tulosta | sulje ikkuna

   

Rikastava vuorovaikutus

Otsikko on lainattu filosofi Pekka Himaselta, jonka alustusta kävin kuuntelemassa Rantatie symposiumissa ja jota isännöi valtiosihteeri Risto Volanen. Valtiovalta eli ministerit Vanhanen, Katainen ja Wallin ovat tilanneet Himaselta selvityksen nimeltään Kukoistuksen käsikirjoitus, jolla Suomi lähtee uuteen nousuun. Himasen mukaan aikamme isoimmat haasteet liittyvät vihreään informaatio- ja vuorovaikutustalouteen, hyvinvointiyhteiskuntaan sekä rikkaaseen monikulttuuriseen elämään. Hyvinvointiin ja kulttuuriin liittyvät palvelut tulevat olemaan merkittävässä osassa. Myös Opetusministeriön asettama toimikunta on tehnyt kirjallisen ehdotuksen selonteoksi kulttuurin tulevaisuudesta: Kulttuuri - tulevaisuuden voima. Luovuus on nyt kaupan!

Sisältökeskustelu ja tulevaisuuden hahmottaminen ovat tietenkin hienoja asioita, mutta piileekö tässä vaara, että kun lopullinen selonteko on valmis, se mapitetaan hyllylle muiden ansiokkaiden selontekojen viereen pölyttymään ja jäämään unholaan. Miten tämä valtiovallan, talouselämän ja taiteen välinen puhe saadaan teoiksi? Toivottavasti ei olla tekemässä standardisoitua ja tasapäistä kulttuurikenttää. Tuleeko taiteen rikastuttaa taloutta? Minusta taiteen tulee rikastaa ihmiselämää.

Amerikasta kannattaa ehdottomasti ottaa mallia kannustamiseen, positiivisuuteen ja toisten nostamiseen. Meillä pyöritään liian synkästi yksilön oman navan ympärillä ja poikkeavat yksilöt eivät ole sallittuja. Avoimuutta ja avarakatseisuutta kuuluttivat myös kaikki Rantatie-symposiumiin taide- ja talouselämästä kutsutut alustajat: Stefan Lindfors, Jukka-Pekka Saraste, Jorma Uotinen, Minna Haapkylä, Krister Ahlström, Antti Herlin ja Risto Siilasmaa. Meitä mukaan pyydettyjä kuuntelijoita ja keskustelijoitakin oli aika nimekäs joukko. Mutta voidaanko kaikki luovuus kaupallistaa? Tuottaako luovien ihmisten yhteen paikkaan sijoittaminen lisää luovuutta? Taideproduktiossa yhteistyön edellytyksenä ainakin on ihmisten väliset kohtaavat kemiat, samat taiteelliset päämäärät ja ymmärryksen edellytyksenä on yhteinen taiteellinen kieli.

Siilasmaan mukaan liiketalouden elvytyskeinot ovat liikkumavaran luominen (eli yleensä leikkaukset), investoiminen ja ihmisistä huolen pitäminen. Ihmisen tulee uskoa itseensä ja hyvään tulevaisuuteen. Viestit ovat ristiriitaisia. Miten se nyt sitten oikeastaan on mahdollista yksilön kannalta tämän suuren nuorten työttömyyden, ylikouluttamisen ja pätkätyöläisyyden ajassa? Miltä tulevaisuus näyttää? Ei paljon lohduta tieto, että tutkimusten mukaan suomalaisilla on kulttuurin nälkä ja joka neljäs kansalainen on jotenkin tekemisissä kulttuurin kanssa.

Lahjakkuutta tulisi käsitellä suurella rakkaudella ja rajoja tulisi murtaa joka taholla, mutta pitääkö Suomen parhaiden todella lähteä maasta ansaitakseen taiteen tekemisellä elantonsa?

Reija Hirvikoski

TeMen puheenjohtaja