tulosta | sulje ikkuna

 

 

Lavastussuunnittelijan työsuunnitelma elokuvatyössä

 

Lavastussuunnittelijan työsuunnitelma teatterityössä

 

 

 

Lavastussuunnittelijan työsuunnitelma elokuvatyössä
Lavastajan keskeistä työtä ennakkosuunnitteluvaiheessa on pohtia ja päättää yhdessä ohjaajan ja tuottajan kanssa, minkälaista tuotantoa - lavastussuunnittelun kannalta - ollaan aloittamassa. Ennakkosuunnitteluvaiheessa elokuvan tyylilaji valitaan ja päätetään yhdessä, jotta työryhmän kukin visuaalinen suunnittelija: kuvaaja, lavastaja ja pukusuunnittelija pääsevät omilla tahoillaan ja yhdessä aloittamaan työtään. Katsotaan referenssielokuvia yhdessä ja yksin, tehdään taustatutkimusta (esim. tietty epookki ja oikeisiin henkilöihin tai tapahtumiin liittyvät aiheet), haetaan elokuvan tunnelmaa ja etsitään ideoita konkreettisten kuvien, värien, valotilanteiden ja pintamateriaalien avulla. Käydään niiden pohjalta keskustelua muiden taiteellisesti päävastuullisten tekijöiden kanssa. Lavastaja purkaa käsikirjoituksen ja miettii tarvittavan työryhmän koon ja koostumuksen sekä aikatauluttaa lavastustyön. Päätösten pohjana toimii käsikirjoituksen lukeminen ja dramaturginen analyysi yhdessä muun taiteellisen työryhmän kanssa.

Tässä vaiheessa käydään tuottajan kanssa läpi budjettia ja sen suomia mahdollisuuksia. Tähän liittyvät päätökset siitä, missä laajuudessa elokuvan lavasterakennusohjelma toteutetaan eli esim. onko kyseessä studiotuotanto, studiolavasteita ja location-kuvauspaikkoja yhdistelevä tuotanto vai pelkästään location-kuvauspaikoissa toteutettava tuotanto. Location-paikoillekin tehtävät lavastusmuutokset saattavat olla mittavia.

Lavastaja päättää kuvattavien tilojen materiaalien värit, pinnat, muodot. Hän valitsee lattiamateriaalit, seinien pintamateriaalin jne. Lavastaja tuottaa tarvittavat työpiirustukset, työohjeet ja väriohjeet lavasterakentajille ja pintakäsittelijöille, maalareille ja patinoijille. Lavastaja pitää työryhmää informoituna lavastustyön etenemisestä. Lokaatiokuvauksia suunniteltaessa hän päivittää järjestäjältä saatuihin pohjapiirroksiin omat suunnitelmansa ja tekee tarvittavista rakenteista työpiirustukset ja -ohjeet.

Kuvauspaikkojen valinta on keskeinen osa elokuvan visuaalisen ilmeen ennakkosuunnitteluvaihetta. Kuvauspaikkojen etsimisessä ryhmään liittyy järjestäjä. Käytännön työhön kuvauspaikkojen valinnassa kuuluu mahdollisesti niiden etsimiseen osallistuminen kamera kädessä kulkemalla sekä ehdolla olevien paikkojen karsinta järjestäjältä saadun kuvamateriaalin perusteella. Lavastaja etsii usein kuvauspaikkoja myös asiantuntijoita haastattelemalla, varsinkin mikäli kyseessä on tietyn epookin luominen. Kuvauspaikat valitaan yhdessä ohjaajan ja kuvaajan kanssa. Ennen kuvausten alkua järjestetään erillinen kierros, jossa kuvausryhmän vastuuhenkilöt kiertävät kaikki valitut kuvauspaikat. Näillä kierroksilla lavastaja ohjeistaa apulaislavastajaa, rekvisitööriä ja lavastemestaria kuvauspaikkoihin tehtävistä muutoksista.

Lavastaja neuvottelee lavasteohjelman toteuttamisesta lavastemestarin ja -rakentajien sekä pintakäsittelijöiden kanssa. Ryhmä tekee budjettiarvion materiaali-, palkka- ja kuljetuskustannuksista. Yhdessä laaditaan myös toteutustyön aikataulu. Lavastaja seuraa ja ohjaa toteutustyön etenemistä. Kommunikointi tuotantopäällikön kanssa kuvausaikataulusta ja sen suhteesta lavastuksen toteutustyöhön (esim. työntekijöiden riittävyys samanaikaisesti yhtä kuvauspaikkaa valmisteltaessa, yhdellä kuvattaessa ja yhtä purettaessa) kuuluu oleellisesti lavastajan työhön - mielellään jo kuvausaikataulua suunniteltaessa.

Lavastaja teettää fondit, mikäli niitä tarvitaan. Työhön liittyy fondinäkymien valokuvauttaminen ja fondien tulostuttaminen ja mahdollinen toteuttajien kilpailutus.

Huonekalut, valaisimet, tekstiilit, kasvit - kaikki kuvassa näkyvä  ja kuvauspaikoilla  tarvittava esineistö - etsitään, ostetaan, vuokrataan tai lainataan lavastajan, apulaislavastajan ja rekvisitöörin yhteistyöllä. Kaikelle tavaralle pitää myös järjestää kuljetukset sekä kuvauspaikalle että takaisin omistajalleen tai varastoon.

Lavastaja etsii toteuttajia erilaisille erikoisrekvisiitoille ja seuraa niiden toteutumista. Näitä ovat esim. sanomalehtileikkeet, mainokset, piirustukset, maalaukset sekä tietokoneruudulla näkyvät grafiikat, esim. sähköpostit.

Lavastaja käy läpi tuotantopäällikön ja tuottajan kanssa mahdollisia yhteistyökumppaneita (sponsoreita tms.) toteutuvien lavastuskulujen keventämiseksi. Tuottaja solmii mahdollisesti syntyvät sopimukset.

 

Kuvausten aikana lavastaja huolehtii rekvisiitan/ kalusteiden hakujen ja palautusten aikatauluista ja pitää kirjaa ryhmän kanssa lopputekstein tai muilla tavoin kiitettävistä tahoista.

 

Kuvauksissa lavastaja ryhmineen viimeistelee kulloinkin kuvattavan tilanteen. Rekvisitööri ja hänen assistenttinsa pitävät huolta käsirekvisiitasta ja seuraavat jatkuvuutta. Lavastemies on läsnä studiopäivinä, liikkuvien seinien, kattojen ja huonekalujen yms. siirtäjänä.

Esimerkkejä ennakkosuunnittelupäivistä:

Pitkä elokuva 2005: 35-37 kuvauspäivää, 60 valmistelupäivää (studiota, lokaatioita, semistudota)

Pitkä elokuva 2005: 35 kuvauspäivää, 45 valmistelupäivää (pääosin studiokuvaukset, muutama lokaatio)

Pitkä elokuva 2006: 35 kuvauspäivää, 59 valmistelupäivää (studio, semistudio, lokaatioita)

Pitkä elokuva 2007: 38 kuvauspäivää, 60 valmistelupäivää, (iso studiolavastus, lokaatioita)

3-osainen tv-sarja 2006: 33 kuvauspäivää, 33 valmistelupäivää (lokaatioita ja muutama semistudio)

3-osainen tv-sarja 2009: 27-30 kuvauspäivää ja 20 valmistelupäivää noin (lokaatioita)

 

Sattva-Hanna Toiviainen ja Minna Santakari

 

Lavastussuunnittelijan työsuunnitelma teatterityössä

Luovat työskentelytavat ovat kullekin tekijälle omanlaisensa ja teatterista tai tekijäryhmästä riippuvaiset. Esitystaide on kuitenkin aina muodoltaan yhteistyötaidetta. Lavastaja vaikuttaa esiintyjien ja katsojien väliseen tilakokemukseen sekä esityksessä elettävään maailmaan ja sen aikaan. Lavastajan työ on taiteellista suunnittelutyötä, sisällön tuottamista ja toisaalta samalla hyvin käytännönläheistä tuotannon, tekniikan ja eri ammattiryhmien työn ymmärtämistä.

Ennakkosuunnittelu- ja ajatustyön aikaa tulee produktiokohtaisesti olla mahdollisimman paljon parhaimman ja taloudellisimman tuloksen saavuttamiseksi. Työstä tiedon saaminen ja työsopimuksen allekirjoittaminen vähintään vuotta aikaisemmin ennen tulevaa ensi-iltaa on välttämätöntä. Se takaa suunnittelevalle ryhmälle aikaa kehittää taiteellisia ajatuksiaan ja lähtökohtiaan rauhassa. Taiteellinen uudistuminen ja yhteisen kielen löytäminen on hidasta sekä taiteellisten ajatusten testaaminen vie oman aikansa. Kiire pakottaa useimmiten käyttämään rutiiniratkaisuja.

1. Lähestyminen

Lavastaja lukee omassa rauhassaan valmiin näytelmätekstin, tekstisynopsiksen, romaanin tai pohtii annettuun aihioon liittyviä mielleyhtymiään. Aiheen ymmärtäminen alkaa, kun jokin siinä puhuttelee henkilökohtaisesti. Se voi olla mikä tahansa oivallus ja yksityiskohta, josta ajatus lähtee liikkeelle. Mielleyhtymät voivat liittyä väreihin, omiin muistoihin, materiaaleihin tai vaikka ääniin.                                              

2. Avautuminen

Ohjaaja on lavastajan tärkein yhteistyökumppani. Ohjaaja mahdollistaa omalla taiteellisella rohkeudellaan esityksen visuaalisen rohkeuden. Aihe avautuu syvemmin ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen. Mitä avoimempi ensimmäinen tapaaminen on, sitä vapaampi on yleensä henkilökohtainen ajatuksenlento. Lavastaja suhteuttaa ajatuksiaan alusta lähtien myös esitystilaan ja käy tutustumassa siihen uudestaan (tai kokemattomana) tätä tuotantoa silmällä pitäen. Esitystila, ja sen suhde aiheeseen, määrittää lavastukselliset suuntaviivat ja ohjauksellisen tyylin. Lavastaja etsii alusta lähtien kuvallisen virikemateriaalin kautta omien ajatustensa havainnollistamista. Myös lavastuksen teknisesti toteuttavan työryhmän koko, teatterin tuotannolliset resurssit ja käytettävissä oleva budjetti vaikuttavat suuresti lavastajan ajatusten suuntautumiseen.

3. Kohtaaminen

Koko taiteellinen työryhmä (kirjailija, dramaturgi, ohjaaja, koreografi, lavastaja, pukusuunnittelija, valosuunnittelija, kuvasuunnittelija, säveltäjä ja äänisuunnittelija) on merkittävä taiteellisia tavoitteita määriteltäessä. Painotukset hieman vaihtelevat tuotannosta riippuen. Useimmiten ajatusten vaihto työryhmän kesken alkaa luetun tekstin pohjalta. Kukin pohtii tekstin herättämiä ajatuksia yksilöllisesti ja yhteistyöryhmässä haetaan kosketuspintaa ohjaajan ajatuksille siitä, miksi juuri tällä hetkellä on valittu toteutettavaksi tämä näytelmä tai aihe. Taiteellinen lähtökohta muotoutuu ja inspiraation lähdemateriaalit kootaan yhteen. Ryhmän yhteistyö kypsyy ja kasvaa omakseen. Esitys on aina siihen osallistuvan ryhmän yhteinen taiteellis-filosofinen kannanotto.

4. Suhde

Työskentelyaikataulun tärkeä päämäärä on mallipalaveri, joka pidetään hyvissä ajoin ennen harjoitusten alkua. Teatteri haluaa silloin valmiit suunnitelmat toteuttamisen aloittamista varten. Siihen mennessä taiteellisesti merkittävät päätökset tulee olla tehtynä. Vaikka toteutus olisikin prosessiluonteinen ja muotoutuisi paljolti myös harjoitusten myötä, teatteri usein haluaa selventää työpajoissa tehtävän työn määrän, laadun ja suuruuden. Lavastaja esittää pienoismallin, 3D-kuvan tai muita luonnoksia, joista tehtävän työn määrä selkiytyy toteuttajille. Tässä vaiheessa lavastajalla itsellään tulee olla selkeä suhde tilaan ja aiheen tilalliseen toteutukseen, jotta toiminnallisesti tärkeät elementit saadaan valmiiksi rakennettua tai mahdollisesti hankittua harjoitusten alkuun mennessä. Päätetyt tilaratkaisut ovat myös ohjauksellisia ratkaisuja.

5. Haltuunotto

Lavastajan vastuulla on lavastuksen toteutuksen valvonta suunnitelmien pohjalta. Lavastajan luonnokset, pienoismallit, pohjakuvat ja tekniset rakennepiirustukset toimivat valmiin lavastuksen työkaluina ja ratkaisumalleina. Lavastaja selventää ajatuksellisia yksityiskohtia ja organisoi sekä delegoi työn eteenpäin lavastamon esimiehen kautta toteuttajille. Yhteistyö lavastuksen ja rekvisiitan toteuttajien kanssa on usein erittäin vuorovaikutteista. Harjoitusten alettua lavastajan työ jakautuu ensi-iltaan asti kahtaalle: työnjohtotehtäviin verstaalla ja esityksen harjoitustilanteeseen. Harjoitusten siirryttyä harjoitushuoneesta näyttämölle myös suhde näyttämötekniikan työntekijöihin ja näyttämötekniikan toteutukseen on kiinteä. Harjoitusaikana suhde ohjaajaan hieman muuttuu, koska ohjaajan keskiössä ovat nyt näyttelijät ja kokonaisuuden sisällöllinen toimivuus. Harjoitusten loppupuolella lavastajan ja pukusuunnittelijan yhteistyö valosuunnittelijan kanssa yhteisen värillis-visuaalisen maailman toteuttajina korostuu. Suunnittelijoiden työ loppuun kuitenkin ensi-iltaan. Ensi-illasta eteenpäin esityksen toteutuminen suunnitelmien mukaisena on esiintyjien ja teatterin teknisen henkilökunnan harteilla.

Reija Hirvikoski