryhmän jäsenet eivät voi jakaa tai ottaa yhteistä vastuuta johtajuudesta eikä johtamisestakaan. Ei edes taiteissa eikä tieteissä, ei vapauden eikä solidaarisuuden nimissä. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että ihmisillä on omat kokemuksensa, jotka ohjaavat heidän ajatteluaan ja toimintaansa. Jos johtajuus tai johtaminen on jaettu, ilmenee yhtä monta tapaa toimia kuin on toimijoita. Jokainen tavoittaa, ettei tällainen onnistu. Syntyy kaaos siitä, ketä kuunnellaan, kuka saa sanoa mitkäkin ja kenen ajatuksilla, sanoilla ja teoilla on merkitystä.
Johtajuuteen kuuluu taito kuunnella ihmisten ajatuksia ja toivomuksia, sekä käydä niistä keskusteluja. Johtajuuttajan taitavuus on koota ajatukset ja toivomukset yhteen niin, että jokainen kokee tulleensa kuulluksi ja huomioiduksi.
Väitöstutkimukseni haastatteluista rakensin hyvän johtajuuden mallituksen (Developing the Role of Human Resource Information Systems for the Activities of Good Leadership, 2010, Oulun yliopisto, tietojenkäsittelytieteiden laitos). Mallituksen keskeinen tulema on, että kaikkien tulee tietää, miten työyhteisö toimii, ja että kaikki toimivat yhdessä. Tähän päästään sillä, että johtajuuttaja oppii tuntemaan työntekijät ihmisinä ja persoonina. Työn arjessa tämä tarkoittaa sitä, että johtajuuttaja tietää, mitä ihmiset tekevät, tulevat tekemään ja miten he haluavat toimia. Kuinka ihmiset selviävät työssään, ja mitkä ovat heidän tarpeensa, luonteensa, ajattelutapansa, asenteensa ja reaktionsa.
Toivon, että työyhteisöissä aletaan tutustua johtajuuteen ilman johtamista ja aletaan keskustella, miten johtajuus näkyy toiminnassa, ja miten onnistuvaa johtajuutta voi vahvistaa.
Johtajuuttaja auttaa työntekijöitä yhteiseen ymmärrykseen siitä, mitä tehdään ja miten toimitaan. Tämä helpottaa yhdessä työskentelyä. Samalla johtajuuttaja huolehtii työntekijän tyytyväisyydestä, hyvinvoinnista ja motivoitumisesta. Lisäksi hän osoittaa välittämistä olemalla läsnä, auttamalla ihmisiä eri tilanteissa ja rohkaisemalla onnistumaan. Johtajuuttaja ottaa vastuun yhdessä työntekijöiden kanssa hyvästä ja rennosta ilmapiiristä, missä luodaan Me-henkeä, sekä tunnistetaan tunteita ja toimintatapoja.
Kommunikointi ja vuorovaikutus ovat kaksi eri toimintoa. Työyhteisön kommunikointi, eli viestintä rakentuu kuuntelemiselle, mikä tarkoittaa aitoa kuulluksi tulemista, sekä taitoja verbaalisti ilmaista itseään. Samalla johtajuuttajan kannattaa oivaltaa, että ihmisten erilaiset tavat viestiä on mahdollisuus oman viestinnän kehittämiseen. Vuorovaikutusta, eli yhdessä toimimista vahvistetaan virallisilla ja epävirallisilla tapaamisilla. Tuolloin johtajuuttaja huolehtii siitä, että ketään ei henkilönä tai henkilökohtaisesti loukata, vaan suojellaan jokaisen itsetuntoa.
Onnistuakseen työssään johtajuuttajan tulee tuntea oma itsensä ja tapansa toimia, sekä olla esimerkkinä työyhteisön toiminnassa. Hyvän johtajuuttajan ominaisuuksia ovat luotettavuus, rehellisyys ja reiluus. On tärkeää, että työntekijät voivat luottaa johtajuuttajaansa. Työyhteisön onnistumisen vahvistamiseksi kaikkien henkilöiden yhteisiin taitoihin kuuluvat vastuullisuus ja hyväksyntä.
Johtajuus ja johtajuustyö ovat iso ja monitasoinen kokonaisuus työyhteisössä. Se on helppoa ja vaikeaa ihmisenä ja ihmisten kanssa olemista, mikä edellyttää kohtaamisissa erilaisten yhteystaitojen omaksumista ja monenlaisten inhimillisten taitavuuksien oivaltamista.
… henkilökohtainen johtajuus on ihmisenä olemista. Se lähtee ihmisestä sisältäpäin sekä näkyy ja tuntuu ulospäin.
Toisinaan minulta kysytään, tuleeko johtajuuttajan olla psykologi tai psykiatri tai ymmärtää ihmisten fysiologiaa tai käyttäytymistä, jotta hän osaa hoitaa ihmisläheistä tehtäväänsä. Sanotaan näin, että johtajuus ei sinänsä edellytä mainittujen alojen oppineisuutta, mutta on hyödyllistä tietää, mitä ne pitävät sisällään. Esimerkiksi tavoittaa se, että aivot ottavat vastaan mielen, kielen, ilmeiden, eleiden ja liikkeiden kautta tulevan sanallisen ja sanattoman informaation, joiden mukaan kukin reagoi tilanteessa omalla tavallaan. Samalla ajattelu, taidot ja taitavuudet sekä aistiminen, osaaminen, oppiminen ja kehittyminen tapahtuvat aivojen alueella.
Neurotieteilijä David Eagelman on julkaissut kirjan Aivojen ääretön tarina, jossa hän kuvaa aivoja dynaamiseksi, sähköiseksi ja eläväksi metsäksi, joka ei ole rakennettu jäykäksi, vaan jatkuvasti osiaan muovailevaksi järjestäen muistamista, muokaten uusia olosuhteita ja rakentaen osaamista. Tärkeää on myös tavoittaa ympäristön ja sosiaalisen toiminnan vaikutukset ajattelun kautta käyttäytymiseen, uskomuksiin, arvoihin, asenteisiin, oletuksiin ja käsityksiin. Ajattelun kanssa työskentely edellyttää johtajuuttajalta sensitiivistä vastuuta sekä tarkkaa korvaa ja kykyä tulkita ja selventää ihmisten näkemyksiä. Nobel-palkittu tutkija Daniel Kahneman on kirjoittanut kirjan Ajattelu nopeasti ja hitaasti. Nopea ajattelu on intuitiivinen ja emotionaalinen. Hidas ajattelu on harkitseva ja loogisempi. Nämä kaksi ajattelutapaa vaikuttavat jatkuvasti ihmisten arvioihin ja päätöksiin.
Johtajuudesta esittämäni ajatukset ja aiheet ovat osa sitä laajaa kokonaisuutta, jota johtajuus ihmisenä olemisena ja työyhteisön toimintana edustaa.
Johtajuutta on vaikea hoitaa toisella kädellä muiden töiden ohella. Silloin yleensä toteutuu vain välttämättömät osiot, eli lakisääteinen ja muu velvoittava asioiden johtaminen. Toivon ja uskon, että tällainen toimintatapa on jäänyt historiaan johtajuuden merkityksen vahvistuessa. Samalla tavoitan johtajuuttajana olemisen ja johtajuuttamisen rohkeuden haasteet onnistua johtajuudessa.
Johtajuuden tärkeys näkyy yhteisenä vastuuna ja onnistumiseen tähtäävänä toimintana, missä jokainen henkilö tuntee olevansa merkityksellinen.
Henkilökohtaisesti haluan pitää johtajuuden lippua yllä sekä herättää työyhteisöt ja ihmiset havaitsemaan johtajuuden tärkeyden. Toivon, että työyhteisöissä aletaan tutustua johtajuuteen ilman johtamista ja aletaan keskustella, miten johtajuus näkyy toiminnassa, ja miten onnistuvaa johtajuutta voi vahvistaa.
Vaikka alussa sanoin, että ihmisillä ei ole tietoa johtajuudesta, se ei tarkoita sitä, että johtajuutta ei työyhteisössä olisi olemassa. Me jokainen aistimme ja havaitsemme, kenen johtajuuttajan kanssa on turvallinen ja luottavainen olo. Sisäisesti tunnemme, kun kohtaamme hyvän johtajuuden. Johtajuuttaja itse voi huomata onnistumisensa siitä, miten ihmiset toimivat yhdessä. Kuten eräs tutkimuksessani haastateltavan ollut henkilö sanoi, “Tiedän onnistuneeni johtajuudessa, kun ryhmä toimii saumattomasti ja minä saan keittää heille kahvia.”
Valitettavasti on myös huonoa ja toimimatonta johtajuutta. Se nousee esille ihmisten väsymisenä, tyytymättömyytenä, työyhteisön puutteellisena viestintänä ja ikävänä ilmapiirinä. Perättömät uskomukset ja oletukset, pahat kielet ja juorut valtaavat alaa. Syntyy kuppikuntia ja vastarintaa. Oikeastaan tällaisissa tilanteissa ei ole johtajuutta.
Jokainen henkilö haluaa työskennellä hyvässä työyhteisössä. Se edellyttää johtajuuttajalta uskallusta toimia monella tavalla, tutustua ihmisiin ja kehittää johtajuuttaan. Uskallusta erehtyä, epäonnistua ja tehdä väärin. Samalla rohkeutta olla rehellinen, oppia virheistä ja antaa tilaa johtajuudelle.
Johtajuutta voi ulkoisesti harjoitella kehikkojen, listojen, vinkkivitosten ja aiheaskelmien avulla. Se on hyvä lähtökohta. Samalla on tärkeää muistaa, että henkilökohtainen johtajuus on ihmisenä olemista. Se lähtee ihmisestä sisältäpäin sekä näkyy ja tuntuu ulospäin. Vaikein osa omaa johtajuutta on ottaa vastuu johtajuuden henkilökohtaisuudesta ja inhimillisyydestä.
Työyhteisön hyvä johtajuus on aistimisen, ajattelun ja sanoittamisen rikkautta. Johtajuus toimii vastuullisesti ihmisten välisissä suhteissa ja yhteistyössä. Johtajuuden tärkeys näkyy yhteisenä vastuuna ja onnistumiseen tähtäävänä toimintana, missä jokainen henkilö tuntee olevansa merkityksellinen.