tulosta | sulje ikkuna
Pipsa Keski-Hakuni on tarpeistosuunnittelija Suomen Kansallisoopperassa. Hän on työskennellyt alalla 20 vuotta. Ennen oopperaa hän työskenteli mm. mainostuotannoissa, Teatteri Pienessä Suomessa, Helsingin kaupunginteatterissa ja Teatterikorkeakoulun Opetusteatterissa. Pipsa Keski-Hakuni teki työsuunnitelman tarpeistosuunnittelijan työstä. Suomessa tarpeistosuunnittelija on oopperan lisäksi Helsingin kaupunginteatterissa, Juhani Rytkölä.
Tarpeiston taikurit
Pipsa Keski-Hakuni kertoo tulleensa alalle Savonlinnasta, jossa hän kävi koulunsa. Hän valmistui ensin artesaaniksi 90-luvun alussa ja suoritti siihen päälle vuoden verran tarpeistonvalmistajan opintoja. Opettajana oli Kuopion Kaupunginteatterin tarpeistonvalmistaja Jörö Parviainen. Valmistuttuaan Pipsa teki jonkin aikaa töitä mm. mainostuotannoissa ja pääsi Teatteri Pieneen Suomeen tarpeistonvalmistajan sijaiseksi. Savonlinna jäi taakse ja työt Helsingissä kutsuivat. Työtahti oli kova ja lapset pieniä.
- Tein hirveästi töitä, kun ajattelin, että kohta tämä loppuu. Tein kaikkea laidasta laitaan: mainoksia, kisamaskotteja, teatteria ja elokuvaa. Se oli kivaa, mutta aika rankkaa. Sitten "pääsin rauhoittumaan" Teatterikorkeakouluun. Opetusteatterissa kuluikin 12 vuotta. Nyt olen ollut oopperassa reilun vuoden. Ja nautin työstäni!, Pipsa iloitsee ja jatkaa ylpeänä: - Täällä on inspiroivaa olla töissä. Täällä todella arvostetaan toisen tekemää työtä. Resurssit on hyvät ja työntekijät ovat huippuammattilaisia. Ei ole sellaista asiaa, jota ei täällä tiedettäisi tai osattaisi ratkaista.
Työ- ja tuotantotahti oopperassa on hektinen, mutta Pipsalla on energiaa opiskella työn ohessa Helsingin Yliopistossa kasvatustieteitä, mediakasvatusta ja semiotiikkaa. Aikataulu on työkiireiden takia väljä ja maisterin paperit ovat tähtäimessä joskus lähivuosina.
- Opiskelu tarjoaa älyllisiä virikkeitä. Ilman sitä ei työssä jaksa uudistua ja luoda uutta. Opiskelu ja työ tukevat ja ruokkivat toisiaan. Koko elämä on yhtä hermeneuttista kehää. Kaipaan työssäni tällaista "ulkopuolista stimulointia", Pipsa nauraa.
Oopperan erityisyys
- Aluksi tuntui hankalalta, kun ei ollut näytelmätekstiä. Teatterissa se on niin keskeinen. Totta kai oopperassa on libretto, mutta se voi olla italiaksi tai venäjäksi. Baletissa taas on oma vaativa traditionsa. Se on rankkaa ja fyysistä. Tarpeiston esineiden, vaikkapa naamioiden, pitää pysyä paikallaan kaikkien hyppyjen ja piruettien aikana, Pipsa kuvailee. Musiikin kieli on kuitenkin universaalia ja tarpeisto syntyy tähän kontekstiin.
Yhtäläisyyksiä muuhun estraditaiteeseen on kuitenkin Pipsan mukaan paljon. Työ tarpeistossa on pitkälti samankaltaista, oltiinpa sitten oopperassa tai teatterissa. Kuitenkin oopperan resurssit - ammattilaiset, budjetit, tilat ja työvälineet - ovat osa erityisyyttä. Toisaalta mekin käytämme kirpputoreja ja kierrätämme vanhaa varastoa parhaamme mukaan.
- Tässä työssä palvelee sekä esiintyjää, ohjaajaa, lavastajaa että katsojaa. Joskus on tärkeää, että esine on juuri oikeanlainen, vaikkei se näkyisi katsomoon edes eturiviin. Se voi olla esiintyjälle tärkeä oikean tunnelman luomisessa. En fuskaa rekvisiitassa, sillä aina joku huomaa. Oopperassahan käytetään kiikareita. En voi viedä epookkiesitykseen sanomalehdeksi Metro-lehteä. Se on pakko tehdä näköiskappaleeksi esim. kuvankäsittelyllä, Pipsa kertoo.
Käytävällä on kärry, jossa on värikkäitä naamioita parikymmentä.
- Katso nyt näitäkin naamioita. Nämä ovat baletista: Kuinka Äkäpussi kesytetään. Jokaiselle on tehty oma muotti ja maalattu käsin. Meidän tarpeistonhoitajat ovat ammattilaisia eikä ikinä kasaisi näitä päällekkäin. Nämä on käyttäjänsä mukaan nimikoitu muovikoreihin, joissa ne säilyvät kolhiintumatta ja kuivuvat hiestä, Pipsa kehuu.
Kirpputorilta Internettiin
Internet on Pipsan mukaan helpottanut tarpeiston työtä. Netistä löytää tietoa ja ideoita. Enää ei tarvitse istua tuntikausia kirjastossa niiden aukioloaikaan. Google palvelee 24 h. Tosin työt kulkeutuvat sitä kautta helposti kotiinkin.
- Etsin epätoivoisesti metallista isoa kalalautasta. Luulin saavani sen kokkipuodista, mutta ei onnistunut. Metallipajassakaan sitä ei ehditä tehdä, Pipsa huokaa. Googlettamalla sekin toimittaja löytyi ja tilaus on tehty.
Tarpeistosuunnittelijana Pipsalle lähimmät yhteistyökumppanit ovat tarpeistonvalmistajat, ohjaaja, lavastaja, lavastamon ammattilaiset ja tarpeistonhoitajat.
- Meillä on lavastajana Anna Kontek ja lisäksi on monia vierailijoita. Lavastajien työtavat ovat hyvin erilaisia. Toiset antavat melko vapaat kädet tarpeiston suunnittelemisessa. Toiset piirtävät millimetripaperille tehtävät työt ja antavat tarkan värikartan. Ajatuksia luetaan rivien välistä, haetaan yhteistä näkemystä ja mietitään keinoja toteutukseen.
- Tarpeisto valmistuu yleensä viimeisenä juuri ennen ensi-iltaa. Ohjaajat eivät halua lyödä sitä lukkoon liian aikaisin. Usein tehdään vaihtoja vielä viime hetkillä. Se ei tarkoita, ettei meidän työtä ymmärrettäisi tai arvostettaisi - päinvastoin. Ajattelen pikemmin, että tarpeisto koetaan niin tärkeäksi, että sitä mietitään ja hiotaan viimeiseen asti, Pipsa kertoo.
- Työn arvostuksesta totean sen, että haluan elää vielä silloin, kun tarpeistosuunnittelijat ja -valmistajat, mikäli ovat tehneet suunnittelua itsenäisesti, mainitaan teattereiden käsiohjelmissa lavastus- ja pukusuunnittelijoiden rinnalla, Pipsa toteaa painokkaasti.
Oopperan lavastamossa on 24 vakituista työntekijää. Tarpeiston ohella lavastamoon kuuluvat metalli- ja puutyöpajat, maalaamo, verhoomo sekä tekninen suunnittelija ja -piirtäjä. Yksikön esimies on lavastamon päällikkö Tapio Säkkinen. Tarpeistossa on Pipsan lisäksi tarpeistonvalmistaja Jari Denisov ja alalle oppisopimuksella opiskeleva Maija Ripatti. Lisäksi heillä on usein harjoittelija tai parikin. Parasta aikaa harjoittelijana on Lara Brorström. Hän tekee isoja täytekakkuja valkoisella silikonilla kuorrutetusta styrofoamista Albert Herring-oopperaan.
Tarpeistonhoitajat osallistuvat mahdollisuuksien mukaan hankintoihin, korjauksiin ja valmistukseen, vaikka he kuuluvat organisaatiossa eri osastoon. Pipsan mukaan eri yksiköt tekevät tiiviisti yhteistyötä. Tarpeistosuunnittelija koordinoida koko tarpeiston valmistusta.
Kiinaa, japania, tanskaa, ranskaa…
Suomen Kansallisooppera on iso ja kansainvälinen talo. Se maksaa vuosittain palkan noin tuhannelle työntekijälle. Heistä vakituisia on 550 ja loput vierailijoita. Henkilökunnan keskuudessa on lukuisia kansallisuuksia ja työkielenä usein myös englanti.
- Jos ongelmia tulee, ne johtuu yleensä aina tiedonkulusta. Tämä on iso talo, joten sisäisessä viestinnässä täytyy olla tehokkaat rutiinit, Pipsa toteaa.
- Tällä hetkellä viimeistelemme tarpeistossa Faustia. Sen ensi-ilta on puolentoista viikon päästä perjantaina, 22.1. Se on suuritöinen ja vielä tarvitaan pientä viilausta. Helmikuun alussa tulee lapsille suunnattu lämpiöbaletti: Nimeni on Sormiradio, johon teemme ”sormiradion”. Seuraavan oopperan, Albert Herring, ensi-ilta on 19.2. Sen tapahtumapaikka on hedelmä-/vihanneskauppa. Tarpeisto on sen mukaista ja sitä riittää! Made in Finland tuo Alminsaliin 11.3. kaksi tanssiteosta, joista toiseen on tarpeistopajalla valmistettu ihmisen kokoinen nukke. Sillä on liikkuvat nivelet. Maaliskuussa tulee ensi-iltaan Naamiohuvit, jossa on nimensä mukaan paljon naamioita. Se on todella suuritöinen. Se vähän jännittää, Pipsa hymyilee.
- Kevään mittaan on vierailuita ja repriisejä eli uusintoja, joiden ensi-ilta on saattanut olla jo vuosia sitten. Näihin voi joutua tekemään paljonkin tarpeistoa uusiksi tai parsimaan vanhoja. Ne kuluvat ja rähjääntyvät tai hapertuvat varastossa. Balettikoulu tekee vielä Ruman ankanpoikasen keväällä. Syksyn suurtyö Aida on suunnittelun alla ja kevään 2011 tuotannoistakin on jo pienoismalleja nähty. Pajalla työskentelee kuitenkin huipputyyppejä, joten en ole yhtään huolissani etteikö kaikki valmistuisi aikataulussa.
- Tämä työ on produktiokohtaista. Se korostuu, mutta siinä rinnalla on suunniteltava koko näytäntövuotta. Nyt on ensi-iltojen suma, joten näytäntökauden loppu on vielä hiukan sumussa, Pipsa hymyilee.
Haastattelu Anne Saveljeff