Kuva: Jani Pulkka

Arvoja ei pidä ulkoistaa

Pääkirjoitus tammikuu 2017

Meidän ihmisten on asetuttava aina, kaikkina aikoina osaksi jatkuvaa muutosta, ikuista kehitystä. Silti ihmiskunnan perusrytmi on historiallisesti katsottuna ollut aina konservatiivinen; vääjäämätön kehitys on aina synnyttänyt myös pelkoa ja muutosvastarintaa. Pohjimmiltaan tässä on kysymys terveestä itsesuojeluvaistosta. Muutos on aina myös hyppy tuntemattomaan ja siihen liittyy pahimmillaan fataalejakin riskejä.

Elämme ja todistamme merkillistä ajanjaksoa. Toisen maailmansodan jälkeisen pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisen ja ylläpidon itsestään selvyys on asetettu tiukan tarkastelun ja jopa osittaisen purkuhalukkuuden alle. Länsimaissa on jo pidempään ollut vallalla oikeistolainen ajattelu yksilön omien velvollisuuksien ja oman vastuun korostamisesta. Tällaiseen yksilökeskeisyyteen istuvat huonosti ammattiyhdistysliikkeelle tunnusomaiset arvot, kuten solidaarisuus, heikompien puolustaminen ja tasa-arvoisuus.

Myös meidän suomalaisen yhteiskuntamme korkeimmassa poliittisessa vallassa on henkilöitä, jotka yrittävät heikentää verovaroin kustannetun sosiaaliturvan perusteita, ja usuttaa yksilöä ottamaan suurempaa vastuuta omasta työllistymisestään, omasta elämästään. Keinot ovat kovat, eikä ihmisten, eikä toimialojen eroja ja mahdollisuuksia pärjätä bisneshenkisessä kilpailuyhteiskunnassa haluta nähdä, tai edes ajatella. Kasvavat tuloerot ja matalapalkka-alat osana suomalaisia työmarkkinoita hyväksytään monissa poliittisissa puheissa. Tasa-arvon ei katsota olevan kiistämätön, populistisimmat vallassaolijat uskaltavat ääneen kieltää jopa ihmisoikeuksien yhdenvertaisuuden.

Ammattiyhdistysliike on saanut änkyrän, muutosvastarintaisen, kehityksen jarruna toimivan organisaation leiman. Osin tämä kritiikki on käsittämätöntä; demokraattiseen päätöksentekoon kuuluu myös eriävien mielipiteiden ilmaisun vapaus ja oikeus. Osaltaan kritiikki on toki oikeutettuakin ja yhteiskunnassamme tapahtuva muutos pakottaa ammattiyhdistysliikkeenkin arvioimaan toimintaansa, toimintatapojaan ja tavoitteitaan. Ja se on ihan tervettä.

On hyvin olennaista tuoda yhteiskunnalliseen keskusteluun myös vaihtoehtoisia näkökulmia, muistuttaa niistä arvoista ja sisällöistä, jotka yksilökeskeiseksi muuttuneessa kilpailuyhteiskunnassa meinaavat hautautua rahan arvon ja vahvojen yksilöiden kilpailun halun alle. Vaikka hyväksyy muutoksen vääjäämättömänä liikkeenä, ei historiaa saa unohtaa. Ammattiyhdistysliikeen perusta ei ole ajan kuluessa murentunut. Tasa-arvon, solidaarisuuden ja yhdessä sopimisen kulttuurin puolesta pitää jaksaa taistella myös silloin, kun maailma ympärillämme muuttuu isoin nytkähdyksin, eikä pelkästään parempaan suuntaan.

Temessä ei ole ummistettu silmiä muuttuvalta maailmalta. Organisaatiossamme on käynnissä suuri tiedotuksen ja sähköisen viestinnän uudistus. Asiantuntijaroolimme itsensätyöllistäjien ja freelancereiden kysymysten osalta on tunnustettu. Perustyö edustamiemme toimialojen työehtosopimusten ylläpidon ja kehittämisen suhteen on jatkuvaa. Jäsenemme tarvitsevat ja saavat oikeusturvaneuvontaa ja -apua. Me pidämme kiinni ja muistutamme niistä asioista joiden ei pidä antaa hautautua muutoksen myllerryksiin. Samalla osallistumme keskusteluun ja kehitystyöhön uuden, paremman työelämän ja yhteiskunnan puolesta.

Kalle Ropponen

Kirjoittaja on Temen puheenjohtaja ja valosuunnittelija. Pääkirjoittajina vuorottelevat puheenjohtaja ja päätoimittaja.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..