Valtiotieteen tohtori Anu Suoranta on työelämän tutkija, joka keskittyy Metelin kolumneissa pätkätyön ongelmiin.

Suu kiinni ja syntyvyys laskuun pätkätyöllä

Arvaan, että vuoden 2010 osuvimman työmarkkinakäsitteen ´paskaduuniankkuri´ lanseerasi heti tammikuussa pääluottamusmies Pekka Kähkönen. Lentokenttätyöntekijöiden pääluottamusmies iski rohkeasti ytimeen kirjoittaessaan Helsingin Sanomiin Finnairin laukkukiistasta. Asioiden käsittämisen käsittämisen avain ovat käsitteet. Asioista on uskallettava puhua oikeilla nimillä, jotta työelämän huonontamisen suunta pysäytetään. Työntekijöiden näkökulmasta Finnairin toimintojen ulkoistamisessa vuokrafirmalle on kyse työsuhteen ehtojen tietoisesta heikentämisestä. Oleellista on sanoa ääneen, että heikkeneminen ei tapahdu luonnonvoimaisesti, vaan sitä tehdään. Tämän teki näkyväksi luottamusmies.

Jokainen luottamusmies on sanomisensa takia riskissä joutua työnantajan painostuksen tai syrjinnän kohteeksi. Siksi luottamusmiehellä on lakisääteisesti muita parempi irtisanomissuoja. Näin ollen työn loppumisen pelossa ei tarvitse pitää suuta kiinni silloin, kun pelisääntöjä työpaikalla rikotaan. Pohjimmiltaan vankemmassa irtisanomissuojassa taataan siis luottamusmiehelle mahdollisuus sanoa ääneen työelämän epäkohtia ja ryhtyä kehittämisiin. Se on lupa olla hankala nainen tai mies.

Ajan trendinä olevien yksittäisten työsuhteiden huonontamisen lisäksi on hyvä havaita, että rapauttava vaikutus ulottuu myös työelämän ja sopimusyhteiskunnan pelinhallinnan ja -rakentamisen ehtoihin. Tätä voisi kutsua pahan kierteeksi. Ammattiyhdistysliikkeen kulmasta yksi sopimusyhteiskunnan pelin logiikan rapauttamisen uhka tiivistyy luottamusmiesinstituutioon, sillä katkonaisesti teetetty tai vuokrafirmoille ulkoistettu työ heijastuu luottamusmiesten syntyvyyteen ja mielekkääseen elämään.

Luottamusmiesinstituutio nojaa yksinkertaisesti työpaikan olosuhteiden tuntemukseen ja sanomisen vapauteen. Paremman irtisanomissuojan ohessa logiikkaan on sisäänrakennettuna luottamusmiehen vakituinen työsuhde. Pätkätyön teettämisen yleistyminen kaventaa luottamusmieheksi varttuvien joukkoa. Halujakin saattaisi olla, mutta mahdollisuuksia puuttuu. Työpaikkoja ei tunneta, eikä omisteta, vaan ne vaihtuvat. Määräaikaisessa työsuhteessa yhä useammalle tulee mieleen pitää suu kiinni, joustaa ja sopeutua muutoksiin mukisematta ja olettaa, että vaikenemalla parantaa mahdollisuuksiaan saada se seuraava pätkä tai keikka. Luottamusmiehen synnyn ja merkityksellisen elämän ehto onkin työn teettämisen tavan muutoksen kautta melkoisessa myllerryksessä. Viime aikoina ay-liikkeeltä ja -liikkeessä on kyselty pätkätyöntekijöiden asioiden hoitamisesta. Pätkätyöntekijöiden lomaturva ja työttömyysturvan ansioehdon lyhentäminen ovat olleet näyttävimmin pramilla. Toisaalta on kuulunut vastahuudahduksia pätkätyöntekijöiden järjestäytymättömyydestä ja saamattomuudesta omien asioiden hoidossa. Yhteistä näille tulokulmille on pätkätyöntekijöiden näkeminen kohteina - objekteina, vaan ei subjekteina.

Mutta mitäpä jos käännetään asetelman päinvastoin ja otetaan elementiksi työelämän muutos ja pohditaan hetki pätkätyöntekijöiden synnyn ja kasvun paikkoja ay-mieleen, -kieleen ja -luottamustehtäviin. Otetaan selväpiirteinen esimerkki. Tehdään pävaus, eli suoritetaan luottamusmiesinstituution karkea pätkätyövaikutusten arviointi. Katsotaan ketkä ovat ryhtyneet, tai voineet ryhtyä luottamusmiehiksi.

Katugallub kulttuurialan, yksityisten palvelualojen ja julkisen sektorin ay-väen keskuudessa osoittaa, että kukaan ei ole kuullutkaan määräaikaisessa työsuhteessa olevasta luottamusmiehestä. Myös SAK:n luottamusmiesraportissa olettama luottamusmiesten pysyvästä työsuhteesta on niin vankka, että siitä ei ole kirjoitettu sanaakaan vaikka otsikko olisi ´luottamusmiehen kokovartalokuva´. Veikkaan, että olettama on oikea, mutta samalla sen problematisoimatta jättäminen on ay-liikkeelle aikapommi.

Helpottavaa on kuitenkin huomata, että vaikka luottamusmiehien työsuhteen laatua ei raporttitasolla pohdita, niin luottamusmiehet pohtivat sitä. Kentällä pätkätyön teettäminen tuntuu iholla, sillä luottamusmiesten oman toiminnan kärkitavoitteiksi ovat nousseet heti työttömyysturvan puolustamisen jälkeen kamppailu osa-aikaistamista ja määräaikaistamista vastaan.

Jotta sytytyslanka ei jatkaisi palamista ja pommin räjähdykseltä vältyttäisiin, olisi hyvä sanoa ääneen, että katkonaisesti teetetyn työn yleistyminen ja nykymuotoinen luottamusmiesinstituutio eivät sovi saumattomasti yhteen. Tämän oivalluksen kautta on myös pätkätyöntekijöiden subjektiuuteen nojaavan luottamusmiesinstuution syntymiselle mahdollisuus. Paskaduuniankkurikin on heitetty, jotta asiat tunnistuisivat ja jotta unelma hyvästä työelämästä ei päädy ristille ja kuole pois.

Anu Suoranta