Taivas varjele, mitä tästä tulee?

Pilvet ovat harmaita ja matalalla, puiden lehdet kuolleet. Luonto odottaa värittömänä. Kreikka on hajoamassa, Italia huojuu. Teatteri on menettämässä monta miljoonaa valtion tukirahojaan, Taiteen keskustoimikuntaa ja taidetoimikuntien kokoonpanoja ollaan uudistamassa lakitoimin ja ammattikorkeakoulujen kulttuuriopetuksen määrää leikataan. Taideteollisen korkeakoulun nimeä muutettiin. Oulun kaupunginteatteriin nimitettiin johtajat henkilökuntaa kuulematta, Rovaniemen teatteri on evakossa, mutta Lappia-talon remontti ei vielä alkanutkaan. Yt-neuvotteluja käydään maan johtavissa yrityksissä. Suomalaisten keskipalkka on 3255 ja teatterilaisten 2573. Helsingin kaupunginteatterin esitystä Metsä pidetään "ihanan vanhanaikaisena" teatterina. Valelääkäreitä löytyy lisää ja isä kuoli Alzheimeriin.

Hesarin yleisön osastolla puolustettiin kulttuurin ja luovuuden opetuksen tärkeyttä ja luovien ihmisten käyttöä asiantuntijoina muissa kuin taiteen yhteyksissä muun muassa lauseella: "Teatterilaiset tietävät, miten tulee toimia myyntitilanteissa." Mitä? Mitä tämä nyt tarkoittaa? Teatterilaisetko ovat aina valheellisia, lavastavat tilanteita ja näyttelevät muuta kuin tuntevat tai oikeaksi tietävät? Jos nyt meidän palkkoihin vertaa, niin aika huonoja myyjiä ollaan, vaikka myydessäkin tulee kaiketi uskoa tuotteeseen.

Kaiken kehitykseen – innovaatioon – tarvitaan tiedon lisäksi myös viisautta. Taide kasvattaa tunne-elämän kokemuksia, eläytymiskykyä ja inhimillisen elämän ymmärrystä. Taiteen tuntemus, jatko-opiskelu ja tutkimus tuottavat syvällisempää tietoa taiteen merkittävyydestä ihmiskunnan ja yhteiskunnan hyvinvoinnille. Olen varma siitä, että muutamien vuosikymmenten kuluttua myös taiteilijoiden vuorovaikutus taiteentutkijoina on ollut suomalaisen elämän inhimillisten alueiden ja elinkeinoelämän tarpeiden kehittäjänä hyödyllinen ja huomattava. Minusta tämän vuoksi tarvitaan luovien alojen opetusta.

Uutta energiaa ja uskoa teatteritaiteen tulevaisuuteen sain sydämen täydeltä Kansallisteatterissa järjestetyillä (Teme ja Näyttelijäliitto) Teatteripäivillä 2.-3.10.2011. Haluan sitkeästi uskoa, että kulttuurintekijät ottavat taiteesta puhumisen ja teatteritaiteen tulevaisuuden omiin käsiinsä, eikä sitä ohjailla Opetus- ja kulttuuriministeriöstä käsin erilaisilla kulttuurialaa koskevilla mietinnöillä.

Teatteripäivillä keskustelemassa oli aktiivinen joukko nuorempaa ja varttuneempaa väkeä, Willensaunassa istuttiin katsomon portailla ja käytiin keskustelua taiteen sisällöistä tekijälähtöisestä näkökulmasta. Eri ammattialat olivat hyvin edustettuina ja jotkut puheenvuorot hyvinkin henkilökohtaisia. Esittävän taiteen sisällä tehtävää on vielä paljon. Jatketaan yhteistä puhetta ja taistellaan taiteen puolesta!

Filosofi Merleau-Ponty kirjoittaa: "Jos mikään maalaus ei voikaan tehdä maalaustaiteesta lopullista, jos yhdestäkään työstä ei koskaan tulekaan ehdottoman lopullista, jokainen luomus muuttaa, valaisee, syventää, vahvistaa, nostattaa, luo ennakolta ja uudestaan kaikki muut."

Isänpäivänä 13.11.

Reija Hirvikoski

Temen puheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 9.12. Metelissä 6/2011