STOD tukee täysin kattojärjestönsä, Teatteri- ja media-alan liiton, TeMen, lausuntoa, mutta haluamme täsmentää tiettyjä asioita jäsentemme edustamien ammattiryhmien puolesta. Toivomme, että näkökulmamme täydentää lakimuutoksesta käytävää keskustelua.
Tällaisenaan asiantuntijatyöryhmän lakimuutosehdotus ei nähdäksemme vie esittävien taiteiden aloilla työskentelevien ihmisten asemaa yhdenvertaisempaan suuntaan. Tämä pätee niin alan sisäiseen yhdenvertaisuuteen kuin alan työntekijöiden yhdenvertaisuuteen suhteessa muihin yhteiskunnallisesti merkittäviksi katsottujen alojen työntekijöihin.
Lakimuutokseen kätkeytyvä ansa
Lakimuutosta valmisteleva työryhmä asetettiin aikana, jolloin valtakunnassa elettiin taantuman kautta. Kulttuuri pääsi mukaan hallitusohjelmaan, mutta konkreettiset toimenpiteet sen kohdalla ovat jääneet odottamaan vuoroaan. VOS-asiantuntijatyöryhmän mietintöön pohjaava lakimuutos tarjoaisi maan hallitukselle tilaisuuden tehdä kulttuurista aito ja uskottava kärkihanke. STOD näkee kuitenkin, että lakimuutokselle asetettujen tavoitteiden onnistumisen estää se, ettei järjestelmän uudistamiseen ole käytössä rahaa.
Kulttuurin kentälle asetettu pyyntö ottaa kantaa lakiin on kohtuuton, kun lain ihanteelliselle soveltamiselle ei ole taloudellista pohjaa. Vastakkain asettuvat intressit ja uhat ovat ylitsepääsemättömiä. Tuen oikeudenmukainen jakautuminen erityyppisten toimijoiden kesken näyttää mahdottomalta. Vastakkain asettuvat joko se, että ns. yksikköhinta sidottaisiin jälleen indeksiin, tai että henkilötyövuosia voitaisiin lisätä.
STOD katsoo, ettei VOS-järjestelmässä työskentelevien ihmisten palkkoja voida enää pitää irrallaan yleisestä kustannuskehityksestä, mutta yhtä lailla tärkeää olisi, että rahoituksen piiriin voisi päästä uusia ihmisiä ja toimijoita nykyistä helpommin. Nuorten ohjaajien ja dramaturgien työllistymistilanne on huolestuttava, kun jo nyt 80% kaikista kulttuurin alalla työskentelevistä toimii freelancereina, ja VOS-toimijat kykenevät työllistämään näitä ihmisiä yhä vähemmän kulujen kasvaessa ja tukien suhteellisesti vähetessä.
Myös nykyisten VOS-teattereiden toimintaa leimaa jatkuvien leikkausvuosien aiheuttama henkilöstön alimitoitus, josta työllistymistilastomme antavat vakavia signaaleja. Vakituisessa työsuhteessa toimii 350 jäsenestämme enää alle 10%. Teatterilaitoksemme on pitkään käynyt selviytymistaistelua, jossa on turvauduttu hätäratkaisuihin ammattilaisten kiinnittämisen sijaan.
Pitkäjänteinen ajattelutavan muutos
STOD:n edustamien ammattiryhmien näkökulmasta järjestelmän uudistamisessa olisi lähdettävä vahvemmin siitä, että kulttuuri ja taide ovat osa elinkeinoelämää, ja siten niiden parissa työskentelevät ihmiset työntekijöitä. Näiden alojen käsittely muun yhteiskunnan ulkopuolisena abstraktiona asettaa taide- ja kulttuurialoilla työskentelevät ihmiset eriarvoiseen asemaan suhteessa muiden ammattien edustajiin. Samoin näissä keskusteluissa kuin lakimuutosehdotuksessakin, ohitetaan näiden alojen kansantaloudellinen tuottavuus suhteessa yhteiskuntaan. Kulttuurin ja taiteen taloudellisen ja henkisen arvon huomioonottaminen ei merkitse sitä, että sen erityisluonnetta tuottoa tavoittelemattomana elinkeinon alana alettaisiin haastaa.
Kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa 1.3.2018, Eurostat:n tilastoon viitaten:
”Vuosina 2005-2017 kaikkien työllisten määrä Suomessa kasvoi noin kolme prosenttia. Samalla aikavälillä taiteiden, viihteen ja virkistyksen parissa työskentelevien määrä kasvoi yli 30 prosenttia.”
Ilmiö, johon lehti viittaa, on yleiseurooppalainen, ja kuvastaa työelämän rakennemuutosta. Eurostat-tilastot kertovat myös, että kulttuuri tuottaa säännöllisesti reilun 4% EU:n bruttokansantuotteesta. Culture Action Europe, joka yrittää ajaa läpi sitä, että valtion budjetista 1% määritettäisiin kulttuuriin EU:n alueella, uskoo, että osuus on kasvava. Luvut pätevät Suomeenkin, sillä erotuksella, että mukaan on lisättävä kulttuurin välillinen tuottavuus sekä työllistävä vaikutus oheispalvelujen generoijana. Tätä käsitystä tukee myös Euroopan kulttuuripääkaupunkien kohdalla tilastoitu myönteinen kehitys (4,5% korkeampi kansantuote kuin verrokkikaupungeissa).
Kulttuurin ja taiteen näkeminen elinkeinoelämänä, osana bruttokansantuotetta ja työpaikkoina johtaa siihen, että valtionosuusjärjestelmän uudistamisen tulisi olla aidosti kärkihanke tällä hallituskaudella. Vähimmillään lakimuutoksen edistämiseen on kuultu ehdotettavan 7 miljoonaa euroa, joka käytännössä tuplaisi kipeästi vajavaiset vapaan kentän valtionrahoitusmäärärahat. Ministeri Bernerin johtama työryhmä ehdottaa liikenneverkoston korjaamiseen 700 miljoonaa euroa, koska kyse on yhteiskunnalle kuuluvan infrastruktuurin korjaamisesta. Teatterilaitoksemme on aineettoman pääomamme kannalta mittaamattoman arvokas infrastruktuuri, ja tällä erää yhtäläisen peruskorjauksen tarpeessa. Niinpä VOS-lain kustannusarvion tulisi perustua realistisille laskelmille vuosikausien säästötoimenpiteiden aiheuttamien vaurioiden ja vapaan kentän taloudellisesti täysin kestämättömän kokonaistilanteen korjaamiseksi.
Laatua kohti
STOD jakaa osan huolenaiheista, joita lain valmistelleen asiantuntijaryhmän yksittäiset edustajat jättivät eriävissä mielipiteissään.
Yksikköhinnan minimimäärän sitominen neljään henkilötyövuoteen sulkee pois osan pienistä toimijoista, kuten useammassa mielipiteessä huomataan. Yksikköhinta ei ole järkevä laskentatapa myöskään tuotantoalusta- ja vierailusopimuksilla toimiville tahoille. Yhteen yksikköhintaan perustuvan laskentatavan on katsottu lisäksi aiheuttavan perusteettoman tulonsiirron esittävältä taiteelta orkestereille.
Huolta aiheuttaa myös se, ovatko kunnat ja mahdollisesti tulevat maakunnat valmiita osoittamaan valtionosuusrahoituksesta tulevat resurssit niille tarkoitettuihin esittävän taiteen kohteisiin, ja noudattamaan niitä periaatteita, joita laki uudistuttuaan edellyttää VOS-rahaa nauttivilta toimijoilta. Pidämme aiheellisena, että lain määrittämien suuntaviivojen noudattaminen olisi edellytys VOS-tuen saamiselle, ja tästä kuntia vastuutettaisiin nykyistä enemmän.
Mainituista suuntaviivoista on jälleen hyvin haastavaa lausua, koska itse ”taiteen edistämistä koskeva lakimuutos” sekä kriteeristö, joilla arvioinnit suoritetaan, puuttuvat. Kun laatua ei määritellä, eikä sen varmistamiseen ole varaa, johtaa se siihen, ettei laadun määrittelyllä tule jatkossakaan olemaan minkäänlaista merkitystä rahoituksen jakautumisessa.
Tämä koskee myös esimerkiksi tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista rekrytoinneissa. STOD:lle tärkeä kehityskohde VOS-teattereissamme, ammattilaisuuden asteen parantaminen erityisesti ohjaajavalinnoissa, tuskin etenee lakimuutoksen avulla, ellei alalle määritellä tarkempia arvoja ja realistista korjausrahaa niiden edistämiseen.
Lopuksi
Esitämme, että sisällöntuotanto- sekä taide- ja kulttuurisektoria tarkastellaan jatkossa rinnasteisena muuhun elinkeinotoimintaan, ja sen harjoittajia työstään korvauksen ansaitsevina työntekijöinä. Sektorin osuus tulee huomioida BKT-laskelmissa omana kokonaisuutenaan, ja sen toimintaedellytyksiä tarkastella yhteistyössä Sosiaali- ja terveysministeriön sekä Työ- ja elinkeinoministeriön kanssa.
Tavoitteemme on, että Opetus- ja kulttuuriministeriö esittää riittävän määrärahan varaamista VOS-lakiesityksen toteuttamiseen.
Luotamme siihen, että laaja ja seikkaperäinen VOS-selvitys ja lakimuutosehdotusta koskeva argumentointi on antanut sen toimeenpanijalle kuvan kentän monimuotoisuudesta, elinvoimasta ja mahdollisuuksista.
STOD:n puolesta hallituksen jäsenet
Anna-Maria Klintrup (pj.)
Satu Linnapuomi (vpj.)
Raija-Sinikka Rantala
Ville Virkkunen
Hanna Ryti
Lija Fischer
Kaisa-Liisa Logrén
Piia Peltola
Nina-Maria Häggblom