Kuva: Teme

Elämäni paras työpaikka

Ulla Tenhunen päätyi Tanssitaiteilijain Liiton sihteeriksi 90-luvun lopussa omien sanojensa mukaan ”sattumien kautta”. ”En tiennyt tanssista oikeastaan yhtään mitään, kun aloitin. Päätin luottaa omiin vaistoihini. Se olikin hyvä päätös, koska useimmiten ne teokset, jotka tuntuivat hyviltä, olivat sitten hyviä muidenkin mielestä”, Tenhunen nauraa.

Ulla Tenhusen työskenteli liiton sihteerinä 1997-2010: Elämäni paras työpaikka!

”Hämmästyin sitä, miten monitaitureita tanssijat ovat. He ovat ennakkoluulottomia ja valmiita hyppäämään erilaisiin asioihin. Sinnikkäitä!” hän toteaa painokkaasti, kun kysyn, miltä tanssikenttä näytti silloin ”ulkopuolisen silmin”.

Tenhunen vastasi liiton toimistossa neuvonnasta, tiedotuksesta, koulutusasioista sekä alkuaikoina jopa taloudesta. Hän myös toimitti jäsenlehteä ja tulosti sen lähetyskuntoon kopiokoneella. Vasta, kun jäsenlehti sai Liitos-nimensä vuonna 2003, lehteä alettiin painaa painotalossa.

Parasta hänen työssään oli ”se, että saattoi auttaa muita ja tiesi, että työstä on jollekin hyötyä”. Hän pohtii, että jälkeenpäin ajatellen saatiin paljon aikaan. ”Hallitukset olivat aina vähän aikaansa edellä”, hän sanoo. Kaikki työ ei tuottanut heti tulosta, mutta se on kantanut hedelmää myöhemmin. Esimerkiksi käy Tanssin talo. Kaikki työ ei myöskään näkynyt ulospäin: ”Lobbausta tehtiin todella paljon.”

”Tanssin kentällä jokainen tekee intohimoisesti työtään, mutta yhteisen hyvän näkeminen on joskus vähän hakusessa”, hän sanoo, kun tulee puhe erityisistä haasteista. ”Esimerkiksi johtajuuden rooli ei ollut kovin selkeä. Työnantajan ja työntekijän raja hämärtyi joskus”, hän toteaa.

Tenhunen otti henkilökohtaiseksi sydämenasiakseen huolehtia alueellisuudesta, sillä liittoa syytettiin Helsinki-keskeisyydestä hänen aloittaessaan työnsä. Hän matkusti edustamassa liittoa ympäri Suomea ammatillisissa kouluissa ja tanssifestivaaleilla. ”Sen haluan sanoa, että ihmisillä on merkitystä. Esimerkiksi Jyväskylä oli pitkään sellainen valkoinen alue, missä ei ollut mitään. Mutta sitten kun sinne saatiin läänintaiteilija, niin sitten tuli festivaali ja ammattilaiset alkoivat löytää toinen toisiansa. Samoin kävi monilla muillakin aluekeskusten alueilla monesti yksittäisten ihmisten sinnikkään työn tuloksena.”

Hän harmittelee, että Suomen työlainsäädäntö elää vielä ”savupiippuajassa”, eikä työmarkkinoiden ja ammattikuvien muuttumista vielä huomioida tarpeeksi. ”Muistan, kun yritimme saada erään sirkustaiteilijan kanssa hänelle Kelan erityisäitiyspäivärahaa, koska hän ei voinut harjoittaa ammattiaan kovin pitkälle raskautta. Ei onnistunut. Tällaisten asioiden saaminen lainsäädäntöön on vielä ison työn takana, samoin on itsensätyöllistäjien asioiden kanssa”, sanoo Tenhunen.

”On ihan kaiken a ja o, että ihmiset näkisivät yhteistyön merkityksen. Koska ala on pieni, suurempia muutoksia ei saada aikaan muuta kuin yhteistyöllä”, hän painottaa.

Veera Lamberg

Haastattelu on julkaistu Liitos-lehdessä 3/2017.

Tilaa uutiskirje

Temen uutiskirje on kenen tahansa tilattavissa maksuttomasti. Kirje räätälöidään Temen kotisivujen ajankohtaisen sisällön pohjalta kuudesti vuodessa ja toimitetaan tilaajan sähköpostiin..