Pukusuunnittelija Ella Brigatti painottaa, että hyvä työsuunnitelma toimii suunnittelun ja toteutuksen runkona. Työsuunnitelmasta voi osoittaa tuottajalle, miten paljon aikaa ja kuinka ison siivun budjetista kukin työvaihe vaatii. Ammattikohtaiset työsuunnitelmat tekisivät näkyväksi tuotannon jokaisen ammattilaisen työtehtävät. Samalla yhteistyö tehostuisi ja vastuualueet tarkentuisivat.

Ella sai idean työsuunnitelman tekemiseen, kun hän teki lopputyötään Taideteolliseen korkeakouluun vuonna 1999. Lopputyönä oli pukusuunnittelu Janne Kuusen ohjaamaan Hotelli Voodoo -elokuvaan (50-minuuttinen elokuva Yleisradiolle). Nuorelle tekijälle oli tarpeen kirjata jokainen työvaihe ylös ja myös siihen käytetty aika. Työtapa on jäänyt ja Ella on pitänyt joka tuotannosta työpäiväkirjaa jo 10 vuotta.

Ennakkosuunnittelun vähäisyys on hyvin usein ongelmana taiteellisessa työssä. Suunnittelupäiviä on joko liian vähän tai niistä ei haluta maksaa. Kertooko tämä arvostuksen puutteesta vai rahoitusongelmista?

- Valmistelupäiviä on harvoin riittävästi. Ideaalitilanne olisi pitkän leffan kohdalla, että pukusuunnittelijana saisin vähintään 45 työpäivää ennakkoon ja sitten kuvauspäivät päälle. Tietysti ennakkotyön määrä riippuu tuotannosta. Epookki vaatii valtavasti enemmän kuin 45 päivää. En lähtisi pukusuunnittelijaksi elokuvaan, jossa olisi vaikkapa 1800-luvun venäläisiä sotilaita. Marjatta Nissinen osaa sen, mutta minä joutuisin kieltäytymään ammattitaidottomuuteen vedoten, sanoo Ella.

Ne pienet yksityiskohdat

Ella on tehnyt puvustuksia niin teatteriin, elokuvaan kuin tv-sarjoihin.  Hän pohtii elokuva- ja teatterikerronnan eroja. Nopeus on yksi merkittävä ero. Teatterissa katsojalla on enemmän aikaa havainnoida ja reagoida kuin elokuvan katsojalla. Jos näyttelijä kävelee lavalle kakku ja kynttilät päässä, saa katsoja aikaa tilanteen tajuamiseen. Elokuvassa tällainen kohtaus voi kestää muutaman sekunnin, ja jos sitä jää ihmettelemään, jää jotain näkemättä ja kuulematta.

- Teatteripuolella olen tehnyt lähinnä musikaaleja. Se on hauskaa. Teatterissa on tosi haastavaa työskennellä. Puku näyttelee ison osan roolista. Se näkyy takariville asti, vaikka näyttelijän kasvot eivät kunnolla näkyisikään. Teatterissa voi liioitella ja leikkiä väreillä, mutta elokuvassa ”vähemmän on enemmän”. Kamera on armoton ja tulee lähelle. Kaiken pitää olla harkittua. Pienikin yksityiskohta näkyy, Ella miettii.

Ellaa saattaa elokuvissa häiritä vaikkapa kirkuvan punainen pipo, jonka merkitystä hän jää miettimään. Siinä menee helposti pari kohtausta tai keskeiset repliikit kokonaan ohi. Elokuvassa ei saisi hänen mukaansa olla sellaista, joka kiinnittää katsojan huomion epäolennaiseen.

- Minusta usein sanotaan, että ”taas se tekee tota harmaata realismia”, mutta ei se aina ole minun valintani. Toteutan usein ohjaajan visiota.

Inspiraatio

Ella innostuu ja saa energiaa ennen kaikkea tekijöistä.

- On aivan ihanaa, kun pääsee tiettyjen ohjaajien ja kuvaajien kanssa töihin. He ovat minulle tärkeitä. Ja sitten näyttelijät! Nautin, kun luen käsikirjoitusta ja tiedän roolituksen. Moni rooli herää eloon, kun mietin miten kukin näyttelijä sen tekee ja millaista hahmoa lähden hänelle rakentamaan puvustuksellani, Ella hehkuttaa.

- Erittäin tärkeä osa työtäni, joka työsuunnitelmastani puuttuu, on psykologisointi. Elokuva ja teatteri on ryhmätyötä ja näyttelijät hyvin herkkiä taiteilijoita. Jos rooli vaatii tietynlaisen puvun, jota näyttelijä inhoaa yli kaiken, niin siinä joudutaan käymään pitkät perustelut ja periaatekeskustelut. Näyttelijät reagoivat myös paineisiin ja jännitykseen hyvin eri tavoilla. Joku on aggressiivinen, kun toinen taas ei puhu juuri mitään. Kiukku voi purkautua vaatteisiin. Erään näyttelijän kanssa me poltimme roolihousut, kun niitä ei enää kuvauksissa tarvittu. Hän inhosi niitä niin kovasti, että se oli tarpeellista. Ja meille molemmille hyvin terapeuttista, Ella nauraa.

Tuoko esimiesvastuu myös valtaa?

Pukusuunnittelija on pukupuolen esimies elokuvatuotannossa. Hänen alaisuudessaan voi olla montakin ompelijaa, puvustajaa ja assistenttia. Ella haluaa valita työryhmänsä.

- Teen mieluiten tuttujen ompelijoiden ja puvustajien kanssa töitä. Kovassa kiireessä ja paineessa luottamus on erittäin tärkeää. Tutun tekijän kanssa ei tarvitse yhtään miettiä, että saakohan se nyt sen valmiiksi huomiseksi.

Pukusuunnittelijalla on budjettivastuu ja budjetista on raportoitava tuottajalle. Jos se on vaarassa ylittyä, auttaa työsuunnitelma perusteluissa. Siitä näkee, mitä mikäkin työvaihe maksaa. Mitä kiireisempi tuotantoaikataulu, sitä vähemmän Ella haluaa sinne yllätyksiä, kuten harjoittelijoita.

- Meillä oli kerran tv-sarjan kuvauksissa harjoittelija. Aikataulu oli tosi tiukka ja näyttelijöiden vaatteiden vaihdoille vain pari minuuttia aikaa. Tämän takia olin laittanut jokaiselle näyttelijälle asukokonaisuudet henkareihin kohtausjärjestykseen ja korut siihen viereen. Tämä harjoittelija olikin omatoiminen ja aktiivinen. Hän ehti järjestää nämä henkarit uudelleen. Hän purki roolikokonaisuudet niin, että housut olivat henkareissa yhdessä paikassa ja paidat siististi omissa nipuissaan, Ella huokaisee.

Vaatteiden palautukset ovat valtava rumba. Asiaa tuntemattoman on vaikea käsittää sitä määrää, joka kaupoista kannetaan vaatetta.

- Jos tarvitsen kahdet erilaiset housut näyttelijälle, saatan ostaa 10 housut. Näistä sovituksen jälkeen ylimääräiset palautetaan. Rahan ja kuittien kanssa sählääminen on infernaalista. Jos palauttaa parilla tuhannella eurolla vaatteita kauppaan ja rahasta puuttuukin satanen, kuka sen maksaa? En minä kehtaa periä rahaa assarilta tai harjoittelijalta. Maksan omistani. Tästä syystä hoidan palautukset yleensä itse tai ne hoitaa luottopuvustaja, Ella kertoo.

Entä saako pukusuunnittelija vaikuttaa siihen miltä leffa lopulta näyttää? Mitä, jos ei voi allekirjoittaa lopputulosta?

- Olen joutunut kerran kieltämään nimeni käytön lopputeksteissä. Palkkaneuvotteluissa minulle luvattiin riittävä työryhmä ja resurssit. Käsikirjoitusta piti karsia ja hahmojen määrää vähentää. Lopulta kävi niin, ettei näyttelijöitä oltu valittu ajoissa, joten vaatteita ei ehditty sovittamaan. Jälki oli kamalaa. Ammattiylpeys ei antanut myöten, Ella toteaa.

Työsuunnitelman keskeiset kohdat

Kovin hyvin Ella ei ole pystynyt työsuunnitelmaa toteuttamaan. Syynä on kiire.

- Käsikirjoituksen purkuun haluan varata 2 työpäivää. Teen yleensä paljon muistiinpanoja roolikohtaisesti. Puvustusbudjetti on mietittävä tarkkaan. Se vaikuttaa työryhmän valintaan ja työn organisointiin. Mitä hektisempää, sen tärkeämpää on hyvä ennakkosuunnittelu ja tuttu työryhmä, Ella toteaa.

Ella pitää kuvauspaikkakierroksia hirveän tärkeitä. Ne vievät aikaa. Kuvauspaikat inspiroivat häntä ja antavat tietoa. Jos aikataulu on tiukka, niin tämän vaiheen joutuu jättämään pois. Samoin palaverit jäävät minimiin, jos on valittava. Ella pitää kuitenkin erittäin tärkeänä sitä, että saa puhua ja ajatella asioita ääneen työryhmässä.

- Pukumitat, puvuston kerääminen, vaatteiden teetättäminen, sovitukset ja sovitusmuutokset sekä pukuhuolto ja patinointi ovat perustyötä, josta ei voi tinkiä. Nämä työvaiheet vaativat aikaa eikä niissä voi hoputtaa, Ella toteaa.

- Kuvausten alkaessa suuri osa minun työstäni on jo tehty. Olen yleensä kuvauksissa mukana, mutta aina minua ei palkata tähän vaiheeseen. Puvustaja voi myös hoitaa pukuvaihdot kuvauksissa, mutta huomaan kyllä eron omaan kädenjälkeeni. Purkuun ja palautuksiin on varattava riittävästi aikaa. Tämä vaihe on hoidettava huolella, jotta suhteet eri tahoihin säilyvät. Jos esim. niitä poliisin ja vanginvartijan pukuja sekä mantteleita ei palauteta ajallaan ja hyvässä kunnossa, on niitä turha hakea lainaan toista kertaa. Suhteet on hoidettava alusta loppuun hyvin, jo kollegoiden tulevia tuotantoja silmällä pitäen, Ella naurahtaa.

Haastattelu Anne Saveljeff

Katso pukusuunnittelijan työsuunnitelma...