Lasten hankkiminen on aina muutos. Vaikka tanssin ja sirkuksen ammattilaisia mietityttävätkin perhe- ja työelämän yhdistämisen kysymykset, tuo vanhemmuus mukanaan iloa ja opettaa arvostamaan elämän pieniä ihmeitä. Mikä saattaa vaikuttaa ammattiin kohdistuvalta uhalta voikin olla valtava ihmisenä olemisen mahdollisuus.
Keväällä 2021 STST toteutti jäsenkyselyn, joka kartoitti kokemuksia vanhemmuuden ja työn yhdistämisen haasteista alallamme. Anonyymi kysely oli auki 20.6.2021 asti, johon mennessä vastauksia saapui 160 kappaletta. Kyselyyn vastattiin viisiportaisella asteikolla, vastausten sijoittuessa välille väite ei pidä paikkaansa (1) – väite pitää paikkansa (5). Kyselyssä oli mahdollisuus jättää myös avoimia vastauksia.
Tuloksia avaavan jutun ovat kirjoittaneet Hannaleena Markkanen ja Sanni Kriikku. Markkanen käsittelee tekstissään kyselyyn tulleita vastauksia peilaten niitä omaan työhistoriaansa. Kriikku puolestaan on haastatellut neljää tanssitaiteen ja tanssin opetuksen kentällä toimivaa ammattilaista heidän kokemuksistaan ja ajatuksistaan työn ja vanhemmuuden yhdistämisestä.
Paremmin ei ole yhtä kuin hyvin /Hannaleena Markkanen
Vanhemmuuden ja työn yhdistäminen tanssin ja sirkuksen ammattilaisuuteen herätti paljon ajatuksia ja avoimien kysymysten vastaukset kertoivat omaa tarinaansa. Toivon ja uskon, että maailma kehittyy ja tanssiala sen mukana, mutta vieläkin on sarkaa paljon, sen tuo kyselymmekin esiin. Keskustelun tarve ja asioiden pintaan nostamisen tarve kuuluu jokaisen vastauksissa.
Avoimia vastauksia lukiessa nousivat mieleen omat kokemukseni tanssinopettajana siltä ajalta, kun perheen perustaminen ja lapsettomuus olivat pohdinnan aiheita. Oli varsin epäsensitiivistä ja ahdistavia tunteita herättävää, kun työhaastatteluissa ja kehityskeskusteluissa tivattiin lasten hankinnasta ja perhesuunnitelmista, mutta silti se oli ainakin vielä reilut 10 vuotta sitten enemmän normi kuin poikkeus. Avoimesti saattoi myös kuulla, kuinka tanssinopettajan vakinaistaminen johtaisi äitiyslomalle jäämiseen vuoden sisällä.
Kyselyymme vastanneista vain 3 piti perheen ja työn yhdistämistä tanssin aloilla helppona.
Hyvältä kehitykseltä näyttää se, että vain 30 vastanneista kertoo työnantajan kysyneen heiltä perheenperustamisaikeista. Sen sijaan n.15 % vastanneista (24 vastaajaa) on kokenut suoraa tai epäsuoraa syrjintää perhevapaan takia. Eräälle vastaajalle oli jopa ehdotettu vakinaisesta (toistaiseksi voimassa oleva) työsuhteesta irtisanoutumista raskauden takia.
Paljon on myös hyviä kokemuksia ja ymmärretyksi tulemista työnantajan taholta. Onneksi on jopa tilanteita, joissa vanhemmaksi tuleminen on johtanut uusiin innovatiivisiin ratkaisuihin työn arjessa. Vauvan on voinut ottaa mukaan töihin tai työtä on muokattu uuteen tilanteeseen sopivaksi. Näille työnantajille olisi mukava ojentaa ruusu.
Jaettu kokemus kuitenkin on, että perhevapaalle jäädessään työntekijän on itse oltava rohkea, proaktiivinen ja jopa vaativa saadakseen asiat sujumaan hyvin.
Jaettu kokemus kuitenkin on, että perhevapaalle jäädessään työntekijän on itse oltava rohkea, proaktiivinen ja jopa vaativa saadakseen asiat sujumaan hyvin. Moni on myös potenut huonoa omatuntoa iltatöiden ja poissaolojen takia ja osa on uupunut näiden aikatauluhaasteiden edessä. Kahden taiteilijan perheissä haasteet kasautuvat ja perheet joutuvat nojautumaan tukiverkkoihin tai kalliisiin iltahoitopalveluihin. Osa on jäänyt pois alalta hetkeksi tai vuosikausiksi elämäntilanteesta ja tarjoutuneista mahdollisuuksista riippuen.
Vapaalla kentällä asia koskettaa erityisesti. Ei ole työnantajia, eikä työtä, johon palata. Äitiyslomalla koetansseihin meneminen voi olla keholle iso ponnistus, johon ei jokaisen synnytyksen jälkeen ole edes mahdollisuutta. Jokainen keho ja tilanne on erilainen, kenttä kuitenkin toimii kaikkien kohdalla samalla tavalla; tarjoamatta turvaa ja työpaikkaa tai edes työyhteisöä, johon palata.
Kokemuksia lukiessa mieleen palaa nyt jo eläkkeelle jääneen kollegani ajatukset aiheesta. ”On valittava tanssimisen ja perheen välillä”. Molempia ei voi saada. Tämä ajatus kaikuu myös vastauksissa. Osa vastaajista on kuullut tuota mantraa toistettavan jopa opiskeluiden aikana nuoria tanssijanalkuja kentälle saateltaessa. Vastaavasti esiin nousee myytti lapsettomasta taiteilijasta. Hänestä, joka tekee uupumatta töitä yötä päivää.
Kehollisessa työssä myös ikä nousee keskiöön. Jos opinnoista valmistutaan 30-vuotiaana, voi ura olla vasta orastamassa lapsen saamisen hetkellä. Toisaalla naisvaltaisella alalla vaakakupissa painaa tietämys riskien lisääntymisestä raskauden osuessa kohdille lähempänä 40-vuotta. Valinnat ovat vaikeita ja kipeitäkin.
Taloudellisesti moni taiteilija joutuu lujille jäädessään perheen takia pois työstä. Äitiyspäiväraha voi pudota minimiin, jos apurahakaudet ovat kaikki alle 3 kuukauden mittaisia ja näin MYEL-vakuutuksen ulkopuolella, tai palkkatyötä on ollut tarkastelujaksolla vähän. Moni on sinnitellyt työttömyyspäivärahalla ennen perhevapaataan.
Kuukausipalkkaisia töitä on taiteilijoille vähän tarjolla. Vielä vähemmän tanssi- ja sirkustaiteilijoille. Opettajille jo hieman enemmän, vaikka sielläkin määräaikaisia työsuhteita edelleen usein ketjutetaan ja perhevapaan aikana työt usein katoavat. Näin kertovat vastauksissaan myös viime vuosina perhevapaan pitäneet. Paljon on varaa kehittää ja kehittyä. Etenkin rakenteille on huutava tarve.
Yhteiskunnallisella tasolla työelämän ja vanhemmuuden yhdistämistä pyritään helpottamaan perhevapaauudistuksella, joka muuttaa vanhempainvapaan ehtoja 1.8.2022 alkaen. Muutos antaa kahden vanhemman perheille mahdollisuuden jakaa vapaa tasaisemmin ja näin hieman myös pidentää lapsen kotihoidossa viettämää aikaa, jos aika jaetaan molempien vanhempien kesken. Jatkossa vanhempainpäivärahaa maksetaan 320 arkipäivältä. Kahden vanhemman perheissä päivät jaetaan tasan molempien vanhempien kesken, kuitenkin niin, että perheen sisällä vanhempi voi luovuttaa osan päivistä toisen vanhemman pidettäviksi.
Vanhemmuus on järjestelykysymys / Sanni Kriikku
Haastattelin neljää tanssin parissa työskentelevää henkilöä heidän ajatuksistaan ja kokemuksistaan perheen perustamiseen liittyen.
Freelance-tanssija Elina Lindfors oli ennen esikoisensa saamista töissä Saksassa. Hän oli juuri mennyt naimisiin. Elinalta kysyttiin koko työryhmän edessä, onko perheen perustaminen suunnitelmissa, eli voiko hän olla ensi vuonna ryhmän seuraavassa produktiossa mukana. Tätä kokemusta vasten Elinan mukaan Suomessa perheen perustamiseen suhtaudutaan tanssialalla huomattavasti paremmin:
“Koreografi, jonka kanssa työskentelen, on ollut joustava siinä, että lapsen voi ottaa mukaan töihin. Alamme siis mahdollistaa esimerkiksi tällaisen järjestelyn. Monella muulla alalla moinen ei olisi mahdollista, vaikka rakenteet ovatkin muuten paremmat ja stabiilimmat perheen perustamista ajatellen. ”
Hän nostaa esiin näkökulman freelancerin elämästä suhteessa raskauden suunnitteluun; kukaan ei voi etukäteen tietää onko raskauden aikana esimerkiksi hyvin pahoinvoiva tai miten kauan synnytyksestä palautumiseen menee. Siksi freelancerina projekteihin lupautuminen on haastavaa raskauden tai perhesuunnittelun aikana. Myös taloutta piti kansainvälisesti työskentelevänä freelancerina suunnitella äitiysloman suhteen:
“Tiesin, ettei minulle ole kertynyt Saksasta vanhempainrahaa, joten tein raskauden aikana hirveästi sijaisuuksia tanssinopettajana ja peruskoulussa.”
Jos on olemassa taiteilijaeläke, voisiko olla myös taiteilijavanhempainraha?
Hänen mielestään kaikki apurahat pitäisi ehdottomasti saada kartuttamaan vanhempainpäivärahaa. Nykyinen systeemi eriarvoistaa taiteilijoita tältä osin. Jos on olemassa taiteilijaeläke, voisiko olla myös taiteilijavanhempainraha?
Monelle saattaa aiheuttaa päänvaivaa se, että parhaat vuodet tanssia ja olla hedelmällinen menevät päällekkäin. Lindfors haluaa kannustaa muita hankkimaan perheenlisäystä, jos sitä haluaa.
“Haluan sanoa muille, että raskaudesta ja synnytyksestä voi kuntoutua takaisin tanssijan töihin. Tätä itse jännitin paljon. Lapsi tai lapset antavat kuitenkin sellaista sisältöä elämään, että ei kannata taide- tai tanssialan haasteiden tai palautumispelkojen määrittää päätöstä perheen perustamisesta. Siihen pitää olla mahdollisuus tanssijalla siinä missä muillakin aloilla.”
Lain mukaan töihin paluusta täytyy ilmoittaa kaksi kuukautta aiemmin. Kuukausipalkkaisena tanssinopettajana työskentelevä haastateltava kertoo, että käytännössä tanssinopettajat palaavat töihin yleensä syys- tai kevätkauden alussa, jolloin päätös täytyy tehdä pitemmän ajan päähän. Hänen mukaansa on kuitenkin vaikeaa muutaman kuukauden ikäisen vauvan kanssa arvioida, onko tämä puolen vuoden päästä valmis päiväkotiin.
Toisin kuin freelancerilla, kuukausipalkkaisella tanssinopettajalla on työ mihin varmasti palata. Asiaan liittyy kuitenkin muuta pohdittavaa.
“Olin vähän ennen ensimmäistä raskauttani saanut tanssikoulusta uuden vastuualueen. Kun tuli aika ilmoittaa raskaudesta pomolleni, minua hävetti sanoa, että jään jo näin pian pois tämän uuden tehtävän vastaanottamisen jälkeen. Äitiyslomalta palatessani mietin taas sitä, että koska lukujärjestyksessä oleva tuntivalikoima vaihtuu joka kausi, en ehkä saa samoja mielekkäitä tunteja mitä minulla aiemmin oli. Minua mietitytti, pitääkö minun aloittaa ikään kuin alusta oman urani luominen saman tanssikoulun sisällä, varsinkin kun johtajamme valitsee suhteellisen mielivaltaisesti, kuka saa minkäkin ryhmän opetettavakseen.”
Tanssinopettajan työ tanssikoulussa on pääsääntöisesti iltatyötä. Tämä mietitytti haastateltavaa ennen perheen perustamista. Tulisiko heillä olemaan perheenä yhteistä aikaa, kun puoliso oli päivätöissä ja hän itse iltatöissä?
“Kaksi iltaa viikossa olisi maksimi minkä haluaisin opettaa.”
Perheen perustamiseen liittyvä elämänmuutos koskee kuitenkin tietysti myös ei-synnyttäviä osapuolia suuresti. Eräs mieshaastateltava kommentoi aihetta omasta näkökulmastaan seuraavasti:
“Alalla vallitsee krooninen resurssipula, osin siitä syntyvä ylityön ja yli tekemisen asetus, sekä vinoutunut hiljainen kilpailu. Niinpä omia kysymyksiäni lapsen hankkimisen suhteen ovat muun muassa kelkasta putoamisen pelko, taloudellinen epävarmuus sekä kysymys työtehtävien ja -aikataulujen yhteensovittamisesta läsnäoloon perheellisen arjessa. Kuinka rakentaa vakaata arkea, kun kiertueet, lyhyet määräaikaiset työsuhteet sekä harvinaiset urakehitystä ehdottavat pestit pomppivat kaupungista toiseen? Pohdintaa ei varmaankaan helpota, jos mahdollinen kumppani olisi samalla tai samankaltaisella alalla.”
Hän tuo esiin myös rakenteellisen ongelman liittyen teattereita ja tanssiryhmiä koskevaan valtionosuusjärjestelmään:
“Elintason nousu henkilötyövuosilaskentaan pohjautuvassa esittävien taiteiden valtionosuuksien järjestelmässä on haastavaa, sillä htv-laskenta kaavoineen on tehty organisaatioiden palkkakehitystä polkevaksi. Käytännössä siis vos-toimijoiden htv- raportoinnin kaaviossa muodostuu toimijalle kannattavampi henkilötyövuosikertymän luku, jos yhtälössä vakituisen henkilöstön palkat ovat matalat. Minua huolettaa, kykenisinkö tarjoamaan omalle jälkikasvulleni sellaisen lapsuuden, nuoruuden ja kasvualustan kaikkine mahdollisuuksineen, jonka itse olen saanut.”
Freelance-tanssija Minttu Pietilä ratkaisi friikkupalapelin ajoittamalla esikoisen odottamisen ja synnyttämisen keikkakalenteri kädessä.
“Katsoin, että tuossa olisi sopiva väli olla raskaana ja äitiyslomalla. Äidiksi tuleminen oli toisaalta suunnitelmallista myös siinä mielessä, että se oli tapa hypätä pois friikkuoravanpyörästä ja keskittyä jonkin aikaa johonkin ihan muuhun.”
Hän toi esiin myös kokonaisvaltaista muutosta suhteessa omaan maailmankuvaansa äitiyden myötä:
“Raskaus ja synnytys oli hyvin erityinen kehollinen kokemus, joka muutti omaa ruumiinkuvaani sekä suhtautumistani moniin arvo- ja asennekysymyksiin. Aiemmin rakensin elämääni pääasiassa tanssin ehdoilla, mutta nykyään elämä pyörii myös monen muun merkityksellisen asian ympärillä. Koen, että arvostus elämää ja läsnäoloa kohtaan sekä rennompi ote arjessa tasapainoiluun on tullut lapsen myötä myös osaksi tanssijaminääni.”
Minttu haluaisi, että kentällä ja työsuhteissa vallitsisi luottamuksen ilmapiiri ja perheasioihin liittyvistä asioista puhuttaisiin paljon avoimemmin ja luontevammin. Koska asia koskee monia, yleinen keskustelu helpottaisi yksilöiden stressiä ja pohdintaa perhe-elämän ja tanssijuuden yhdistämisestä.
Hän tuo itse esiin hyviä kokemuksia omasta ammattielämästään suhteessa freelancerin liikkuvaan työnkuvaan. Hänen perhetilanteensa on työnantajien puolelta otettu hienosti huomioon, kun Minttu on toiminut vierailevana tanssijana produktioissa, jotka tapahtuvat hänen kotipaikkakuntansa Helsingin ulkopuolella. Myös päiväkotipaikan saaminen lapselle toiselta paikkakunnalta kuuden viikon työrupeaman ajaksi hoitui sujuvasti. Siitä Minttu kiittelee suomalaista järjestelmää.
Tanssin ja sirkuksen alat eivät ole missään tapauksessa ainoita aloja, joissa palkat ovat matalia, pätkätöitä on paljon tai työ sisältää matkustamista. Erityistä suhteessa vanhemmuuteen on kuitenkin raskauden ja synnyttämisen kehollisuus, suhteessa ehkä erityisesti esiintyvän fyysisen työn luonteeseen ja vaatimuksiin. Työllistyminen etenkin freelancerina on aloillamme suuresti kontaktien ja aktiivisten verkostojen varassa. Itsekin samaistun paineeseen siitä, että uran pitäisi olla ikään kuin jatkuvassa nosteessa, jotta en tipu kelkasta. Mitä taiteilijan vanhemmuuteen tulee, uskon itsekin, että yleisen keskustelun lisääntyminen aloillamme auttaisi asiaa. Aiheen ja siihen liittyvien toimintamallien pohdinta toivottavasti jatkuu myös STST:n tulevassa toiminnassa.